Phi Phi - Ton Sai, pari viikkoa lisaa..

Ompas viime kerrasta aikaa, ja se on hyva merkki se!

Nonniin, Phi Phi paasi vahan yllattamaan, 3-4 yon sijaan vietin siella 11 yota, naista 8 teltassa. Kiipeily kun oli niin mukavaa, mutta kaupungista en niin pitanyt. Yhden yon vietin Rantee Beach:lla, mika oli todella jees.. Dung, venemies joka asusteli puuhun rakennetussa majassa ihan mun teltan vieressa tarjosi privaattikyydin, ja n. 30 min matkalla nain kun iso merikotka kalasteli n. 100 metrin paassa! Nakymat kelpasi muutenkin. Paikan paalla oli vain kourallinen ihmisia, pelattiin rantafutispeli ranskalaisten kanssa, heidan seurassaan oli suomalainen tytto, ja kappailtiin view pointille katsomaan auringonlaskua. Mun bungalowin edustalla oli puu, missa oli jatkuvasti 10-15 perhosta. Nain aina kun kavelin joko bungalowiin tai rannalle, perhoset polahti ilmaan, ja vahan ajan paasta ne palas hengailemaan puun oksille. Aika harmonista meininkia!

Sielta palasin Ton Sai Bay:hin, telttaan, viettamaan Song Kran-festivaalia, eli Thaimaalaisten uutta vuotta 13-15.4. Oli aika hauskaa, joka paikassa mihin meni paikalliset kasteli ihan lapimaraksi. Paivalla se oli tosi jees, nama paivat taitavat olla kutakuinkin vuoden kuumimpia, mutta yolla sangollinen jaakylmaa vetta niskaan ei ollut enaa IHAN niin hauskaa.. Mutta hauskaa kuitenkin! Hyvat juhlat, ja seuraavana paivana palasin Railay:n Ton Saille. Ton Sai on nimi eraalle thaimaassa varsin yleiselle lehtipuulle, ja tasta syysta ranta seka Phi Philla etta Railaylla on hammentavasti nimeltaan Ton Sai.

Lauttamatka meni oikein mukavasti, istuskelin jalleen veneen keulalla, ja makoilin auringossa. Talla kertaa majoituin Banyan Tree Resortiin, josta sain bambumajan omalla wclla 230 B hintaan, eli vajaa 4,5e. Aika taalla menee kuin siivilla, kiipeily on taivaallista, maisemat ja rannat todella jees, ja ilmapiiri yksi reissun parhaita! Ainut miinus on raha-automaatin puute, joten aina sillon talloin joutuu kavelemaan Railayn puolelle nostamaan kateista.. Pikkuvika! Taalla oli paikallisten firmojen valinen futisturnaus, jonka Chill out bar voitti. 25-27.4. Oli lisaksi tulossa Thaimaan kaikkien aikojen suurimmat kiipeily/tulishow kisat. Nain muutama paiva ennen kotiinlahtoa pakotin itse itseni siirtamaan lentoja parilla viikolla.. Vahanhan se tuli maksamaan, mutta tahan asti reissu on mennyt niin pikkurahalla, etta ei haittaa. Tosin pari paivaa myohemmin vanha kumppani ironia astui laivaan, ja teloin nilkkani kiipeillessa siihen malliin etta jouduin pitamaan n. viikon tauon. Ja eilen kun koitin vahan kiiveta, huomasin parin reitin jalkeen etta ei se oikein kesta, joten se kiipeilyista talla reissulla. Vahan turhauttavaa, kaikki kaverit kun tekee tosi siisteja juttuja, ja just ostin uudet valjaat ja jatkot, mutta eipa kylla toisaalta jaksa valittaakaan. Kavelya tuo pikkuvamma ei onneksi haittaa lainkaan. Taalla olen myos vihdoinkin tavannut tyyppeja jotka osaa capoeiraa, jenkki Ryan, israelilainen Erez, ja malesialainen Queck. Pari kertaa ollaan vahan pelattu hidasta ja mukavaa angolaa rannalla, oikein mukavaa pitkasta aikaa! Kun vaan olis toi nilkka kunnossa.. Tapasin myos suomalaisen Nean, joka tosin on koko ikansa asunut Australiassa, ja han on tulossa pitkasta aikaa Suomeen kesalla! Opetin Nealle vahan capoeiraa, ja Nea opetti mulle pari joogavenytysta. Hyva diili! Tama loppukausi on vahan surullista, kun joka paiva lahtee enemman ja enemman hyvia kavereita, ja kun tietaa etta parin paivan paasta joutuu itekin lahtemaan. Hauskaa taalla on se, etta vahintaan joka toinen kenet taalla tapaa, on siirtanyt lentojaan alkuperaisesta. Sopiva mainos slogan olisi "Come and get stuck on beautiful Ton Sai"!


Nyt on ihan hyva, vahan haikea fiilis. Tosi jees tulla kotiinkin, mutta etenkin kiipeilyn suhteen on niin kilokaupalla tavaraa hampaankolossa, ettei millaan malttais lahtea. Varmaan huomenna tai ylihuomenna lahden kohti Bangkokia, josta 8.5. Dusseldorfiin ja 9.5. Helsinkiin. Ja siita sit takaisin ihanaan tyoelamaan. Timo ja Tuure siis palasi kotiin suunnitelma A:n mukaisesti 25.4. pikku vaikeuksien kautta.. :) Vielakos mulle olis patja lattialla Pukinmaessa? Viikonlopun voisin viettaa siella hesassa. Puhelinta mulla ei oo vielakaan, ehka ostan sellaisen Krabilta tai Bangkokista. Palaillaan, ollaan Mari ja muutkin meililla yhteyksissa, kayn katsomassa postit kutakuinkin joka paiva. Nyt lahden ottamaan rennosti!