Ompas viime kerrasta aikaa, ja se on hyva merkki se!
Nonniin, Phi Phi paasi vahan yllattamaan, 3-4 yon sijaan vietin siella 11 yota, naista 8 teltassa. Kiipeily kun oli niin mukavaa, mutta kaupungista en niin pitanyt. Yhden yon vietin Rantee Beach:lla, mika oli todella jees.. Dung, venemies joka asusteli puuhun rakennetussa majassa ihan mun teltan vieressa tarjosi privaattikyydin, ja n. 30 min matkalla nain kun iso merikotka kalasteli n. 100 metrin paassa! Nakymat kelpasi muutenkin. Paikan paalla oli vain kourallinen ihmisia, pelattiin rantafutispeli ranskalaisten kanssa, heidan seurassaan oli suomalainen tytto, ja kappailtiin view pointille katsomaan auringonlaskua. Mun bungalowin edustalla oli puu, missa oli jatkuvasti 10-15 perhosta. Nain aina kun kavelin joko bungalowiin tai rannalle, perhoset polahti ilmaan, ja vahan ajan paasta ne palas hengailemaan puun oksille. Aika harmonista meininkia!
Sielta palasin Ton Sai Bay:hin, telttaan, viettamaan Song Kran-festivaalia, eli Thaimaalaisten uutta vuotta 13-15.4. Oli aika hauskaa, joka paikassa mihin meni paikalliset kasteli ihan lapimaraksi. Paivalla se oli tosi jees, nama paivat taitavat olla kutakuinkin vuoden kuumimpia, mutta yolla sangollinen jaakylmaa vetta niskaan ei ollut enaa IHAN niin hauskaa.. Mutta hauskaa kuitenkin! Hyvat juhlat, ja seuraavana paivana palasin Railay:n Ton Saille. Ton Sai on nimi eraalle thaimaassa varsin yleiselle lehtipuulle, ja tasta syysta ranta seka Phi Philla etta Railaylla on hammentavasti nimeltaan Ton Sai.
Lauttamatka meni oikein mukavasti, istuskelin jalleen veneen keulalla, ja makoilin auringossa. Talla kertaa majoituin Banyan Tree Resortiin, josta sain bambumajan omalla wclla 230 B hintaan, eli vajaa 4,5e. Aika taalla menee kuin siivilla, kiipeily on taivaallista, maisemat ja rannat todella jees, ja ilmapiiri yksi reissun parhaita! Ainut miinus on raha-automaatin puute, joten aina sillon talloin joutuu kavelemaan Railayn puolelle nostamaan kateista.. Pikkuvika! Taalla oli paikallisten firmojen valinen futisturnaus, jonka Chill out bar voitti. 25-27.4. Oli lisaksi tulossa Thaimaan kaikkien aikojen suurimmat kiipeily/tulishow kisat. Nain muutama paiva ennen kotiinlahtoa pakotin itse itseni siirtamaan lentoja parilla viikolla.. Vahanhan se tuli maksamaan, mutta tahan asti reissu on mennyt niin pikkurahalla, etta ei haittaa. Tosin pari paivaa myohemmin vanha kumppani ironia astui laivaan, ja teloin nilkkani kiipeillessa siihen malliin etta jouduin pitamaan n. viikon tauon. Ja eilen kun koitin vahan kiiveta, huomasin parin reitin jalkeen etta ei se oikein kesta, joten se kiipeilyista talla reissulla. Vahan turhauttavaa, kaikki kaverit kun tekee tosi siisteja juttuja, ja just ostin uudet valjaat ja jatkot, mutta eipa kylla toisaalta jaksa valittaakaan. Kavelya tuo pikkuvamma ei onneksi haittaa lainkaan. Taalla olen myos vihdoinkin tavannut tyyppeja jotka osaa capoeiraa, jenkki Ryan, israelilainen Erez, ja malesialainen Queck. Pari kertaa ollaan vahan pelattu hidasta ja mukavaa angolaa rannalla, oikein mukavaa pitkasta aikaa! Kun vaan olis toi nilkka kunnossa.. Tapasin myos suomalaisen Nean, joka tosin on koko ikansa asunut Australiassa, ja han on tulossa pitkasta aikaa Suomeen kesalla! Opetin Nealle vahan capoeiraa, ja Nea opetti mulle pari joogavenytysta. Hyva diili! Tama loppukausi on vahan surullista, kun joka paiva lahtee enemman ja enemman hyvia kavereita, ja kun tietaa etta parin paivan paasta joutuu itekin lahtemaan. Hauskaa taalla on se, etta vahintaan joka toinen kenet taalla tapaa, on siirtanyt lentojaan alkuperaisesta. Sopiva mainos slogan olisi "Come and get stuck on beautiful Ton Sai"!
Nyt on ihan hyva, vahan haikea fiilis. Tosi jees tulla kotiinkin, mutta etenkin kiipeilyn suhteen on niin kilokaupalla tavaraa hampaankolossa, ettei millaan malttais lahtea. Varmaan huomenna tai ylihuomenna lahden kohti Bangkokia, josta 8.5. Dusseldorfiin ja 9.5. Helsinkiin. Ja siita sit takaisin ihanaan tyoelamaan. Timo ja Tuure siis palasi kotiin suunnitelma A:n mukaisesti 25.4. pikku vaikeuksien kautta.. :) Vielakos mulle olis patja lattialla Pukinmaessa? Viikonlopun voisin viettaa siella hesassa. Puhelinta mulla ei oo vielakaan, ehka ostan sellaisen Krabilta tai Bangkokista. Palaillaan, ollaan Mari ja muutkin meililla yhteyksissa, kayn katsomassa postit kutakuinkin joka paiva. Nyt lahden ottamaan rennosti!
lauantai 3. toukokuuta 2008
maanantai 31. maaliskuuta 2008
Malesia-Thaimaa/Krabi
21. pv aamulla lahdin aika kireella aikataululla skootterikyydilla viela marketille, ja hyvalla lahtohassakalla ehdittiin sopivasti vartti ennen deadlinea Phnom Pehn International Airportille. Ihme 25 $ "service charge" piti maksaa, etta paas edes lahtoaulaan.. Vaikka lentolipun hintaan piti kuulua kaikki. No, koneeseen paastiin, hajapaikoille. Itse istuin kahden mukavan Malesialais herrasmiehen valiin jotka oli kylla suuresti kummissaan kun olen Suomesta, enka tiennyt etta on F1-viikonloppu! Oltiin kylla samaa mielta siita, etta on todella kasittamatonta miten Kimi Raikkosen nakoinen kaveri voitti mestaruuden viime kaudella. "A man could not look less like a winner!" - Yeah, I know!
Perilla otettiin bussi Kuala Lumpurin Chinatowniin, jossa huoneen etsimiseen meni varmaan 1,5h. Ehka vuoden huonoin viikonloppu menna kyseiseen kaupunkiin! Samassa bussissa samalle pysakille tuli myos Kanadalainen Lindsay ja Hollantilainen Willjoku. Lindsay oli ollut monesti kaupungissa ennenkin, pidentamassa Indonesian viisumia, joten hanesta oli kieltamatta apua. Me taas autettiin hanta kantamalla hanen kahta reissulta ostamaa kitaraa. Hyva torakkapesa lopulta loytyi, vanha kiinalaiseukko tiskilla teroitti moneen kertaan "don't trust nobody in Malaysia!!", ja sit huoneen ilmastointi ei toiminut.. Hauska eukko. Aamulla vaihdettiin Matahari Lodge:n joka avattiin samana paivana! Sairaan mukava henkilokunta, ilmainen kahvi/tee/juomavesi, ja pikkupurtavaa joka valissa. Ja viela ihan metroaseman vieressa. Siita lahdettiin Petronas Twin Towereita katsomaan. Kaikki liput 170m korkeudessa killuvalle skybridgelle, eli tornien valissa kulkevalle sillalle oli loppu, mutta kun n. 15 min ihmeteltiin, just 5 tyyppia oli jattanyt tulematta seuraavalle kierrokselle! Eka katottiin 3d-lasit paassa 10 min Petronas-mainos, missa vahan mainittiin myos tornien tekemisesta, ja sit sai 15 min kavella sillalla ja ottaa kuvia. Oli komeat nakymat, rankkasade vaan vahan hairitsi jos kauemmaksi katseli. Illalla tuhlattiin rahaa ja katottiin huonoa futista Hard Rock Cafe:ssa, missa oli kai formulatarjous bisse yli 10$!! Sairasta, ei oltu kovin kauaa.. Takastulomatkalla kaveltiin itsemme niin kasittamattoman eksyksiin.. "Teksi" pelasti lopulta. Kuala Lumpurin "asemakaava" on kylla ylivoimaisesti jarjettomin mihin oon tormannyt, viela pahempi kuin Bangkok! Pyorittiin paljon Little Indiassa, missa oli hyvia ja halpoja buffet-ravintoloita, ja Chinatownissa myos. Kavi vahan paska maiha kameran toisen muistikortin kanssa, se kun imaisi jonkun viruksen Guesthousen koneesta, eika toimi enaa. Pitaa kotosalla korjauttaa se, kuvat saa varmaan viela pelastettua. Onneks olin just vaihtanut korttia, eika kuvia ollut kuin reilu sata..
Yks paiva lahdettiin Kuala Selangoriin, jossa kavimme luonnonpuistossa katsomassa tulikarpasia. Ajeltiin veneella jokea pitkin, ja molemmilla puolilla oli tuhansia ja taas tuhansia tulikarpasia puskissa. Tuure ja Timo sai napattua pari kasiinkin!
Sit palasimme viela yhdeksi yoksi KL:n, ja sujautimme hitaalla bussilla Penangin saarelle Georgetowniin. Bussimatkalla tuli vetta niin sairaasti, ettei valilla oikeesti nahnyt oikein mihinkaan suuntaan. Ja bussin kattokin alkoi vuotaa! Paadyimme Banana Guesthouseen, oikein mukava huone 45 RM. Kovin paljoa ei Penangia nahty, lahinna jalleen pikku Intiassa tuli pyorittya, ja syotya hyvin. Tavattiin 21-v Suomalaispariskunta, Jonne ja Susu Espoosta(travelblog.org/bloggers/esat), jotka laittoi viimeisena iltana Timolle viestin tyyliin "tulkaa istumaan iltaa, KOSSU on jo kylmassa!" Kuulosti pahalta, aamulla kun bussi Thaimaata kohti lahtee 8.30. No, aamu kuuteenhan meilla meni, ja seuraavana paivana olis 9 h minibussissa! Pirun hauskaa oli kuitenkin! Ja ne oli tosiaan jostain saanut kossupullon hommattua, en enaa muista mista.
Samalla bussilla matkattiin aina Thaimaan puolelle Had Yaihin asti, missa mina ja Californialainen Marcus (travelblog.org/juggernaut/) vaihdettiin Krabin bussiin, Tuure ja Timo jatkoi aina Suratthaniin asti, mista edelleen Ko Taolle. Oli kylla kohtuu rankka reissu, aamupalaa sain ostettua vasta n. klo 15, aamulla kun ei oikein kerennyt syomaan.. Krabi Townissa oltiin n. 17.00, Marcuksen kanssa paatettiin jakaa huone. Kaikki kunnia pojille, on ollut mahtavaa reissata porukassa, mutta kylla "yksin" reissaaminen tuntuu ehka viela paremmalta! Ainakin nyt kun jo vahan tietaa miten homma toimii.. Kovin Yksinaiselta olo ei tosiaan tunnu! Haettiin hyvat ja halvat safkat yomarketilta, ja viela grillivartaat rannalta, ja kaytiin unille. Aamulla otettiin vene Railaylle, jossa on 4 rantaa, vahan turistimpaa ja vahan rauhallisempaa, ja uskomattomia kallioseinia joka puolella! West Railay on kallis, pelkkaa hotellia ja resorttia, East vahan halvempi ja rauhallisempi, ja Ton Sai taas on kiipeilijoiden ja reppureissareiden mekka. Veneella mentiin East Railaylle, josta kavelimme kunnon vuoripolkua n. puol tuntia Ton Sai:lle. Oli 20 kilon rinkan kanssa keskipaivalla vahan tekemista.. Majoituin pieneen bambumajaan n. 10 min paahan rannalta, sopiva 150 B. Ekana kavin tietty varaamassa kiipeilykurssin Wee's climbing shopista, mika oli vahan tyhmaa kun tunnin paasta olin jo tavannut 5 muuta yksinaista kiipeilijaa, joilla kaiken lisaksi oli omat kamat..
Illalla tapasin Oululaisen Liisa Karttusen (Tatu ja Samppa tiiatteko?), joka nykyaan asuu Rovaniemella, ja Hollantilaisen Hansin, joiden kanssa jatkoimme iltaa Reggae bileisiin. Kerrankin taallapain soi hyvaa vahnaa reggaeta! Tuli hurja rankkasade, ja oli aika hauskaa kattoa kun kanniset ruotsalaiset tanssi likomarkina.. Ite en bilettanyt, nyt pitaa satsata kiipeilyyn! Ainiin, illalla nahtiin kun joku hullu ruotsalainen hyppasi Base-hypyn n. 100m korkuisen kallion paalta, suoraan rannalle! Tuuli aika kovaa, ja salamat valkehti taustalla.. Hullu mies.
Aamulla sita paasi pitkasta aikaa seinalle, ja voi poijjaat kuinka maistui! Kivi on vaan niin taydellista kiipeilyyn, ja maisemat on todella hienot!! 27m korkeuteen meni paras reitti, "orientales", 6a vaikeudeltaan, mika taalla tuntuu tosi helpolta. Illalla kaytiin Liisan kanssa vahan boulderoimassa Pranang beachilla, missa paikalliset kiipes ihan hulluja reitteja paljain jaloin! Teki kylla aikamoisen vaikutuksen.. Illalla soin n. 200-300g palan pienehkosta haista, mika grillattiin ja maustettiin, ja syotiin salaatin kanssa. Ihan torkeen hyvaa!
Seuraava paiva alkoi hauskasti. Menin rannalle, missa naapuri bungalowin Ed esitteli mut kaverilleen vahingossa Paul:na, kun oli unohtanu mun nimen.. Ei vois kylla enaa paremmin nimea sekoittaa! (Mun toinen nimi on siis Paul, mita Ed ei tiennyt). Siita otin paatin Ao Nangiin, lahimpaan kylaan, mista ostin kalastajahousuja ja parit sortsit. Kunnon jalkapalloa ei vaan loytynyt! Kavin syomassa sikahintaan ehka parhaan pizzan mita ikina, Italialaisen kaverin omistamassa paikassa. Takas tullessa meri oli aika hurjana, pitkahantavene oli aika kovilla.. No, ei onneks tunnu meikalaista merisairaus vaivaavan!
Seuraavana aamuna otin veneen Phi Phille, missa olen siis vielakin, ja tosi hienolta vaikuttaa! Taallakin on paljon kiivettavaa, paitsi vahemman porukkaa, ja yksi ISO seina missa on oikestaan pelkkia helppoja reitteja..Yli 20 reittia alle 6c:n, taydellinen aloittelijoille! Tutustuin Puolalais-Kanadalaiseen Shamick:in, vanhempi kaveri joka on tehnyt, eli kiivennyt ensimmaisena ja pultannut tosi paljon reitteja tanne. Han asuu talvet taalla rannalla teltassa, ja jeesailee etenkin aloittelevia kiipeilijoita paivittain, lainaa kamoja, opettaa ym. Tietoa kiipeilysta miehelta kylla loytyy! Kun en saanut rannalta bungalowia jarkevaan hintaan, Shamick kysyi haluaisinko hanelta teltan lainaan, vahan pitaisi vaan maksaa maan omistajalle. Sopi tietysti, ja nain maksan vain 500 B kolmesta yosta! Nukun nyt siis melkein Thaimaan pahimmassa turistirysassa mukavan rauhallisella rannalla, teltta vasattyna hiekalle ihan tuon ison kiipeilyseinan alapuolella! Taydellista!
Kiipeiltya taalla tulee paivittain, ja eilen seurailin sivusta kun Shamick ja ukot porasi ja pulttaili uusia reitteja. Paasin jopa ylakoysittelemaan ihan tuoretta kivea! Tanaan taas oltiin Deep Water Soloing, eli kiivettiin suoraan kajakista seinalle, ilman koysia, ja kun kiipeily ei enaa maistu, pudottaudutaan veteen! Meita oli jenkki kiipeilyohjaaja Ryan, ja Kanadalainen Steven, ja paskalla kajakilla melottiin n. 45min suuntaansa. Ryan kavi tietysti ekana uimalasien kanssa sukeltelemassa, ja varmistamassa etta on tarpeeksi syvaa, ja sit kiivettiin. En oo kylla ikina pelannyt niin paljoa, kiipesin helpon reitin n. 10-12 m korkeuteen kallionkielekkeelle mista pystyi ponnistamaan, ja turvallisesti hyppaamaan veteen. Vesi on niin kirkasta, etta vaikka pohjaan on yli 5m, kivet nakyi ylos ihan selvasti! Kanadalainen Steve kiipesi yli 15m, hullu salli! Aika siistia, noita reitteja ei ainakaan Shamickin tietojen mukaan ole ennen kiivetty, mennaan joku paiva viela isommalla porukalla ja veneella, ja testaillaan vahan lahiymparistoa. Syvanvedensooloilu vaikuttaa kylla aika hauskalta! Varovainen todellakin pitaa vaan olla. Varmaan pari-kolme paivaa tulee viela vietettya Phi Phi :lla, ehka joku paiva pitaa menna yoksi viereiselle saarelle, minka "Maya Bay" on kuuluisa siita "The Beach" leffasta. Paivisin ihan tukossa turisteista, mutta aikaisin aamulla saa olla itsekseen, koko saarella kun ei ole yhtakaan resorttia. Siita viela pariks viikkoa Railay:n Ton Saille kiipeamaan kadet verille, ja sit tapaan pojat Bangkokissa.
Vahan turhankin hektisen parin kuukauden jalkeen on mukava kun tietaa, etta seuraavat viikot viettaa ihan lahiymparistossa, on jotenkin helpompi rentoutua. Ja voi tehda myos hyvan diilin majoituksesta! Nyt pitaa lahtea auringonlaskun puolelle saarta, eikohan taalta viela joku tekstinpatka tuu kirjoteltua. Voikaa hyvin, ja nauttikaa kevaasta, paistaa se aurinko viela joskus Suomeenkin! :)
Perilla otettiin bussi Kuala Lumpurin Chinatowniin, jossa huoneen etsimiseen meni varmaan 1,5h. Ehka vuoden huonoin viikonloppu menna kyseiseen kaupunkiin! Samassa bussissa samalle pysakille tuli myos Kanadalainen Lindsay ja Hollantilainen Willjoku. Lindsay oli ollut monesti kaupungissa ennenkin, pidentamassa Indonesian viisumia, joten hanesta oli kieltamatta apua. Me taas autettiin hanta kantamalla hanen kahta reissulta ostamaa kitaraa. Hyva torakkapesa lopulta loytyi, vanha kiinalaiseukko tiskilla teroitti moneen kertaan "don't trust nobody in Malaysia!!", ja sit huoneen ilmastointi ei toiminut.. Hauska eukko. Aamulla vaihdettiin Matahari Lodge:n joka avattiin samana paivana! Sairaan mukava henkilokunta, ilmainen kahvi/tee/juomavesi, ja pikkupurtavaa joka valissa. Ja viela ihan metroaseman vieressa. Siita lahdettiin Petronas Twin Towereita katsomaan. Kaikki liput 170m korkeudessa killuvalle skybridgelle, eli tornien valissa kulkevalle sillalle oli loppu, mutta kun n. 15 min ihmeteltiin, just 5 tyyppia oli jattanyt tulematta seuraavalle kierrokselle! Eka katottiin 3d-lasit paassa 10 min Petronas-mainos, missa vahan mainittiin myos tornien tekemisesta, ja sit sai 15 min kavella sillalla ja ottaa kuvia. Oli komeat nakymat, rankkasade vaan vahan hairitsi jos kauemmaksi katseli. Illalla tuhlattiin rahaa ja katottiin huonoa futista Hard Rock Cafe:ssa, missa oli kai formulatarjous bisse yli 10$!! Sairasta, ei oltu kovin kauaa.. Takastulomatkalla kaveltiin itsemme niin kasittamattoman eksyksiin.. "Teksi" pelasti lopulta. Kuala Lumpurin "asemakaava" on kylla ylivoimaisesti jarjettomin mihin oon tormannyt, viela pahempi kuin Bangkok! Pyorittiin paljon Little Indiassa, missa oli hyvia ja halpoja buffet-ravintoloita, ja Chinatownissa myos. Kavi vahan paska maiha kameran toisen muistikortin kanssa, se kun imaisi jonkun viruksen Guesthousen koneesta, eika toimi enaa. Pitaa kotosalla korjauttaa se, kuvat saa varmaan viela pelastettua. Onneks olin just vaihtanut korttia, eika kuvia ollut kuin reilu sata..
Yks paiva lahdettiin Kuala Selangoriin, jossa kavimme luonnonpuistossa katsomassa tulikarpasia. Ajeltiin veneella jokea pitkin, ja molemmilla puolilla oli tuhansia ja taas tuhansia tulikarpasia puskissa. Tuure ja Timo sai napattua pari kasiinkin!
Sit palasimme viela yhdeksi yoksi KL:n, ja sujautimme hitaalla bussilla Penangin saarelle Georgetowniin. Bussimatkalla tuli vetta niin sairaasti, ettei valilla oikeesti nahnyt oikein mihinkaan suuntaan. Ja bussin kattokin alkoi vuotaa! Paadyimme Banana Guesthouseen, oikein mukava huone 45 RM. Kovin paljoa ei Penangia nahty, lahinna jalleen pikku Intiassa tuli pyorittya, ja syotya hyvin. Tavattiin 21-v Suomalaispariskunta, Jonne ja Susu Espoosta(travelblog.org/bloggers/esat), jotka laittoi viimeisena iltana Timolle viestin tyyliin "tulkaa istumaan iltaa, KOSSU on jo kylmassa!" Kuulosti pahalta, aamulla kun bussi Thaimaata kohti lahtee 8.30. No, aamu kuuteenhan meilla meni, ja seuraavana paivana olis 9 h minibussissa! Pirun hauskaa oli kuitenkin! Ja ne oli tosiaan jostain saanut kossupullon hommattua, en enaa muista mista.
Samalla bussilla matkattiin aina Thaimaan puolelle Had Yaihin asti, missa mina ja Californialainen Marcus (travelblog.org/juggernaut/) vaihdettiin Krabin bussiin, Tuure ja Timo jatkoi aina Suratthaniin asti, mista edelleen Ko Taolle. Oli kylla kohtuu rankka reissu, aamupalaa sain ostettua vasta n. klo 15, aamulla kun ei oikein kerennyt syomaan.. Krabi Townissa oltiin n. 17.00, Marcuksen kanssa paatettiin jakaa huone. Kaikki kunnia pojille, on ollut mahtavaa reissata porukassa, mutta kylla "yksin" reissaaminen tuntuu ehka viela paremmalta! Ainakin nyt kun jo vahan tietaa miten homma toimii.. Kovin Yksinaiselta olo ei tosiaan tunnu! Haettiin hyvat ja halvat safkat yomarketilta, ja viela grillivartaat rannalta, ja kaytiin unille. Aamulla otettiin vene Railaylle, jossa on 4 rantaa, vahan turistimpaa ja vahan rauhallisempaa, ja uskomattomia kallioseinia joka puolella! West Railay on kallis, pelkkaa hotellia ja resorttia, East vahan halvempi ja rauhallisempi, ja Ton Sai taas on kiipeilijoiden ja reppureissareiden mekka. Veneella mentiin East Railaylle, josta kavelimme kunnon vuoripolkua n. puol tuntia Ton Sai:lle. Oli 20 kilon rinkan kanssa keskipaivalla vahan tekemista.. Majoituin pieneen bambumajaan n. 10 min paahan rannalta, sopiva 150 B. Ekana kavin tietty varaamassa kiipeilykurssin Wee's climbing shopista, mika oli vahan tyhmaa kun tunnin paasta olin jo tavannut 5 muuta yksinaista kiipeilijaa, joilla kaiken lisaksi oli omat kamat..
Illalla tapasin Oululaisen Liisa Karttusen (Tatu ja Samppa tiiatteko?), joka nykyaan asuu Rovaniemella, ja Hollantilaisen Hansin, joiden kanssa jatkoimme iltaa Reggae bileisiin. Kerrankin taallapain soi hyvaa vahnaa reggaeta! Tuli hurja rankkasade, ja oli aika hauskaa kattoa kun kanniset ruotsalaiset tanssi likomarkina.. Ite en bilettanyt, nyt pitaa satsata kiipeilyyn! Ainiin, illalla nahtiin kun joku hullu ruotsalainen hyppasi Base-hypyn n. 100m korkuisen kallion paalta, suoraan rannalle! Tuuli aika kovaa, ja salamat valkehti taustalla.. Hullu mies.
Aamulla sita paasi pitkasta aikaa seinalle, ja voi poijjaat kuinka maistui! Kivi on vaan niin taydellista kiipeilyyn, ja maisemat on todella hienot!! 27m korkeuteen meni paras reitti, "orientales", 6a vaikeudeltaan, mika taalla tuntuu tosi helpolta. Illalla kaytiin Liisan kanssa vahan boulderoimassa Pranang beachilla, missa paikalliset kiipes ihan hulluja reitteja paljain jaloin! Teki kylla aikamoisen vaikutuksen.. Illalla soin n. 200-300g palan pienehkosta haista, mika grillattiin ja maustettiin, ja syotiin salaatin kanssa. Ihan torkeen hyvaa!
Seuraava paiva alkoi hauskasti. Menin rannalle, missa naapuri bungalowin Ed esitteli mut kaverilleen vahingossa Paul:na, kun oli unohtanu mun nimen.. Ei vois kylla enaa paremmin nimea sekoittaa! (Mun toinen nimi on siis Paul, mita Ed ei tiennyt). Siita otin paatin Ao Nangiin, lahimpaan kylaan, mista ostin kalastajahousuja ja parit sortsit. Kunnon jalkapalloa ei vaan loytynyt! Kavin syomassa sikahintaan ehka parhaan pizzan mita ikina, Italialaisen kaverin omistamassa paikassa. Takas tullessa meri oli aika hurjana, pitkahantavene oli aika kovilla.. No, ei onneks tunnu meikalaista merisairaus vaivaavan!
Seuraavana aamuna otin veneen Phi Phille, missa olen siis vielakin, ja tosi hienolta vaikuttaa! Taallakin on paljon kiivettavaa, paitsi vahemman porukkaa, ja yksi ISO seina missa on oikestaan pelkkia helppoja reitteja..Yli 20 reittia alle 6c:n, taydellinen aloittelijoille! Tutustuin Puolalais-Kanadalaiseen Shamick:in, vanhempi kaveri joka on tehnyt, eli kiivennyt ensimmaisena ja pultannut tosi paljon reitteja tanne. Han asuu talvet taalla rannalla teltassa, ja jeesailee etenkin aloittelevia kiipeilijoita paivittain, lainaa kamoja, opettaa ym. Tietoa kiipeilysta miehelta kylla loytyy! Kun en saanut rannalta bungalowia jarkevaan hintaan, Shamick kysyi haluaisinko hanelta teltan lainaan, vahan pitaisi vaan maksaa maan omistajalle. Sopi tietysti, ja nain maksan vain 500 B kolmesta yosta! Nukun nyt siis melkein Thaimaan pahimmassa turistirysassa mukavan rauhallisella rannalla, teltta vasattyna hiekalle ihan tuon ison kiipeilyseinan alapuolella! Taydellista!
Kiipeiltya taalla tulee paivittain, ja eilen seurailin sivusta kun Shamick ja ukot porasi ja pulttaili uusia reitteja. Paasin jopa ylakoysittelemaan ihan tuoretta kivea! Tanaan taas oltiin Deep Water Soloing, eli kiivettiin suoraan kajakista seinalle, ilman koysia, ja kun kiipeily ei enaa maistu, pudottaudutaan veteen! Meita oli jenkki kiipeilyohjaaja Ryan, ja Kanadalainen Steven, ja paskalla kajakilla melottiin n. 45min suuntaansa. Ryan kavi tietysti ekana uimalasien kanssa sukeltelemassa, ja varmistamassa etta on tarpeeksi syvaa, ja sit kiivettiin. En oo kylla ikina pelannyt niin paljoa, kiipesin helpon reitin n. 10-12 m korkeuteen kallionkielekkeelle mista pystyi ponnistamaan, ja turvallisesti hyppaamaan veteen. Vesi on niin kirkasta, etta vaikka pohjaan on yli 5m, kivet nakyi ylos ihan selvasti! Kanadalainen Steve kiipesi yli 15m, hullu salli! Aika siistia, noita reitteja ei ainakaan Shamickin tietojen mukaan ole ennen kiivetty, mennaan joku paiva viela isommalla porukalla ja veneella, ja testaillaan vahan lahiymparistoa. Syvanvedensooloilu vaikuttaa kylla aika hauskalta! Varovainen todellakin pitaa vaan olla. Varmaan pari-kolme paivaa tulee viela vietettya Phi Phi :lla, ehka joku paiva pitaa menna yoksi viereiselle saarelle, minka "Maya Bay" on kuuluisa siita "The Beach" leffasta. Paivisin ihan tukossa turisteista, mutta aikaisin aamulla saa olla itsekseen, koko saarella kun ei ole yhtakaan resorttia. Siita viela pariks viikkoa Railay:n Ton Saille kiipeamaan kadet verille, ja sit tapaan pojat Bangkokissa.
Vahan turhankin hektisen parin kuukauden jalkeen on mukava kun tietaa, etta seuraavat viikot viettaa ihan lahiymparistossa, on jotenkin helpompi rentoutua. Ja voi tehda myos hyvan diilin majoituksesta! Nyt pitaa lahtea auringonlaskun puolelle saarta, eikohan taalta viela joku tekstinpatka tuu kirjoteltua. Voikaa hyvin, ja nauttikaa kevaasta, paistaa se aurinko viela joskus Suomeenkin! :)
torstai 20. maaliskuuta 2008
Viimeista iltaa Kambodzassa
Eli huomenna maisemat vaihtuu Malesiaan, ja ikava kylla tulee!
Meilla on tosiaan Kambodzan visiitti mennyt oikein mukavasti! Alku oli vahan karu, kun bussissa Stung Trengista Siam Reapiin Florianilta pollittiin repusta, jonka se toki tyhmana oli jattanyt bussiin 20 min tauon ajaksi, 200 euroa, 60 usd, eurooppalaiset laakkeet ja kamera! Ja bussiin jai tauon ajaksi vain 2 poliisia jotka istui meidan edessa... Nain taalla! Kaverilla on kaynyt aika paska maiha aiemminkin, moottoripyorakolari, denguekuume ja tama... Pitaa ite koputella puuta kun ei yhta pikku ripulia kummempaa oo osunut kellekaan meista!
Matka Laosista tanne oli hieno, lahdimme me, Nid, Flo ja belgialainen Tom iltapaivalla veneella Don Khonilta, haimme saatojen kautta viisumit, matkasimme pari tuntia Mekongia pitkin, ja auringon laskiessa jaimme veneen kuljettajan, Dum:n kotiin yoksi. Nid ja Dum kavi 'kaupassa', mista sai vain vetta, tonnikalaa ja riisipontikkaa, ja kokkasi meille safkat. Sit nukuttiin kuistilla, bambumatolla kylki kyljessa, ja aamulla kuuden aikaan jatkettiin matkaa aina Stung Trengiin asti, joka on ensimmainen isompi paikkakunta Laosin rajalta. Auringonnousu Mekongilla oli hieno.. Ja joki nain kuivallakin kaudella niin voimakas, etta kovasti tekisi mieli korkean veden aikaan tulla uudestaan. Pariinkin kertaan meidan pikku vene meni melkein enemman puolelta toiselle kuin suoraan virtausten takia. Joen pientareet olivat taynna isojakin puita, jotka kaikki kasvoivat vah. 45 asteen suunnassa virtaussuuntaan, se antoi pienen kasityksen siita miten valtavan laaja joki voi parhaimmillaan olla.
Meiniki kerjalaisten ym. koyhyyden kanssa on aikalailla karumpaa ja runsaampaa kuin Laosissa tai Thaimaassa, bussista on stoppien aikana valilla vaikea paasta pois, kun hedelmia ym. kaupittelevia pikkulapsia on niin paljon. Ja ei ollut ihan paras fiilis syoda 4 usd burritoa ja katsoa kerjaavaa pikkupoikaa silmiin.. Kerjalaisia on paljon enemman, ja paljon agressiivisempia kuin aikaisemmin, ja suurin osa heista on todella pienia lapsia. Paljon on myos (yleensa) miehia, jotka ovat menettaneet raajojaan miinoihin, tai muuten sodissa. Alkuun vaikutti ettei ihmiset ole ihan niin ystavallisia kuin muualla, mutta muutama paiva pienemmissa paikoissa osoitti olevani taysin vaarassa. Kun miettii maan historiaa 60-luvulta tahan paivaan(Vietnamin sota, Pol Potin hirmuhallinto ja sisallissota putkeen), osaa kylla arvostaa ihmisten iloisuutta, avoimuutta historiastaan ja yleista positiivisuutta. Tosin lahes kaikki paikalliset keiden kanssa olen jutellut, on sita mielta etta nykymeiningilla mennaan viela syvemmalle ojaan.. Kansa on pirun koyhaa, eika hallitukselta heru apuja.
Stung Treng oli aika suolainen paikka, ei juurikaan nahtavaa, ei edes montaa ravintolaa, mutta uskomaton maara jatetta joka puolella.. Illalla markkinoiden sulkeutuessa jatteita sitten poltettiin kokoissa ihan keskustassa, ja kaupungin koyhimmat koittivat dyykata jotain arvokasta sielta mihin paasivat. Ei kiva paikka. Aamulla reippain ja iloisin mielin hyppasimme bussiin, tietaen etta perse saa nyt kestaa penkkia VAHINTAAN sen 12 h ennen kun ollaan Siam Reapissa. Tie oli juuri uusittu, joten sen puolesta ei voinut valittaa. Lopulta 14 h puutuneempana olimme perilla, ja loysimme oikein mainion GH:n. Garden Village Guest House, keskustan lahella mutta syrjassa, ja ylakerrassa "sunset bar" bilispoytineen kaikkineen. ja 7 $/3h, ei paha! Eka paiva pyorittiin vaan kaupungilla, aika turismin ymparille kehittynyt kaupunki, mutta ihan jees..
Tokana paivana mentiin Angorin temppeleita tutkimaan. Kuulopuheiden perusteella paatimme etta meille 1 paiva riittaa mainiosti, ja olimme ihan oikeassa. Piheina paskoina kavelimme koko pienen kierroksen lapi, 15-20 km, mille monet tyontekijat nauroivat hulluna, 99,99 % turisteista kun valitsee joko TukTukin tai skootterikyydin. Tosi hienoja oli kylla temppelit, kameran muistikortti kavi varmaan punahehkuisena ekan tunnin jalkeen, jonka vietimme Angor Watissa. Angor Wat on siis Angorin kaupungin uskonnollinen keskus, jostain luin etta se olisi maailman suurin uskonnollinen monumentti(?). Mieleen painui etenkin Ta Prom, missa puut on kasvanut temppelin paalle, sisalle ja ymparille. Tomb Raider-leffaa oli kuvattu kyseisessa temppelissa. Ta Keo jyrkkine portaineen ja nakoaloineen oli myos hieno, seka Bayon kymmenine torneineen, joihin oli koverrettu yhteensa yli 200 buddhan kasvokuvaa. Auringonlaskun katsoimme noin 10 000 muun onnekkaan kanssa maen paalta, missa on Phnom Bakkhengin temppeli. Jalat oli illalla aika muusia!
Sitten lauantaina piti vahan irroitella, baareja ja yokerhoja on Siam Reapissa ihan sairaasti, ja yleensa 2 drinkkia saa yhden hinnalla. Kivaa oli, ja turvallisesti 'koti'sangylta herattiin. Ollaan oltu kylla todella "huonoja" suomalaisia, juhliminen on jaanyt reissun aikana todella vahalle!
11.3. Lahdettiin Flo:n ja Nid:n kanssa kohti pahamaineista paakaupunki Phnom Pehnia, ensin minivanilla satamaan, mika oli aika kaaos, siita maailman kiikkerimmalla ja ylipakatuimmalla paatilla(missa oli meidan lisaksi huimat 5 suomalaista!) jarvelle, missa vaihdoimme isompaan express boatiin. Silla taytta paahtoa n. 5h, olin katolla fiksusti ilman paitaa ja aurinkorasvaa sortsit jalassa. Paloin onneksi vain pohkeesta vahan, Flo sen sijaan reisien puolivalista nilkkoihin, ja viela vahan ylakropasta! Sita se onni vain potkii.. Nivea after sun on ollut rakas ystava viime paivat.
Satamassa oli tahan mennessa pahin hassakka tuktuk-kuskien kanssa, kasista kiskottiin kolmeen eri suuntaan ja reppua yritettiin vieda neljanteen.. Lopulta paatimme lahtea No Problem guest houseen jarven rannalle, mika oli todella osuva valinta! Mukava terassi jarvelle auringonlaskua kohti, hyva kokki ja 5 usd huone jaettuna kolmelle. Niin ja tahan mennessa paras bilispoyta! Tosi mukavaa porukkaa myos.
Kaupungissa on ehka kuuluisin jaanne Pol Potin Puna-Khmerien valtakaudesta, eli kidutusvankila nimeltaan S.21. Entiseen kouluun rakennetussa vankilassa kuulusteltiin ja kidutettiin v. 75-79 n. 20 000 vankia, jotka 2-3kk jalkeen vietiin tapettavaksi kaupungin ulkopuolella sijaitseville Killing Fieldille. Tuolta loytyy todella kattava tietopaketti vankilan toiminnasta : http://en.wikipedia.org/wiki/Tuol_Sleng_Genocide_Museum .
Lahes kaikkiin huoneisiin paasi kavelemaan, ja seinilla oli valokuvia ja maalauksia vankilan toiminnasta.. lisaksi oli tuhansia ja tuhansia kasvokuvia vangeista, kuvat oli ilmeisesti otettu ennen vangitsemista, ja ilmeet olivat kylla paljonpuhuvia. Ylakerrassa naytettiin myos elokuva, joka kertoo kahden sukulaisvangin elamasta heidan toisilleen lahettamien kirjeiden kautta. Aika hirvea paikka, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen jos kaupunkiin on menossa. Kavin myos Killing Fieldilla 8 km keskustasta, josta oli kaivettu ylos tuhansia ja taas tuhansia luurankoja. Jarkyttavimpana jai mieleen puu, jota vasten teloitettiin pienimmat lapset, hakkaamalla puuta vasten kuoliaiksi. Naita kenttia on satoja ympari maata, ja arviot uhrien lukumaarasta ovat molemmin puolin 2 000000, koko populaatio v. 75 oli n. 7 000000. Kambodzassa ei tasta syysta ihan kamalasti tormaa n. 40-60 vuotiaisiin ihmisiin. Saman paivan iltana oli jotenkin aika vaisu meiniki..
16.3. Kyllastyimme paakaupungin pakokaasuihin ja kuumuuteen, ennatys kolmen aikaan varjossa 38.9 c, ja lahdimme bussilla kohti Kampotin pikkukaupunkia. alle 150 km matkaan sai menemaan yli 5h, kuoppainen tie ja varmaan 50 pysahdysta tekevat ihmeita. Viimeisia pysahdyksia ennen paatepysakkia oli Kep:n pikkukaupunki, jossa oli niin hienon nakoinen ranta, etta paatimme palata sinne heti seuraavana paivana. Perilla mulla alkoi maha vahan sekoilemaan, joten ilta meni vuorotellen pedissa ja vessassa. Tosin parissa tunnissa olo oli jo parempi, joten kuumuudesta se varmaan johtui. Ennen nukumaan menoa kavin viela katsastamassa paikallisen konsertin, josta jai mieleen Khmer-versio Macarenasta!
Tino lahti jo seuraavan paivan aamulla Kepiin, Tuuren kanssa seurasimme perassa iltapaivalla. Saimme bungalowin vuoren rinteelta, mista nakyi hienosti meri, saaria ja auringonlasku. Meri-ilma on kylla luksusta niin pitkan kaupungeissa vietetyn jakson jalkeen. Kep on muutenkin tosi kaunis pikku kyla, jossa paikalliset on todella mukavia. Ekana paivana paaministeri oli kaymassa, ja koko kyla oli taynna poliiseja. "The corrupt people came here" oli eraan paikallisen miehen selitys poliisien maarasta. Toisen paivan vietimme "Rabbit Islandilla", joka on puolen tunnin veneilyn paassa. Todella hieno hiljainen saari, merivesi oli varmaan yli 30 asteista, mutta eipa tuo meita hairinnyt. Mustekala ja katkaravut maistuvat! Merisiileja oli vaan kohtuu paljon, nahtiin myos n. 25cm meritahti, ja pari samankokoista meduusaa rannalla. Kun ois vaan Siam Reapissa ja Phnom Pehnissa tajunnut viettaa vahemman aikaa, ja enemman taalla etelassa!
Kambodzaakin voi kylla suositella, ehka ei ihan lapsiperheille, mutta koettavaa ja nahtavaa kylla riittaa! Ja ihmiset on todella mukavia. Harmi vaan kun tuo etela jai niin kokematta..
Niin, huomenna tosiaan lento Kuala Lumpuriin, tanaan tultiin takaisin Phnom Penhiin. Suunnitelmat muuttui sikali, etta Indonesia jaa ikava kylla hamaan tulevaisuuteen. Saali, mutta muuten tulisi aivan sairaan kiire, n. 5 viikon paasta pitaa kuitenkin olla jo Bangkokissa. Sen sijaan vietamme reilun viikon Malesiassa, pari paivaa Singaporessa(Mari, HUOM!;) ja viimeinen kuukausi etela Thaimaassa. Ite varmaan jamahdan kiipeilemaan Krabin huudeille.
Tulipa taas tekstia, huomaa ettei vahaan aikaan oo kirjoitellut. Meilla menee paremmin nkuin hyvin, rahaa ei oo tosiaan mennyt liikaa, ja terveina ollaan pysytty. Joku ihme kuntoilubuumi iski meikaan, vahintaan 3 iltaa viikosta menee kuntopiirin parissa!?! Ihme lomailua sanoo Tuure.
Palataan taas jostain ihan muualta, sita on taas kuitenkin ihan innoissaan kun paasee uuteen maahan. Todella paljon terveisia kotiin kaikille, kylla tassa neillakin orastava koti-ikava valilla meinaa tulla.. Mutta aina se on kylla akkia voitettu! :)
Meilla on tosiaan Kambodzan visiitti mennyt oikein mukavasti! Alku oli vahan karu, kun bussissa Stung Trengista Siam Reapiin Florianilta pollittiin repusta, jonka se toki tyhmana oli jattanyt bussiin 20 min tauon ajaksi, 200 euroa, 60 usd, eurooppalaiset laakkeet ja kamera! Ja bussiin jai tauon ajaksi vain 2 poliisia jotka istui meidan edessa... Nain taalla! Kaverilla on kaynyt aika paska maiha aiemminkin, moottoripyorakolari, denguekuume ja tama... Pitaa ite koputella puuta kun ei yhta pikku ripulia kummempaa oo osunut kellekaan meista!
Matka Laosista tanne oli hieno, lahdimme me, Nid, Flo ja belgialainen Tom iltapaivalla veneella Don Khonilta, haimme saatojen kautta viisumit, matkasimme pari tuntia Mekongia pitkin, ja auringon laskiessa jaimme veneen kuljettajan, Dum:n kotiin yoksi. Nid ja Dum kavi 'kaupassa', mista sai vain vetta, tonnikalaa ja riisipontikkaa, ja kokkasi meille safkat. Sit nukuttiin kuistilla, bambumatolla kylki kyljessa, ja aamulla kuuden aikaan jatkettiin matkaa aina Stung Trengiin asti, joka on ensimmainen isompi paikkakunta Laosin rajalta. Auringonnousu Mekongilla oli hieno.. Ja joki nain kuivallakin kaudella niin voimakas, etta kovasti tekisi mieli korkean veden aikaan tulla uudestaan. Pariinkin kertaan meidan pikku vene meni melkein enemman puolelta toiselle kuin suoraan virtausten takia. Joen pientareet olivat taynna isojakin puita, jotka kaikki kasvoivat vah. 45 asteen suunnassa virtaussuuntaan, se antoi pienen kasityksen siita miten valtavan laaja joki voi parhaimmillaan olla.
Meiniki kerjalaisten ym. koyhyyden kanssa on aikalailla karumpaa ja runsaampaa kuin Laosissa tai Thaimaassa, bussista on stoppien aikana valilla vaikea paasta pois, kun hedelmia ym. kaupittelevia pikkulapsia on niin paljon. Ja ei ollut ihan paras fiilis syoda 4 usd burritoa ja katsoa kerjaavaa pikkupoikaa silmiin.. Kerjalaisia on paljon enemman, ja paljon agressiivisempia kuin aikaisemmin, ja suurin osa heista on todella pienia lapsia. Paljon on myos (yleensa) miehia, jotka ovat menettaneet raajojaan miinoihin, tai muuten sodissa. Alkuun vaikutti ettei ihmiset ole ihan niin ystavallisia kuin muualla, mutta muutama paiva pienemmissa paikoissa osoitti olevani taysin vaarassa. Kun miettii maan historiaa 60-luvulta tahan paivaan(Vietnamin sota, Pol Potin hirmuhallinto ja sisallissota putkeen), osaa kylla arvostaa ihmisten iloisuutta, avoimuutta historiastaan ja yleista positiivisuutta. Tosin lahes kaikki paikalliset keiden kanssa olen jutellut, on sita mielta etta nykymeiningilla mennaan viela syvemmalle ojaan.. Kansa on pirun koyhaa, eika hallitukselta heru apuja.
Stung Treng oli aika suolainen paikka, ei juurikaan nahtavaa, ei edes montaa ravintolaa, mutta uskomaton maara jatetta joka puolella.. Illalla markkinoiden sulkeutuessa jatteita sitten poltettiin kokoissa ihan keskustassa, ja kaupungin koyhimmat koittivat dyykata jotain arvokasta sielta mihin paasivat. Ei kiva paikka. Aamulla reippain ja iloisin mielin hyppasimme bussiin, tietaen etta perse saa nyt kestaa penkkia VAHINTAAN sen 12 h ennen kun ollaan Siam Reapissa. Tie oli juuri uusittu, joten sen puolesta ei voinut valittaa. Lopulta 14 h puutuneempana olimme perilla, ja loysimme oikein mainion GH:n. Garden Village Guest House, keskustan lahella mutta syrjassa, ja ylakerrassa "sunset bar" bilispoytineen kaikkineen. ja 7 $/3h, ei paha! Eka paiva pyorittiin vaan kaupungilla, aika turismin ymparille kehittynyt kaupunki, mutta ihan jees..
Tokana paivana mentiin Angorin temppeleita tutkimaan. Kuulopuheiden perusteella paatimme etta meille 1 paiva riittaa mainiosti, ja olimme ihan oikeassa. Piheina paskoina kavelimme koko pienen kierroksen lapi, 15-20 km, mille monet tyontekijat nauroivat hulluna, 99,99 % turisteista kun valitsee joko TukTukin tai skootterikyydin. Tosi hienoja oli kylla temppelit, kameran muistikortti kavi varmaan punahehkuisena ekan tunnin jalkeen, jonka vietimme Angor Watissa. Angor Wat on siis Angorin kaupungin uskonnollinen keskus, jostain luin etta se olisi maailman suurin uskonnollinen monumentti(?). Mieleen painui etenkin Ta Prom, missa puut on kasvanut temppelin paalle, sisalle ja ymparille. Tomb Raider-leffaa oli kuvattu kyseisessa temppelissa. Ta Keo jyrkkine portaineen ja nakoaloineen oli myos hieno, seka Bayon kymmenine torneineen, joihin oli koverrettu yhteensa yli 200 buddhan kasvokuvaa. Auringonlaskun katsoimme noin 10 000 muun onnekkaan kanssa maen paalta, missa on Phnom Bakkhengin temppeli. Jalat oli illalla aika muusia!
Sitten lauantaina piti vahan irroitella, baareja ja yokerhoja on Siam Reapissa ihan sairaasti, ja yleensa 2 drinkkia saa yhden hinnalla. Kivaa oli, ja turvallisesti 'koti'sangylta herattiin. Ollaan oltu kylla todella "huonoja" suomalaisia, juhliminen on jaanyt reissun aikana todella vahalle!
11.3. Lahdettiin Flo:n ja Nid:n kanssa kohti pahamaineista paakaupunki Phnom Pehnia, ensin minivanilla satamaan, mika oli aika kaaos, siita maailman kiikkerimmalla ja ylipakatuimmalla paatilla(missa oli meidan lisaksi huimat 5 suomalaista!) jarvelle, missa vaihdoimme isompaan express boatiin. Silla taytta paahtoa n. 5h, olin katolla fiksusti ilman paitaa ja aurinkorasvaa sortsit jalassa. Paloin onneksi vain pohkeesta vahan, Flo sen sijaan reisien puolivalista nilkkoihin, ja viela vahan ylakropasta! Sita se onni vain potkii.. Nivea after sun on ollut rakas ystava viime paivat.
Satamassa oli tahan mennessa pahin hassakka tuktuk-kuskien kanssa, kasista kiskottiin kolmeen eri suuntaan ja reppua yritettiin vieda neljanteen.. Lopulta paatimme lahtea No Problem guest houseen jarven rannalle, mika oli todella osuva valinta! Mukava terassi jarvelle auringonlaskua kohti, hyva kokki ja 5 usd huone jaettuna kolmelle. Niin ja tahan mennessa paras bilispoyta! Tosi mukavaa porukkaa myos.
Kaupungissa on ehka kuuluisin jaanne Pol Potin Puna-Khmerien valtakaudesta, eli kidutusvankila nimeltaan S.21. Entiseen kouluun rakennetussa vankilassa kuulusteltiin ja kidutettiin v. 75-79 n. 20 000 vankia, jotka 2-3kk jalkeen vietiin tapettavaksi kaupungin ulkopuolella sijaitseville Killing Fieldille. Tuolta loytyy todella kattava tietopaketti vankilan toiminnasta : http://en.wikipedia.org/wiki/Tuol_Sleng_Genocide_Museum .
Lahes kaikkiin huoneisiin paasi kavelemaan, ja seinilla oli valokuvia ja maalauksia vankilan toiminnasta.. lisaksi oli tuhansia ja tuhansia kasvokuvia vangeista, kuvat oli ilmeisesti otettu ennen vangitsemista, ja ilmeet olivat kylla paljonpuhuvia. Ylakerrassa naytettiin myos elokuva, joka kertoo kahden sukulaisvangin elamasta heidan toisilleen lahettamien kirjeiden kautta. Aika hirvea paikka, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen jos kaupunkiin on menossa. Kavin myos Killing Fieldilla 8 km keskustasta, josta oli kaivettu ylos tuhansia ja taas tuhansia luurankoja. Jarkyttavimpana jai mieleen puu, jota vasten teloitettiin pienimmat lapset, hakkaamalla puuta vasten kuoliaiksi. Naita kenttia on satoja ympari maata, ja arviot uhrien lukumaarasta ovat molemmin puolin 2 000000, koko populaatio v. 75 oli n. 7 000000. Kambodzassa ei tasta syysta ihan kamalasti tormaa n. 40-60 vuotiaisiin ihmisiin. Saman paivan iltana oli jotenkin aika vaisu meiniki..
16.3. Kyllastyimme paakaupungin pakokaasuihin ja kuumuuteen, ennatys kolmen aikaan varjossa 38.9 c, ja lahdimme bussilla kohti Kampotin pikkukaupunkia. alle 150 km matkaan sai menemaan yli 5h, kuoppainen tie ja varmaan 50 pysahdysta tekevat ihmeita. Viimeisia pysahdyksia ennen paatepysakkia oli Kep:n pikkukaupunki, jossa oli niin hienon nakoinen ranta, etta paatimme palata sinne heti seuraavana paivana. Perilla mulla alkoi maha vahan sekoilemaan, joten ilta meni vuorotellen pedissa ja vessassa. Tosin parissa tunnissa olo oli jo parempi, joten kuumuudesta se varmaan johtui. Ennen nukumaan menoa kavin viela katsastamassa paikallisen konsertin, josta jai mieleen Khmer-versio Macarenasta!
Tino lahti jo seuraavan paivan aamulla Kepiin, Tuuren kanssa seurasimme perassa iltapaivalla. Saimme bungalowin vuoren rinteelta, mista nakyi hienosti meri, saaria ja auringonlasku. Meri-ilma on kylla luksusta niin pitkan kaupungeissa vietetyn jakson jalkeen. Kep on muutenkin tosi kaunis pikku kyla, jossa paikalliset on todella mukavia. Ekana paivana paaministeri oli kaymassa, ja koko kyla oli taynna poliiseja. "The corrupt people came here" oli eraan paikallisen miehen selitys poliisien maarasta. Toisen paivan vietimme "Rabbit Islandilla", joka on puolen tunnin veneilyn paassa. Todella hieno hiljainen saari, merivesi oli varmaan yli 30 asteista, mutta eipa tuo meita hairinnyt. Mustekala ja katkaravut maistuvat! Merisiileja oli vaan kohtuu paljon, nahtiin myos n. 25cm meritahti, ja pari samankokoista meduusaa rannalla. Kun ois vaan Siam Reapissa ja Phnom Pehnissa tajunnut viettaa vahemman aikaa, ja enemman taalla etelassa!
Kambodzaakin voi kylla suositella, ehka ei ihan lapsiperheille, mutta koettavaa ja nahtavaa kylla riittaa! Ja ihmiset on todella mukavia. Harmi vaan kun tuo etela jai niin kokematta..
Niin, huomenna tosiaan lento Kuala Lumpuriin, tanaan tultiin takaisin Phnom Penhiin. Suunnitelmat muuttui sikali, etta Indonesia jaa ikava kylla hamaan tulevaisuuteen. Saali, mutta muuten tulisi aivan sairaan kiire, n. 5 viikon paasta pitaa kuitenkin olla jo Bangkokissa. Sen sijaan vietamme reilun viikon Malesiassa, pari paivaa Singaporessa(Mari, HUOM!;) ja viimeinen kuukausi etela Thaimaassa. Ite varmaan jamahdan kiipeilemaan Krabin huudeille.
Tulipa taas tekstia, huomaa ettei vahaan aikaan oo kirjoitellut. Meilla menee paremmin nkuin hyvin, rahaa ei oo tosiaan mennyt liikaa, ja terveina ollaan pysytty. Joku ihme kuntoilubuumi iski meikaan, vahintaan 3 iltaa viikosta menee kuntopiirin parissa!?! Ihme lomailua sanoo Tuure.
Palataan taas jostain ihan muualta, sita on taas kuitenkin ihan innoissaan kun paasee uuteen maahan. Todella paljon terveisia kotiin kaikille, kylla tassa neillakin orastava koti-ikava valilla meinaa tulla.. Mutta aina se on kylla akkia voitettu! :)
torstai 6. maaliskuuta 2008
Etela-Laos
No niin, etelassa netin kaytto oli aika kohtuuttoman kallista, joten ei enempia viittinyt kirjoitella. Nyt ollaan Kambodzan Siam Reap:ssa, ja netti kuuluu huoneen hintaan. Ja on myos niin hidas, ettei tasta mitaan maksaisikaan!
Paksesta otimme pick-upin n.40 km etelaan, Ban Muangiin, mista taas hassulla pikku lautalla menimme Don Daeng-saarelle. Saari on 8km pitka, ja lahes taydellinen hiekkaranta ymparoi koko saarta nain kuivalla kaudella, lisaksi kolmen paivan aikana naimme yhteensa 5 muuta turistia. Saarella on tosiaan 3 majoitusvaihtoehtoa, 15 usd luxusresortti, 2 usd lautamaja missa valo paistaa katon lapi, tai kotimajoitus. Me valitsimme keskimmaisen, majatalossa oli kokonaiset 2 huonetta, patjat lattialla ja hyttysverkot, jotka tuli kylla tarpeeseen.
Emme paasseet rantaa pidemmalle, kun vastaan kaveli aika iloisessa kunnossa oleva kulkue, joku soitti isoa rumpua, jotkut lauloivat, naiset tarjosivat meillekin bissepullosta lao lao-riisipontikkaa. Aika myrkkya.. Kohta vastaan tuli varsin tukevassa jurrissa vahan englantia puhuva herrasmies, joka lupasi saataa meille avaimet ym guesthouseen. Vessa ja "ravintola" ovat eri rakennuksessa, raflassa ruuat tilataan aina edellisena paivana. Ruokaa meille syotettiin ihan alyttomat maarat, aina oli joku lihakeitto, yks iso purkki sticky riisia, ja yks lautasellinen vihanneksia, joskus viela omeletti ja hedelmia. Varsinkin aamuisin sai oikeasti taistella, ettei nyt ihan hirveasti jattais.. Ekana paivana mentiin seka aamupalan ja lounaan jalkeen paikkareille kun ei vaan jaksanut mitaan muuta! Kai ne meinas kun ollaan kuitenkin n. puolentoista paikallisen kokoisia, niin syodaankin sen mukaan! Kana mita saimme oli jotain aika erilaista kuin kotibroileri, hyvankin nakoista palaa sai jauhaa ihan tosissaan, eika niita hyvia paloja kovin montaa lautasella ollut. Mutta maukasta oli! Kylalla kaydessamme "jouduimme" istumaan vahan iltapaivaa kylan ukkojen kanssa, tietty laolao kierti jatkuvasti. Koko ajan saa pennuille huudella sabaidiita ja hellouta. Ekana paivana vahan satoi, joten emme juurikaan mitaan tehneet. Ranta on tosiaan upea, ainoana miinuksena puhvelinpaska, jota loyyy pahimmillaan parin metrin valein, mutta kylla paikalliset silloin talloin kavi niita kerailemassa. Toi hauskan lisan rantafutikseen, vahan niinkuin olis ranta taynna puolustajia! Pallo ja jalat onneksi saastyi osumilta. Kylan ainut suihku on tosiaan Mekong-joki, ekana paivana tuli melko selvaksi, etta suihkuttelu kannattaa hoitaa aurinkoiseen aikaan, vesi oli tosin ihan ok lampoista. Lahtopaivana kavimme isantamme Mr. Sii:n kanssa kiertamassa kylaa, katselimme bamburiisin tekoa, juttelimme paikallisille Siin tulkkaamana, ja polttelimme saarella kasvatettua tupakkia kylan paallikon kanssa. Aika vahva aromi kieltamatta! Tosi mahtava paikka, toivottavasti pysyy vahan koskemattomana viela pitkaan.
Siita joen yli Champansakiin, vanhaan paakaupunkiin mista ei kylla kovin positiivinen kuva jaanyt. Jalleen paikka missa turistit kay vain kaantymassa, eika palvelu ym paata huimannut. Kavimme Wat Phoulla, mika on suurin khmer-monumentti Kambodzan ulkopuolella. Piti kiiveta aika korkealle isoja kiviportaita pitkin, ja paalla oli pieni temppeli, pari buddhaa ja tosi hieno kallioseina. Kokonaisuutena paikka oli kylla aika pettymys.. Paasymaksu on kuusinkertaistunut 2 vuodessa, ja vetta sai vaan portaiden ylapaasta 2,5 kertaa kalliimmalla kun normaali kaupasta. En suosittele.
Parin paivan paasta menimme jalleen joen yli, ja kavelimme 4-5km isolle tielle odottamaan bussia. Tuure sai taas innostunutta huomiota skeittaamalla tiella. Tunnin paasta tuli minivan, milla paasimme ihan etelaan, 4000 saarta kohti. Paatimme ensin menna Don Khongille, joka on saarista suurin, mutta tosi hiljainen. Pyorailin melkeni koko saaren ympari n 20 km ja oli tosi hienon nakoista.. Soin joidenkin paikallisten kanssa, nuudelikanakeittoa, vihanneksia ja possua, joka syotiin nahkoineen laskeineen kaikkineen, ja janteineen. Ihan hyvaa, piti vaan purra niin kovaa etta melkein pahaa teki! Hengailtiin lopulta 4paivaa, pelailin paikalliten kanssa myos futista kuivaneella riisipellolla, joka oli hullun hauskaa. Maata pitkin kun pallo ei mennyt puolta metria suoraan. Oltiin paljon sveitsilaisen Michail:n kanssa, meidan ikainen heppu joka osasi aika hyvin kielta, kaytiin usein syomassa paikallisten ravintolassa.
Seuraavaksi menimme Don Det:lle, joka on todella reppureissaajien suosiossa. Eika mikaan ihme, saari on luonnoltaan niin paratiisi kun osaa kuvitella.. Tosi paljon nuoria, paljon myos majapaikkoja ja ravintoloita. Hinnat on aika alhaiset, toistaiseksi, kuulemma viidessa vuodessa paikka on muuttunut radikaalisti. Viereiselle saarelle paasi pyoralla siltaa pitkin, jossa on upea hiekkaranta, ja aika komea vesiputous. Tutustuimme Itavaltalaiseen Floren:n ja Thaimaalaiseen Nid:n, joiden kanssa tulimme yhdessa tanne Kambodzaan. Nid osaa myos sujuvasti Laoa, joten han sai puhuttua meille yksityisen slow boatin, jolla matkasimme aina Stung Trengiin Kambodzaan asti. Ei kasittaakseni tosiaan mikaan turistin perusvalinta!
Kattellaan nyt tata Kambodzaa, hyvalta vaikuttaa toistaiseksi. Huomenna mennaan Angor watia katsomaan!
Paksesta otimme pick-upin n.40 km etelaan, Ban Muangiin, mista taas hassulla pikku lautalla menimme Don Daeng-saarelle. Saari on 8km pitka, ja lahes taydellinen hiekkaranta ymparoi koko saarta nain kuivalla kaudella, lisaksi kolmen paivan aikana naimme yhteensa 5 muuta turistia. Saarella on tosiaan 3 majoitusvaihtoehtoa, 15 usd luxusresortti, 2 usd lautamaja missa valo paistaa katon lapi, tai kotimajoitus. Me valitsimme keskimmaisen, majatalossa oli kokonaiset 2 huonetta, patjat lattialla ja hyttysverkot, jotka tuli kylla tarpeeseen.
Emme paasseet rantaa pidemmalle, kun vastaan kaveli aika iloisessa kunnossa oleva kulkue, joku soitti isoa rumpua, jotkut lauloivat, naiset tarjosivat meillekin bissepullosta lao lao-riisipontikkaa. Aika myrkkya.. Kohta vastaan tuli varsin tukevassa jurrissa vahan englantia puhuva herrasmies, joka lupasi saataa meille avaimet ym guesthouseen. Vessa ja "ravintola" ovat eri rakennuksessa, raflassa ruuat tilataan aina edellisena paivana. Ruokaa meille syotettiin ihan alyttomat maarat, aina oli joku lihakeitto, yks iso purkki sticky riisia, ja yks lautasellinen vihanneksia, joskus viela omeletti ja hedelmia. Varsinkin aamuisin sai oikeasti taistella, ettei nyt ihan hirveasti jattais.. Ekana paivana mentiin seka aamupalan ja lounaan jalkeen paikkareille kun ei vaan jaksanut mitaan muuta! Kai ne meinas kun ollaan kuitenkin n. puolentoista paikallisen kokoisia, niin syodaankin sen mukaan! Kana mita saimme oli jotain aika erilaista kuin kotibroileri, hyvankin nakoista palaa sai jauhaa ihan tosissaan, eika niita hyvia paloja kovin montaa lautasella ollut. Mutta maukasta oli! Kylalla kaydessamme "jouduimme" istumaan vahan iltapaivaa kylan ukkojen kanssa, tietty laolao kierti jatkuvasti. Koko ajan saa pennuille huudella sabaidiita ja hellouta. Ekana paivana vahan satoi, joten emme juurikaan mitaan tehneet. Ranta on tosiaan upea, ainoana miinuksena puhvelinpaska, jota loyyy pahimmillaan parin metrin valein, mutta kylla paikalliset silloin talloin kavi niita kerailemassa. Toi hauskan lisan rantafutikseen, vahan niinkuin olis ranta taynna puolustajia! Pallo ja jalat onneksi saastyi osumilta. Kylan ainut suihku on tosiaan Mekong-joki, ekana paivana tuli melko selvaksi, etta suihkuttelu kannattaa hoitaa aurinkoiseen aikaan, vesi oli tosin ihan ok lampoista. Lahtopaivana kavimme isantamme Mr. Sii:n kanssa kiertamassa kylaa, katselimme bamburiisin tekoa, juttelimme paikallisille Siin tulkkaamana, ja polttelimme saarella kasvatettua tupakkia kylan paallikon kanssa. Aika vahva aromi kieltamatta! Tosi mahtava paikka, toivottavasti pysyy vahan koskemattomana viela pitkaan.
Siita joen yli Champansakiin, vanhaan paakaupunkiin mista ei kylla kovin positiivinen kuva jaanyt. Jalleen paikka missa turistit kay vain kaantymassa, eika palvelu ym paata huimannut. Kavimme Wat Phoulla, mika on suurin khmer-monumentti Kambodzan ulkopuolella. Piti kiiveta aika korkealle isoja kiviportaita pitkin, ja paalla oli pieni temppeli, pari buddhaa ja tosi hieno kallioseina. Kokonaisuutena paikka oli kylla aika pettymys.. Paasymaksu on kuusinkertaistunut 2 vuodessa, ja vetta sai vaan portaiden ylapaasta 2,5 kertaa kalliimmalla kun normaali kaupasta. En suosittele.
Parin paivan paasta menimme jalleen joen yli, ja kavelimme 4-5km isolle tielle odottamaan bussia. Tuure sai taas innostunutta huomiota skeittaamalla tiella. Tunnin paasta tuli minivan, milla paasimme ihan etelaan, 4000 saarta kohti. Paatimme ensin menna Don Khongille, joka on saarista suurin, mutta tosi hiljainen. Pyorailin melkeni koko saaren ympari n 20 km ja oli tosi hienon nakoista.. Soin joidenkin paikallisten kanssa, nuudelikanakeittoa, vihanneksia ja possua, joka syotiin nahkoineen laskeineen kaikkineen, ja janteineen. Ihan hyvaa, piti vaan purra niin kovaa etta melkein pahaa teki! Hengailtiin lopulta 4paivaa, pelailin paikalliten kanssa myos futista kuivaneella riisipellolla, joka oli hullun hauskaa. Maata pitkin kun pallo ei mennyt puolta metria suoraan. Oltiin paljon sveitsilaisen Michail:n kanssa, meidan ikainen heppu joka osasi aika hyvin kielta, kaytiin usein syomassa paikallisten ravintolassa.
Seuraavaksi menimme Don Det:lle, joka on todella reppureissaajien suosiossa. Eika mikaan ihme, saari on luonnoltaan niin paratiisi kun osaa kuvitella.. Tosi paljon nuoria, paljon myos majapaikkoja ja ravintoloita. Hinnat on aika alhaiset, toistaiseksi, kuulemma viidessa vuodessa paikka on muuttunut radikaalisti. Viereiselle saarelle paasi pyoralla siltaa pitkin, jossa on upea hiekkaranta, ja aika komea vesiputous. Tutustuimme Itavaltalaiseen Floren:n ja Thaimaalaiseen Nid:n, joiden kanssa tulimme yhdessa tanne Kambodzaan. Nid osaa myos sujuvasti Laoa, joten han sai puhuttua meille yksityisen slow boatin, jolla matkasimme aina Stung Trengiin Kambodzaan asti. Ei kasittaakseni tosiaan mikaan turistin perusvalinta!
Kattellaan nyt tata Kambodzaa, hyvalta vaikuttaa toistaiseksi. Huomenna mennaan Angor watia katsomaan!
torstai 21. helmikuuta 2008
Pakse
Nyt on sit kolme mukavan rentoa paivaa Paksessa takana, tosi kiva paikka taakin, paranee vaan!
Taallakin majapaikan loytaminen oli vahan tyon takana.. Majoituimme lopulta vahan keskustan ulkopuolelle, kelpo huone 70000KIP, miinuksina kylma suihku, seka satunnaiset torakat, jotka tykkas tulla meidan huoneeseen. Kerran kun vedin kengan jalkaan, ihmettelin kun jokin pistaa varpaaseen... No torakkahan se siella!
Taalla vaalea iho ym on jo selvasti harvinaisempaa kuin aikaisemmin, aika usein pitaa huudella hellouta ja sabadiita pennuille, muutenkin huomaa ettei lankkareihin olla viela oikein totuttu. Tosin ravintoloista saa edelleen ruokaa ihan englanninkielella, eli kylla taalta turismiakiin loytyy. Onhan taa etelan "paakaupunki".
Ollaan jo jonkin verran otettu aurinkoa, jalleen kappailty ympariinsa, yks paiva syotiin jossain paikallisten suosimassa raflassa Korean BBQ, eli keskelle poytaa vasataan oma grilli/keitin, jossa sitten ihan itse keitellaan nuudelit ja kasvikset ja paistellaan lihat ym. ja sit on aika liuta erilaisia mausteita, milla voi herkutella. Tosi hyvaa, hauskaa ja halpaa, aina voi perussetin jalkeen tilailla jotain tiettyja ainesosia lisaa jos tuntuu silta. Pitaa tehda mokille tommonen grillipoyta! Hyvaa intialaista saa taalta myos, oon ehka jo vahan koukussa siihen!
Eilen aamupalan jalkeen kavimme vuokraamassa 100 kuutioiset skootterit, mika oli vahan jannittavaa koska elamani aikana oon ajanut skootterilla ehka melkein kilometrin, Tuurella sama homma, ja taalla liikenne on vahintaankin erilaista kun kotona.. Skootterissa oli nelja vaihdetta, muttei kytkinta, joten ajaminen oli TOSI helppoa ja hauskaa. Hotelli mista niita vuokrattiin oli lisaksi ihan keskustassa, paakadulla, joten eka kilometri pari oli pienta kaasukahvan puristelua, mutta kylla se sit siita.. Kun vaan tajusi unohtaa kaikki saannot, koitti pysya muiden mukana ja toottasi aina kun tarvi tilaa, kaikki meni hyvin! Lahdimme huristelemaan itaa kohti, vajaa 40 kilsan paassa olisi pari vesiputousta, mitka haluttiin nahda, ensin Tad Fane, jonka naki ja kuuli vain vastarannalta. Polku parhaalle katselupaikalle, ainut mista naki alas asti, oli aika hullun jyrkka.. Loppupatkaa ei enaa pystynyt kavelemaan, piti ottaa puista ja liaaneista tukea ja "kiiveta" alas, ylostulo meni nelivedolla. Mutta tosi korkea ja hieno putous, varmaan sadekauden lopussa viela paljon hienompi! Mutta sen verran vaikea oli paasta hyville paikoille, etten ehka ihan kaikille suosittele. Tad Gniang, joka oli viela pari kilsaa pidemmalla oli myos tosi hieno. Ihan parkkipaikan vieressa oli paaputous, ja jokea pitkin paasi polkuja ylajuoksulle, missa oli pikku koskia. Vahan eksyttiin, siis perus turistireitilta, mutta tulipahan trekkailut kaupan paalle. Mut tuolla liikkuminen oli (tai olisi ollut, jos oltais pysytty reitilla) paljon helpompaa kuin edellisessa, ja oli se viela hienompi.. 4 lehmaa myos seuraili meita jonkin matkaa, aina kun pysahdyttiin, nekin pysahtyi, ja kun jatkettiin matkaa, nekin jatkoi.. Hauskaa oli, paluumatkalla paristeltiin auringonlaskua kohti, ja loppumatka pilkkopimeessa, joka toi oman hauskan lisansa ajeluun, tien vieressa hengailevien lehmalaumojen ja tieta ylittavien sikojen kanssa.
Tanaan olisi tarkoitus lahtea Dom Duang-saarelle, n. 40km etelaan, saarella on pari guesthousea, ja paikallinen kyla, jossa esim peseytyminen hoidetaan suoraan joessa.. Eli aika alkeellista mestaa, ja ihan tervetullutta. Vahan pumpulissa ollaan kuitenkin asuttu tahan asti.
Niin joo, varattiin vajaa 40e lennot Phnom Phenista Kuala Lumpuriin, 21.3. Nain Laosin jalkeen, missa vietamme taydet 30pv meilla on reilu 2vkoa aikaa Kambodzassa, ja sit suuntaamme Sumatralle! Siella tais vahan tarahdella tassa joku paiva?
Tanaan muuten tulee kuukausi tayteen reissussa!!! Aika hyvin on mennyt, kieltamatta..
Etelasta pain ei ehkapa enaa nettia loydy, joten Kambodzan maaperalta palaillaan. Tassa oon muuten just nettikahvilassa Espoolaisen Mikon vieressa..
Terveisia kaikille kaikilta, meille meno maistuu! Paikat on vaihtunut tosi tiuhaan, mutta ei oo toistaiseks haitannut. Kylla sita viela kerkeaa olla ihan vaan paikallaankin.. Kohta lahtee bussi, pitaa menna, palataan!!
Taallakin majapaikan loytaminen oli vahan tyon takana.. Majoituimme lopulta vahan keskustan ulkopuolelle, kelpo huone 70000KIP, miinuksina kylma suihku, seka satunnaiset torakat, jotka tykkas tulla meidan huoneeseen. Kerran kun vedin kengan jalkaan, ihmettelin kun jokin pistaa varpaaseen... No torakkahan se siella!
Taalla vaalea iho ym on jo selvasti harvinaisempaa kuin aikaisemmin, aika usein pitaa huudella hellouta ja sabadiita pennuille, muutenkin huomaa ettei lankkareihin olla viela oikein totuttu. Tosin ravintoloista saa edelleen ruokaa ihan englanninkielella, eli kylla taalta turismiakiin loytyy. Onhan taa etelan "paakaupunki".
Ollaan jo jonkin verran otettu aurinkoa, jalleen kappailty ympariinsa, yks paiva syotiin jossain paikallisten suosimassa raflassa Korean BBQ, eli keskelle poytaa vasataan oma grilli/keitin, jossa sitten ihan itse keitellaan nuudelit ja kasvikset ja paistellaan lihat ym. ja sit on aika liuta erilaisia mausteita, milla voi herkutella. Tosi hyvaa, hauskaa ja halpaa, aina voi perussetin jalkeen tilailla jotain tiettyja ainesosia lisaa jos tuntuu silta. Pitaa tehda mokille tommonen grillipoyta! Hyvaa intialaista saa taalta myos, oon ehka jo vahan koukussa siihen!
Eilen aamupalan jalkeen kavimme vuokraamassa 100 kuutioiset skootterit, mika oli vahan jannittavaa koska elamani aikana oon ajanut skootterilla ehka melkein kilometrin, Tuurella sama homma, ja taalla liikenne on vahintaankin erilaista kun kotona.. Skootterissa oli nelja vaihdetta, muttei kytkinta, joten ajaminen oli TOSI helppoa ja hauskaa. Hotelli mista niita vuokrattiin oli lisaksi ihan keskustassa, paakadulla, joten eka kilometri pari oli pienta kaasukahvan puristelua, mutta kylla se sit siita.. Kun vaan tajusi unohtaa kaikki saannot, koitti pysya muiden mukana ja toottasi aina kun tarvi tilaa, kaikki meni hyvin! Lahdimme huristelemaan itaa kohti, vajaa 40 kilsan paassa olisi pari vesiputousta, mitka haluttiin nahda, ensin Tad Fane, jonka naki ja kuuli vain vastarannalta. Polku parhaalle katselupaikalle, ainut mista naki alas asti, oli aika hullun jyrkka.. Loppupatkaa ei enaa pystynyt kavelemaan, piti ottaa puista ja liaaneista tukea ja "kiiveta" alas, ylostulo meni nelivedolla. Mutta tosi korkea ja hieno putous, varmaan sadekauden lopussa viela paljon hienompi! Mutta sen verran vaikea oli paasta hyville paikoille, etten ehka ihan kaikille suosittele. Tad Gniang, joka oli viela pari kilsaa pidemmalla oli myos tosi hieno. Ihan parkkipaikan vieressa oli paaputous, ja jokea pitkin paasi polkuja ylajuoksulle, missa oli pikku koskia. Vahan eksyttiin, siis perus turistireitilta, mutta tulipahan trekkailut kaupan paalle. Mut tuolla liikkuminen oli (tai olisi ollut, jos oltais pysytty reitilla) paljon helpompaa kuin edellisessa, ja oli se viela hienompi.. 4 lehmaa myos seuraili meita jonkin matkaa, aina kun pysahdyttiin, nekin pysahtyi, ja kun jatkettiin matkaa, nekin jatkoi.. Hauskaa oli, paluumatkalla paristeltiin auringonlaskua kohti, ja loppumatka pilkkopimeessa, joka toi oman hauskan lisansa ajeluun, tien vieressa hengailevien lehmalaumojen ja tieta ylittavien sikojen kanssa.
Tanaan olisi tarkoitus lahtea Dom Duang-saarelle, n. 40km etelaan, saarella on pari guesthousea, ja paikallinen kyla, jossa esim peseytyminen hoidetaan suoraan joessa.. Eli aika alkeellista mestaa, ja ihan tervetullutta. Vahan pumpulissa ollaan kuitenkin asuttu tahan asti.
Niin joo, varattiin vajaa 40e lennot Phnom Phenista Kuala Lumpuriin, 21.3. Nain Laosin jalkeen, missa vietamme taydet 30pv meilla on reilu 2vkoa aikaa Kambodzassa, ja sit suuntaamme Sumatralle! Siella tais vahan tarahdella tassa joku paiva?
Tanaan muuten tulee kuukausi tayteen reissussa!!! Aika hyvin on mennyt, kieltamatta..
Etelasta pain ei ehkapa enaa nettia loydy, joten Kambodzan maaperalta palaillaan. Tassa oon muuten just nettikahvilassa Espoolaisen Mikon vieressa..
Terveisia kaikille kaikilta, meille meno maistuu! Paikat on vaihtunut tosi tiuhaan, mutta ei oo toistaiseks haitannut. Kylla sita viela kerkeaa olla ihan vaan paikallaankin.. Kohta lahtee bussi, pitaa menna, palataan!!
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
Vientiane
Ei nyt jaksa hirveita juttuja kirjoittaa, enaa muutama tunti bussin lahtoon ja aurinko paistaa!!
Laosin paakaupungissa ollaan oltu nyt kolme yota, taalla on nain vahan kuivemmalla kaudella ihan torkeen iso ja siisti hiekkaranta kaupungin ja allmighty mekongin(joen) valissa. Siella pelattiin yks paiva futispeli paikallisten, n. lonkkaluun korkuisten poikien kanssa. Eihan niitten perassa pysynyt hullukaan, mutta hauskaa oli! Taa on kylla paakaupungiksi tosi rauhallinen, kaikki ravintolat yokerhoja lukuunottamatta menee kiinni viimeistaan klo 12, myos meidan guesthouse, joten oisinkin on todella rauhallista! Taalla on myos paljon vanhoja temppeleita, seka ranskalaisten aikoinaan rakennuttama riemukaari, jota kaytiin eilen katselemassa. Eksyttiin myos joillekin markkinoille, missa oli varmaan parituhatta ihmista, joista ehka kolme lansimaisia(me), pojat osti molemmat sielta sandaalit ja Tuure myos repun. Vahan myos melkein eksyttiin, karttaa ei ollut mukana kompassista puhumattakaan. Mutta ei pahasti. Eraan aidan valista huomattiin tosi hyvannakoinen nurmikentta, missa on jalkapallomaalit, tottakai piti kayda katsomassa. Siella oli myos hieno puutarha ym, hyvin akkia tajuttiin etta siella on myos iso hieno talo, ollaan perhana jonkun tosi rikkaan tyypin pihamaalla! Hiljaa mutta pikaisesti poistuimme paaportista ulos, ja repeillen jatkoimme matkaa..
Tanaan illalla matka jatkuu jalleen, tulimme siis Vang Vienista tanne pick-upin lavalla, johon oli viritetty penkit. Valilla kyydissa olimme vain me kolme, valilla porukkaa niin paljon etta muutama koulupoika meni suosiolla katolle.. Ihan mukava 3,5 tunnin kyyti, vahan vilpoinen tosin, mutta todella halpa! 25000KIP, eli 2,5 dollaria eli pari euroa. Tanaan matka jatkuu pitkalle etelaan, Pakseen, klo 7 illalla lahtee bussi, pitaisi olla leveat mukavat penkit ja wc, saapi nahda. Hintakin on tosin jo 180 000K.. No, saa siella ruokaa! Aamulla klo 06 oltais perilla.
Olisihan taalla viettanyt vahan pidemmankin aikaa, tosi kiva kaupunki, mutta etelaa on kehuttu niin paljon, etta ajattelimme viisumin vikat pari viikkoa viettaa siella. Vang Vienissa ja taalla kelit on olleet ihmeen sumuiset, paivalla ehka just 25, yolla n. 20, etelassa ehka jo paahdutaan vahan enemman!
Nyt on aika harski tunne kun kavi nostamassa rahaa, etelassa kun ei valttamatta ole automaatteja, joten nostimme taalta mukaan reilut miljoonan mieheen! Tuure sai omansa viela 10 000 seteleina, hyva parin sentin nivaska. Nyt pitaa vaan tehokkaasti parin viikon aikana kayttaa kaikki pois, koska takaisin niita ei missaan rahanvaihdossa oteta, eika niilla siis Laosin ulkopuolella tee yhtaan mitaan..
Nyt takaisin aurinkoon, ehka viela joku teksti tulee Laosista. Ei voi muuta sanoa kun suosittelen Laosia lampimasti ihan jokaiselle! Jotenkin tykataan viela enemman kuin Thaimaasta, tunnelma on vaan viela rennompi.. Sabaidii, palailemisiin!
Laosin paakaupungissa ollaan oltu nyt kolme yota, taalla on nain vahan kuivemmalla kaudella ihan torkeen iso ja siisti hiekkaranta kaupungin ja allmighty mekongin(joen) valissa. Siella pelattiin yks paiva futispeli paikallisten, n. lonkkaluun korkuisten poikien kanssa. Eihan niitten perassa pysynyt hullukaan, mutta hauskaa oli! Taa on kylla paakaupungiksi tosi rauhallinen, kaikki ravintolat yokerhoja lukuunottamatta menee kiinni viimeistaan klo 12, myos meidan guesthouse, joten oisinkin on todella rauhallista! Taalla on myos paljon vanhoja temppeleita, seka ranskalaisten aikoinaan rakennuttama riemukaari, jota kaytiin eilen katselemassa. Eksyttiin myos joillekin markkinoille, missa oli varmaan parituhatta ihmista, joista ehka kolme lansimaisia(me), pojat osti molemmat sielta sandaalit ja Tuure myos repun. Vahan myos melkein eksyttiin, karttaa ei ollut mukana kompassista puhumattakaan. Mutta ei pahasti. Eraan aidan valista huomattiin tosi hyvannakoinen nurmikentta, missa on jalkapallomaalit, tottakai piti kayda katsomassa. Siella oli myos hieno puutarha ym, hyvin akkia tajuttiin etta siella on myos iso hieno talo, ollaan perhana jonkun tosi rikkaan tyypin pihamaalla! Hiljaa mutta pikaisesti poistuimme paaportista ulos, ja repeillen jatkoimme matkaa..
Tanaan illalla matka jatkuu jalleen, tulimme siis Vang Vienista tanne pick-upin lavalla, johon oli viritetty penkit. Valilla kyydissa olimme vain me kolme, valilla porukkaa niin paljon etta muutama koulupoika meni suosiolla katolle.. Ihan mukava 3,5 tunnin kyyti, vahan vilpoinen tosin, mutta todella halpa! 25000KIP, eli 2,5 dollaria eli pari euroa. Tanaan matka jatkuu pitkalle etelaan, Pakseen, klo 7 illalla lahtee bussi, pitaisi olla leveat mukavat penkit ja wc, saapi nahda. Hintakin on tosin jo 180 000K.. No, saa siella ruokaa! Aamulla klo 06 oltais perilla.
Olisihan taalla viettanyt vahan pidemmankin aikaa, tosi kiva kaupunki, mutta etelaa on kehuttu niin paljon, etta ajattelimme viisumin vikat pari viikkoa viettaa siella. Vang Vienissa ja taalla kelit on olleet ihmeen sumuiset, paivalla ehka just 25, yolla n. 20, etelassa ehka jo paahdutaan vahan enemman!
Nyt on aika harski tunne kun kavi nostamassa rahaa, etelassa kun ei valttamatta ole automaatteja, joten nostimme taalta mukaan reilut miljoonan mieheen! Tuure sai omansa viela 10 000 seteleina, hyva parin sentin nivaska. Nyt pitaa vaan tehokkaasti parin viikon aikana kayttaa kaikki pois, koska takaisin niita ei missaan rahanvaihdossa oteta, eika niilla siis Laosin ulkopuolella tee yhtaan mitaan..
Nyt takaisin aurinkoon, ehka viela joku teksti tulee Laosista. Ei voi muuta sanoa kun suosittelen Laosia lampimasti ihan jokaiselle! Jotenkin tykataan viela enemman kuin Thaimaasta, tunnelma on vaan viela rennompi.. Sabaidii, palailemisiin!
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
Luang Prabang - Vang Vien
Luang Prabangissa oltiin lopulta 4 yota, potkittiin paljon futista "stadionilla", mika oli vaan roskainen hiekka/nurmi alue, kappailtiin ympariinsa, pelattiin myos katufutispeli paikallisten poikien kanssa, autoja ja mopoja meni ohi, mutta ei se haitannut. Meilla oli myos Argentiinalaisvahvistus, ja pari paikallista oli oikeesti tosi hyvia! Penskat oli myos TODELLA innoissaan Tuuren skeitista, ja laski katua alas valilla seisten laudan paalla, valilla kolmestaan istuen! Valilla vahan tuli naarmujakin, mutta patkaakaan ei nayttanyt haittaavan..
Tassa vaiheessa ruoka alkaa taas maistumaan, ja varsinkin joka puolella myytavat hedelmakakut maistuu torkean hyvalle! Ainiin, joen rannassa myytiin paikallista riisipontikkaa, todella isossa pullossa, mika oli n. 1/4 taynna kaarmeita, skorpioneja, kovakuoriaisia, tuhatjalkaisia ym ym ym.. kyllahan me siita shotit ostettiin, ei mitaan suurta herkkua, mutta ei hirvean pahaakaan.. Tulipahan tuokin paikallinen erikoisuus testattua.
Viimeisena paivana kavimme katsomassa Kuang Si vesiputousta, mika oli aika paratiisimainen mesta. Kiipesimme putouksen paalle, mista naki todella hienosti kohdan, mista vesi alkaa valua alas.. Alastulo todella jyrkkia saviportaita pitkin olikin aika hullua, tulimme ilmeisesti ylos sita reittia mista normaalisti mennaan alas.. No, ketterasti paastiin ehjana alas. Alajuoksulla pari suvantoa oli ruopattu "uima-altaiksi", vesi oli turkoosin sinista, mutta aluksi vahan kylmaa. Keskimmaisella altaalla oli pieni liaani, mista voi hypata veteen, hyppasimme myos n. 3m putouksen paalta. Olipas kiva kayda vahan uimassa! Aika paljon oli muitakin turisteja, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen paikka!! Viela kun kamera olisi tarttunut mukaan hostellin sangylta..... Illalla ruoka maistui jo oikein hyvin!
Seuraavana aamuna jalleen kamat kasaan, aamupala ja pakkasimme rinkat ja ukot kahteen sivuvaunu-tuktukiin, mika on kylla ylivoimaisesti hulluin menopeli mita olen testannut. Kyyti bussiasemalle, ja liput seuraavaan bussiin. Koska emme taaskaan olleet kovin aikaisin liikkeella, vip bussit oli kaikki mennyt jo. Mutta seuraavana lahtisi halvin mahdollinen, jota tietysti paatettiin kokeilla! Bussi oli oikeastaan todella jees, penkit oli leveat ja pehmeat, eika maisemissa taaskaan ollut valittamista! No aina ei vaihteet meinannut menna paallle, ja lounastauolla moottoria vahan hitsailtiin, mutta mitas pienista! Yllattavan vahan turisteja, pari tosi mukavaa espanjalaista, ja muutama muu. Laosin busseissa on aina(?) mukana yksi aseistettu vartija armeijan puolesta, koska niita tieryostoja on ollut joskus tosi paljon. Kylla alkuun vahan ihmettelin, kun sallilla on vaan rynnakkokivaari selassa.. Matka meni siis hyvin, loppumatkasta tosin tie huononi jonnin verran, mutta 7,5 tunnin paasta oltiin perilla!
Jos Luang Prabangissa halvan honeen loytaminen oli tuskaa, taalla ylipaataan huoneen loytaminen oli mahdotonta! kavelimme piuenta kylaa ympari varmaan pari tuntia, ja ainut mita loysimme oli sana "full", ja monta matkailijaa joilla oli ihan sama ongelma.. Viikonloppuna oli joku paikallisten festivaali, ilmeisesti taman takia kaikki paikat oli taynna. Paasimme lopulta yoksi eraan ystavallisen guest housen aulaan, patjoille nukkumaan. Kelpasi mainiosti!
Seuraavana paivana loysimme huoneen, 90 000KIP, lammin suihku, oma vessa, monta hamahakkia ja yksi gekkokin kavi eilen moikkaamassa, ja syomassa vahan itikoita.
Taa on kylla aika ihme paikka, taalla on tosi paljon baareja missa tyypit vaan istuu ja katsoo frendeja ja simpsoneita.. Vaikka maisemat ymparilla on ihan alyttomat. Keli on taalla ollut yhta paivaa lukuunottamatta tosi sumeat, eika ole ollut kovin lamminta, nain jokea pitkin "tuubailu" on jaanyt kokeilematta. Kavin kiipeilemassa yks paiva, ja kivaa kylla oli! Tein elamani ekan on-sight liidin!
Taalta loytyy myos mukavia joenranta baareja, jossa tuolien sijasta on tyynyt tai riippumatot! Todella hyva liikeidea kotosuomeen, mukavaa oli katsella auringonlaskua ja litkia kookospirteloa hammockissa!
Taalla on mennyt muutama paiva tosi nopeasti, huomenna paatimme jatkaa matkaa Vientianeen, josta matka varmaan jatkuu edelleen hyvin pikaisesti. Toivottavasti viela etelassa tormaamme Panuun ja Heidiin, jotka saattavat kylla olla liian nopeita liikkeissaan meille :)
Tosi hauskoihin tyyppeihin taalla tormaa, ja muutama mailiosoite on jo kirjaan tarttunut.
Kiipeilemassa oli kanadalainen Gabriel, ja Bulgarialainen Oggie, joka on kova pyorittamaan tulipalloja, istuin tiistaina iltaa ukkojen kanssa. Niin ja tapasimme myos kolme suomalaista reissunaista, ja yhden miestoimittajan, joka kirjoittaa johonkin jyvaskylalaiseen lehteen(olisikohan ollut "asennetta"). Yllattavan paljon loppujen lopuksi tormannyt suomalaisiin matkan varrella.
Huomenna taas matka jatkuu, puhelin pimeana edelleen, mika ei toisaalta haittaa.. Saa nahda minkalaisella menopelilla sita lahdetaan talla kertaa, palataan taas joitain satoja kilometreja etelampana!
Tassa vaiheessa ruoka alkaa taas maistumaan, ja varsinkin joka puolella myytavat hedelmakakut maistuu torkean hyvalle! Ainiin, joen rannassa myytiin paikallista riisipontikkaa, todella isossa pullossa, mika oli n. 1/4 taynna kaarmeita, skorpioneja, kovakuoriaisia, tuhatjalkaisia ym ym ym.. kyllahan me siita shotit ostettiin, ei mitaan suurta herkkua, mutta ei hirvean pahaakaan.. Tulipahan tuokin paikallinen erikoisuus testattua.
Viimeisena paivana kavimme katsomassa Kuang Si vesiputousta, mika oli aika paratiisimainen mesta. Kiipesimme putouksen paalle, mista naki todella hienosti kohdan, mista vesi alkaa valua alas.. Alastulo todella jyrkkia saviportaita pitkin olikin aika hullua, tulimme ilmeisesti ylos sita reittia mista normaalisti mennaan alas.. No, ketterasti paastiin ehjana alas. Alajuoksulla pari suvantoa oli ruopattu "uima-altaiksi", vesi oli turkoosin sinista, mutta aluksi vahan kylmaa. Keskimmaisella altaalla oli pieni liaani, mista voi hypata veteen, hyppasimme myos n. 3m putouksen paalta. Olipas kiva kayda vahan uimassa! Aika paljon oli muitakin turisteja, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen paikka!! Viela kun kamera olisi tarttunut mukaan hostellin sangylta..... Illalla ruoka maistui jo oikein hyvin!
Seuraavana aamuna jalleen kamat kasaan, aamupala ja pakkasimme rinkat ja ukot kahteen sivuvaunu-tuktukiin, mika on kylla ylivoimaisesti hulluin menopeli mita olen testannut. Kyyti bussiasemalle, ja liput seuraavaan bussiin. Koska emme taaskaan olleet kovin aikaisin liikkeella, vip bussit oli kaikki mennyt jo. Mutta seuraavana lahtisi halvin mahdollinen, jota tietysti paatettiin kokeilla! Bussi oli oikeastaan todella jees, penkit oli leveat ja pehmeat, eika maisemissa taaskaan ollut valittamista! No aina ei vaihteet meinannut menna paallle, ja lounastauolla moottoria vahan hitsailtiin, mutta mitas pienista! Yllattavan vahan turisteja, pari tosi mukavaa espanjalaista, ja muutama muu. Laosin busseissa on aina(?) mukana yksi aseistettu vartija armeijan puolesta, koska niita tieryostoja on ollut joskus tosi paljon. Kylla alkuun vahan ihmettelin, kun sallilla on vaan rynnakkokivaari selassa.. Matka meni siis hyvin, loppumatkasta tosin tie huononi jonnin verran, mutta 7,5 tunnin paasta oltiin perilla!
Jos Luang Prabangissa halvan honeen loytaminen oli tuskaa, taalla ylipaataan huoneen loytaminen oli mahdotonta! kavelimme piuenta kylaa ympari varmaan pari tuntia, ja ainut mita loysimme oli sana "full", ja monta matkailijaa joilla oli ihan sama ongelma.. Viikonloppuna oli joku paikallisten festivaali, ilmeisesti taman takia kaikki paikat oli taynna. Paasimme lopulta yoksi eraan ystavallisen guest housen aulaan, patjoille nukkumaan. Kelpasi mainiosti!
Seuraavana paivana loysimme huoneen, 90 000KIP, lammin suihku, oma vessa, monta hamahakkia ja yksi gekkokin kavi eilen moikkaamassa, ja syomassa vahan itikoita.
Taa on kylla aika ihme paikka, taalla on tosi paljon baareja missa tyypit vaan istuu ja katsoo frendeja ja simpsoneita.. Vaikka maisemat ymparilla on ihan alyttomat. Keli on taalla ollut yhta paivaa lukuunottamatta tosi sumeat, eika ole ollut kovin lamminta, nain jokea pitkin "tuubailu" on jaanyt kokeilematta. Kavin kiipeilemassa yks paiva, ja kivaa kylla oli! Tein elamani ekan on-sight liidin!
Taalta loytyy myos mukavia joenranta baareja, jossa tuolien sijasta on tyynyt tai riippumatot! Todella hyva liikeidea kotosuomeen, mukavaa oli katsella auringonlaskua ja litkia kookospirteloa hammockissa!
Taalla on mennyt muutama paiva tosi nopeasti, huomenna paatimme jatkaa matkaa Vientianeen, josta matka varmaan jatkuu edelleen hyvin pikaisesti. Toivottavasti viela etelassa tormaamme Panuun ja Heidiin, jotka saattavat kylla olla liian nopeita liikkeissaan meille :)
Tosi hauskoihin tyyppeihin taalla tormaa, ja muutama mailiosoite on jo kirjaan tarttunut.
Kiipeilemassa oli kanadalainen Gabriel, ja Bulgarialainen Oggie, joka on kova pyorittamaan tulipalloja, istuin tiistaina iltaa ukkojen kanssa. Niin ja tapasimme myos kolme suomalaista reissunaista, ja yhden miestoimittajan, joka kirjoittaa johonkin jyvaskylalaiseen lehteen(olisikohan ollut "asennetta"). Yllattavan paljon loppujen lopuksi tormannyt suomalaisiin matkan varrella.
Huomenna taas matka jatkuu, puhelin pimeana edelleen, mika ei toisaalta haittaa.. Saa nahda minkalaisella menopelilla sita lahdetaan talla kertaa, palataan taas joitain satoja kilometreja etelampana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
