Malesia-Thaimaa/Krabi

21. pv aamulla lahdin aika kireella aikataululla skootterikyydilla viela marketille, ja hyvalla lahtohassakalla ehdittiin sopivasti vartti ennen deadlinea Phnom Pehn International Airportille. Ihme 25 $ "service charge" piti maksaa, etta paas edes lahtoaulaan.. Vaikka lentolipun hintaan piti kuulua kaikki. No, koneeseen paastiin, hajapaikoille. Itse istuin kahden mukavan Malesialais herrasmiehen valiin jotka oli kylla suuresti kummissaan kun olen Suomesta, enka tiennyt etta on F1-viikonloppu! Oltiin kylla samaa mielta siita, etta on todella kasittamatonta miten Kimi Raikkosen nakoinen kaveri voitti mestaruuden viime kaudella. "A man could not look less like a winner!" - Yeah, I know!


Perilla otettiin bussi Kuala Lumpurin Chinatowniin, jossa huoneen etsimiseen meni varmaan 1,5h. Ehka vuoden huonoin viikonloppu menna kyseiseen kaupunkiin! Samassa bussissa samalle pysakille tuli myos Kanadalainen Lindsay ja Hollantilainen Willjoku. Lindsay oli ollut monesti kaupungissa ennenkin, pidentamassa Indonesian viisumia, joten hanesta oli kieltamatta apua. Me taas autettiin hanta kantamalla hanen kahta reissulta ostamaa kitaraa. Hyva torakkapesa lopulta loytyi, vanha kiinalaiseukko tiskilla teroitti moneen kertaan "don't trust nobody in Malaysia!!", ja sit huoneen ilmastointi ei toiminut.. Hauska eukko. Aamulla vaihdettiin Matahari Lodge:n joka avattiin samana paivana! Sairaan mukava henkilokunta, ilmainen kahvi/tee/juomavesi, ja pikkupurtavaa joka valissa. Ja viela ihan metroaseman vieressa. Siita lahdettiin Petronas Twin Towereita katsomaan. Kaikki liput 170m korkeudessa killuvalle skybridgelle, eli tornien valissa kulkevalle sillalle oli loppu, mutta kun n. 15 min ihmeteltiin, just 5 tyyppia oli jattanyt tulematta seuraavalle kierrokselle! Eka katottiin 3d-lasit paassa 10 min Petronas-mainos, missa vahan mainittiin myos tornien tekemisesta, ja sit sai 15 min kavella sillalla ja ottaa kuvia. Oli komeat nakymat, rankkasade vaan vahan hairitsi jos kauemmaksi katseli. Illalla tuhlattiin rahaa ja katottiin huonoa futista Hard Rock Cafe:ssa, missa oli kai formulatarjous bisse yli 10$!! Sairasta, ei oltu kovin kauaa.. Takastulomatkalla kaveltiin itsemme niin kasittamattoman eksyksiin.. "Teksi" pelasti lopulta. Kuala Lumpurin "asemakaava" on kylla ylivoimaisesti jarjettomin mihin oon tormannyt, viela pahempi kuin Bangkok! Pyorittiin paljon Little Indiassa, missa oli hyvia ja halpoja buffet-ravintoloita, ja Chinatownissa myos. Kavi vahan paska maiha kameran toisen muistikortin kanssa, se kun imaisi jonkun viruksen Guesthousen koneesta, eika toimi enaa. Pitaa kotosalla korjauttaa se, kuvat saa varmaan viela pelastettua. Onneks olin just vaihtanut korttia, eika kuvia ollut kuin reilu sata..



Yks paiva lahdettiin Kuala Selangoriin, jossa kavimme luonnonpuistossa katsomassa tulikarpasia. Ajeltiin veneella jokea pitkin, ja molemmilla puolilla oli tuhansia ja taas tuhansia tulikarpasia puskissa. Tuure ja Timo sai napattua pari kasiinkin!



Sit palasimme viela yhdeksi yoksi KL:n, ja sujautimme hitaalla bussilla Penangin saarelle Georgetowniin. Bussimatkalla tuli vetta niin sairaasti, ettei valilla oikeesti nahnyt oikein mihinkaan suuntaan. Ja bussin kattokin alkoi vuotaa! Paadyimme Banana Guesthouseen, oikein mukava huone 45 RM. Kovin paljoa ei Penangia nahty, lahinna jalleen pikku Intiassa tuli pyorittya, ja syotya hyvin. Tavattiin 21-v Suomalaispariskunta, Jonne ja Susu Espoosta(travelblog.org/bloggers/esat), jotka laittoi viimeisena iltana Timolle viestin tyyliin "tulkaa istumaan iltaa, KOSSU on jo kylmassa!" Kuulosti pahalta, aamulla kun bussi Thaimaata kohti lahtee 8.30. No, aamu kuuteenhan meilla meni, ja seuraavana paivana olis 9 h minibussissa! Pirun hauskaa oli kuitenkin! Ja ne oli tosiaan jostain saanut kossupullon hommattua, en enaa muista mista.



Samalla bussilla matkattiin aina Thaimaan puolelle Had Yaihin asti, missa mina ja Californialainen Marcus (travelblog.org/juggernaut/) vaihdettiin Krabin bussiin, Tuure ja Timo jatkoi aina Suratthaniin asti, mista edelleen Ko Taolle. Oli kylla kohtuu rankka reissu, aamupalaa sain ostettua vasta n. klo 15, aamulla kun ei oikein kerennyt syomaan.. Krabi Townissa oltiin n. 17.00, Marcuksen kanssa paatettiin jakaa huone. Kaikki kunnia pojille, on ollut mahtavaa reissata porukassa, mutta kylla "yksin" reissaaminen tuntuu ehka viela paremmalta! Ainakin nyt kun jo vahan tietaa miten homma toimii.. Kovin Yksinaiselta olo ei tosiaan tunnu! Haettiin hyvat ja halvat safkat yomarketilta, ja viela grillivartaat rannalta, ja kaytiin unille. Aamulla otettiin vene Railaylle, jossa on 4 rantaa, vahan turistimpaa ja vahan rauhallisempaa, ja uskomattomia kallioseinia joka puolella! West Railay on kallis, pelkkaa hotellia ja resorttia, East vahan halvempi ja rauhallisempi, ja Ton Sai taas on kiipeilijoiden ja reppureissareiden mekka. Veneella mentiin East Railaylle, josta kavelimme kunnon vuoripolkua n. puol tuntia Ton Sai:lle. Oli 20 kilon rinkan kanssa keskipaivalla vahan tekemista.. Majoituin pieneen bambumajaan n. 10 min paahan rannalta, sopiva 150 B. Ekana kavin tietty varaamassa kiipeilykurssin Wee's climbing shopista, mika oli vahan tyhmaa kun tunnin paasta olin jo tavannut 5 muuta yksinaista kiipeilijaa, joilla kaiken lisaksi oli omat kamat..
Illalla tapasin Oululaisen Liisa Karttusen (Tatu ja Samppa tiiatteko?), joka nykyaan asuu Rovaniemella, ja Hollantilaisen Hansin, joiden kanssa jatkoimme iltaa Reggae bileisiin. Kerrankin taallapain soi hyvaa vahnaa reggaeta! Tuli hurja rankkasade, ja oli aika hauskaa kattoa kun kanniset ruotsalaiset tanssi likomarkina.. Ite en bilettanyt, nyt pitaa satsata kiipeilyyn! Ainiin, illalla nahtiin kun joku hullu ruotsalainen hyppasi Base-hypyn n. 100m korkuisen kallion paalta, suoraan rannalle! Tuuli aika kovaa, ja salamat valkehti taustalla.. Hullu mies.

Aamulla sita paasi pitkasta aikaa seinalle, ja voi poijjaat kuinka maistui! Kivi on vaan niin taydellista kiipeilyyn, ja maisemat on todella hienot!! 27m korkeuteen meni paras reitti, "orientales", 6a vaikeudeltaan, mika taalla tuntuu tosi helpolta. Illalla kaytiin Liisan kanssa vahan boulderoimassa Pranang beachilla, missa paikalliset kiipes ihan hulluja reitteja paljain jaloin! Teki kylla aikamoisen vaikutuksen.. Illalla soin n. 200-300g palan pienehkosta haista, mika grillattiin ja maustettiin, ja syotiin salaatin kanssa. Ihan torkeen hyvaa!

Seuraava paiva alkoi hauskasti. Menin rannalle, missa naapuri bungalowin Ed esitteli mut kaverilleen vahingossa Paul:na, kun oli unohtanu mun nimen.. Ei vois kylla enaa paremmin nimea sekoittaa! (Mun toinen nimi on siis Paul, mita Ed ei tiennyt). Siita otin paatin Ao Nangiin, lahimpaan kylaan, mista ostin kalastajahousuja ja parit sortsit. Kunnon jalkapalloa ei vaan loytynyt! Kavin syomassa sikahintaan ehka parhaan pizzan mita ikina, Italialaisen kaverin omistamassa paikassa. Takas tullessa meri oli aika hurjana, pitkahantavene oli aika kovilla.. No, ei onneks tunnu meikalaista merisairaus vaivaavan!

Seuraavana aamuna otin veneen Phi Phille, missa olen siis vielakin, ja tosi hienolta vaikuttaa! Taallakin on paljon kiivettavaa, paitsi vahemman porukkaa, ja yksi ISO seina missa on oikestaan pelkkia helppoja reitteja..Yli 20 reittia alle 6c:n, taydellinen aloittelijoille! Tutustuin Puolalais-Kanadalaiseen Shamick:in, vanhempi kaveri joka on tehnyt, eli kiivennyt ensimmaisena ja pultannut tosi paljon reitteja tanne. Han asuu talvet taalla rannalla teltassa, ja jeesailee etenkin aloittelevia kiipeilijoita paivittain, lainaa kamoja, opettaa ym. Tietoa kiipeilysta miehelta kylla loytyy! Kun en saanut rannalta bungalowia jarkevaan hintaan, Shamick kysyi haluaisinko hanelta teltan lainaan, vahan pitaisi vaan maksaa maan omistajalle. Sopi tietysti, ja nain maksan vain 500 B kolmesta yosta! Nukun nyt siis melkein Thaimaan pahimmassa turistirysassa mukavan rauhallisella rannalla, teltta vasattyna hiekalle ihan tuon ison kiipeilyseinan alapuolella! Taydellista!

Kiipeiltya taalla tulee paivittain, ja eilen seurailin sivusta kun Shamick ja ukot porasi ja pulttaili uusia reitteja. Paasin jopa ylakoysittelemaan ihan tuoretta kivea! Tanaan taas oltiin Deep Water Soloing, eli kiivettiin suoraan kajakista seinalle, ilman koysia, ja kun kiipeily ei enaa maistu, pudottaudutaan veteen! Meita oli jenkki kiipeilyohjaaja Ryan, ja Kanadalainen Steven, ja paskalla kajakilla melottiin n. 45min suuntaansa. Ryan kavi tietysti ekana uimalasien kanssa sukeltelemassa, ja varmistamassa etta on tarpeeksi syvaa, ja sit kiivettiin. En oo kylla ikina pelannyt niin paljoa, kiipesin helpon reitin n. 10-12 m korkeuteen kallionkielekkeelle mista pystyi ponnistamaan, ja turvallisesti hyppaamaan veteen. Vesi on niin kirkasta, etta vaikka pohjaan on yli 5m, kivet nakyi ylos ihan selvasti! Kanadalainen Steve kiipesi yli 15m, hullu salli! Aika siistia, noita reitteja ei ainakaan Shamickin tietojen mukaan ole ennen kiivetty, mennaan joku paiva viela isommalla porukalla ja veneella, ja testaillaan vahan lahiymparistoa. Syvanvedensooloilu vaikuttaa kylla aika hauskalta! Varovainen todellakin pitaa vaan olla. Varmaan pari-kolme paivaa tulee viela vietettya Phi Phi :lla, ehka joku paiva pitaa menna yoksi viereiselle saarelle, minka "Maya Bay" on kuuluisa siita "The Beach" leffasta. Paivisin ihan tukossa turisteista, mutta aikaisin aamulla saa olla itsekseen, koko saarella kun ei ole yhtakaan resorttia. Siita viela pariks viikkoa Railay:n Ton Saille kiipeamaan kadet verille, ja sit tapaan pojat Bangkokissa.

Vahan turhankin hektisen parin kuukauden jalkeen on mukava kun tietaa, etta seuraavat viikot viettaa ihan lahiymparistossa, on jotenkin helpompi rentoutua. Ja voi tehda myos hyvan diilin majoituksesta! Nyt pitaa lahtea auringonlaskun puolelle saarta, eikohan taalta viela joku tekstinpatka tuu kirjoteltua. Voikaa hyvin, ja nauttikaa kevaasta, paistaa se aurinko viela joskus Suomeenkin! :)