21. pv aamulla lahdin aika kireella aikataululla skootterikyydilla viela marketille, ja hyvalla lahtohassakalla ehdittiin sopivasti vartti ennen deadlinea Phnom Pehn International Airportille. Ihme 25 $ "service charge" piti maksaa, etta paas edes lahtoaulaan.. Vaikka lentolipun hintaan piti kuulua kaikki. No, koneeseen paastiin, hajapaikoille. Itse istuin kahden mukavan Malesialais herrasmiehen valiin jotka oli kylla suuresti kummissaan kun olen Suomesta, enka tiennyt etta on F1-viikonloppu! Oltiin kylla samaa mielta siita, etta on todella kasittamatonta miten Kimi Raikkosen nakoinen kaveri voitti mestaruuden viime kaudella. "A man could not look less like a winner!" - Yeah, I know!
Perilla otettiin bussi Kuala Lumpurin Chinatowniin, jossa huoneen etsimiseen meni varmaan 1,5h. Ehka vuoden huonoin viikonloppu menna kyseiseen kaupunkiin! Samassa bussissa samalle pysakille tuli myos Kanadalainen Lindsay ja Hollantilainen Willjoku. Lindsay oli ollut monesti kaupungissa ennenkin, pidentamassa Indonesian viisumia, joten hanesta oli kieltamatta apua. Me taas autettiin hanta kantamalla hanen kahta reissulta ostamaa kitaraa. Hyva torakkapesa lopulta loytyi, vanha kiinalaiseukko tiskilla teroitti moneen kertaan "don't trust nobody in Malaysia!!", ja sit huoneen ilmastointi ei toiminut.. Hauska eukko. Aamulla vaihdettiin Matahari Lodge:n joka avattiin samana paivana! Sairaan mukava henkilokunta, ilmainen kahvi/tee/juomavesi, ja pikkupurtavaa joka valissa. Ja viela ihan metroaseman vieressa. Siita lahdettiin Petronas Twin Towereita katsomaan. Kaikki liput 170m korkeudessa killuvalle skybridgelle, eli tornien valissa kulkevalle sillalle oli loppu, mutta kun n. 15 min ihmeteltiin, just 5 tyyppia oli jattanyt tulematta seuraavalle kierrokselle! Eka katottiin 3d-lasit paassa 10 min Petronas-mainos, missa vahan mainittiin myos tornien tekemisesta, ja sit sai 15 min kavella sillalla ja ottaa kuvia. Oli komeat nakymat, rankkasade vaan vahan hairitsi jos kauemmaksi katseli. Illalla tuhlattiin rahaa ja katottiin huonoa futista Hard Rock Cafe:ssa, missa oli kai formulatarjous bisse yli 10$!! Sairasta, ei oltu kovin kauaa.. Takastulomatkalla kaveltiin itsemme niin kasittamattoman eksyksiin.. "Teksi" pelasti lopulta. Kuala Lumpurin "asemakaava" on kylla ylivoimaisesti jarjettomin mihin oon tormannyt, viela pahempi kuin Bangkok! Pyorittiin paljon Little Indiassa, missa oli hyvia ja halpoja buffet-ravintoloita, ja Chinatownissa myos. Kavi vahan paska maiha kameran toisen muistikortin kanssa, se kun imaisi jonkun viruksen Guesthousen koneesta, eika toimi enaa. Pitaa kotosalla korjauttaa se, kuvat saa varmaan viela pelastettua. Onneks olin just vaihtanut korttia, eika kuvia ollut kuin reilu sata..
Yks paiva lahdettiin Kuala Selangoriin, jossa kavimme luonnonpuistossa katsomassa tulikarpasia. Ajeltiin veneella jokea pitkin, ja molemmilla puolilla oli tuhansia ja taas tuhansia tulikarpasia puskissa. Tuure ja Timo sai napattua pari kasiinkin!
Sit palasimme viela yhdeksi yoksi KL:n, ja sujautimme hitaalla bussilla Penangin saarelle Georgetowniin. Bussimatkalla tuli vetta niin sairaasti, ettei valilla oikeesti nahnyt oikein mihinkaan suuntaan. Ja bussin kattokin alkoi vuotaa! Paadyimme Banana Guesthouseen, oikein mukava huone 45 RM. Kovin paljoa ei Penangia nahty, lahinna jalleen pikku Intiassa tuli pyorittya, ja syotya hyvin. Tavattiin 21-v Suomalaispariskunta, Jonne ja Susu Espoosta(travelblog.org/bloggers/esat), jotka laittoi viimeisena iltana Timolle viestin tyyliin "tulkaa istumaan iltaa, KOSSU on jo kylmassa!" Kuulosti pahalta, aamulla kun bussi Thaimaata kohti lahtee 8.30. No, aamu kuuteenhan meilla meni, ja seuraavana paivana olis 9 h minibussissa! Pirun hauskaa oli kuitenkin! Ja ne oli tosiaan jostain saanut kossupullon hommattua, en enaa muista mista.
Samalla bussilla matkattiin aina Thaimaan puolelle Had Yaihin asti, missa mina ja Californialainen Marcus (travelblog.org/juggernaut/) vaihdettiin Krabin bussiin, Tuure ja Timo jatkoi aina Suratthaniin asti, mista edelleen Ko Taolle. Oli kylla kohtuu rankka reissu, aamupalaa sain ostettua vasta n. klo 15, aamulla kun ei oikein kerennyt syomaan.. Krabi Townissa oltiin n. 17.00, Marcuksen kanssa paatettiin jakaa huone. Kaikki kunnia pojille, on ollut mahtavaa reissata porukassa, mutta kylla "yksin" reissaaminen tuntuu ehka viela paremmalta! Ainakin nyt kun jo vahan tietaa miten homma toimii.. Kovin Yksinaiselta olo ei tosiaan tunnu! Haettiin hyvat ja halvat safkat yomarketilta, ja viela grillivartaat rannalta, ja kaytiin unille. Aamulla otettiin vene Railaylle, jossa on 4 rantaa, vahan turistimpaa ja vahan rauhallisempaa, ja uskomattomia kallioseinia joka puolella! West Railay on kallis, pelkkaa hotellia ja resorttia, East vahan halvempi ja rauhallisempi, ja Ton Sai taas on kiipeilijoiden ja reppureissareiden mekka. Veneella mentiin East Railaylle, josta kavelimme kunnon vuoripolkua n. puol tuntia Ton Sai:lle. Oli 20 kilon rinkan kanssa keskipaivalla vahan tekemista.. Majoituin pieneen bambumajaan n. 10 min paahan rannalta, sopiva 150 B. Ekana kavin tietty varaamassa kiipeilykurssin Wee's climbing shopista, mika oli vahan tyhmaa kun tunnin paasta olin jo tavannut 5 muuta yksinaista kiipeilijaa, joilla kaiken lisaksi oli omat kamat..
Illalla tapasin Oululaisen Liisa Karttusen (Tatu ja Samppa tiiatteko?), joka nykyaan asuu Rovaniemella, ja Hollantilaisen Hansin, joiden kanssa jatkoimme iltaa Reggae bileisiin. Kerrankin taallapain soi hyvaa vahnaa reggaeta! Tuli hurja rankkasade, ja oli aika hauskaa kattoa kun kanniset ruotsalaiset tanssi likomarkina.. Ite en bilettanyt, nyt pitaa satsata kiipeilyyn! Ainiin, illalla nahtiin kun joku hullu ruotsalainen hyppasi Base-hypyn n. 100m korkuisen kallion paalta, suoraan rannalle! Tuuli aika kovaa, ja salamat valkehti taustalla.. Hullu mies.
Aamulla sita paasi pitkasta aikaa seinalle, ja voi poijjaat kuinka maistui! Kivi on vaan niin taydellista kiipeilyyn, ja maisemat on todella hienot!! 27m korkeuteen meni paras reitti, "orientales", 6a vaikeudeltaan, mika taalla tuntuu tosi helpolta. Illalla kaytiin Liisan kanssa vahan boulderoimassa Pranang beachilla, missa paikalliset kiipes ihan hulluja reitteja paljain jaloin! Teki kylla aikamoisen vaikutuksen.. Illalla soin n. 200-300g palan pienehkosta haista, mika grillattiin ja maustettiin, ja syotiin salaatin kanssa. Ihan torkeen hyvaa!
Seuraava paiva alkoi hauskasti. Menin rannalle, missa naapuri bungalowin Ed esitteli mut kaverilleen vahingossa Paul:na, kun oli unohtanu mun nimen.. Ei vois kylla enaa paremmin nimea sekoittaa! (Mun toinen nimi on siis Paul, mita Ed ei tiennyt). Siita otin paatin Ao Nangiin, lahimpaan kylaan, mista ostin kalastajahousuja ja parit sortsit. Kunnon jalkapalloa ei vaan loytynyt! Kavin syomassa sikahintaan ehka parhaan pizzan mita ikina, Italialaisen kaverin omistamassa paikassa. Takas tullessa meri oli aika hurjana, pitkahantavene oli aika kovilla.. No, ei onneks tunnu meikalaista merisairaus vaivaavan!
Seuraavana aamuna otin veneen Phi Phille, missa olen siis vielakin, ja tosi hienolta vaikuttaa! Taallakin on paljon kiivettavaa, paitsi vahemman porukkaa, ja yksi ISO seina missa on oikestaan pelkkia helppoja reitteja..Yli 20 reittia alle 6c:n, taydellinen aloittelijoille! Tutustuin Puolalais-Kanadalaiseen Shamick:in, vanhempi kaveri joka on tehnyt, eli kiivennyt ensimmaisena ja pultannut tosi paljon reitteja tanne. Han asuu talvet taalla rannalla teltassa, ja jeesailee etenkin aloittelevia kiipeilijoita paivittain, lainaa kamoja, opettaa ym. Tietoa kiipeilysta miehelta kylla loytyy! Kun en saanut rannalta bungalowia jarkevaan hintaan, Shamick kysyi haluaisinko hanelta teltan lainaan, vahan pitaisi vaan maksaa maan omistajalle. Sopi tietysti, ja nain maksan vain 500 B kolmesta yosta! Nukun nyt siis melkein Thaimaan pahimmassa turistirysassa mukavan rauhallisella rannalla, teltta vasattyna hiekalle ihan tuon ison kiipeilyseinan alapuolella! Taydellista!
Kiipeiltya taalla tulee paivittain, ja eilen seurailin sivusta kun Shamick ja ukot porasi ja pulttaili uusia reitteja. Paasin jopa ylakoysittelemaan ihan tuoretta kivea! Tanaan taas oltiin Deep Water Soloing, eli kiivettiin suoraan kajakista seinalle, ilman koysia, ja kun kiipeily ei enaa maistu, pudottaudutaan veteen! Meita oli jenkki kiipeilyohjaaja Ryan, ja Kanadalainen Steven, ja paskalla kajakilla melottiin n. 45min suuntaansa. Ryan kavi tietysti ekana uimalasien kanssa sukeltelemassa, ja varmistamassa etta on tarpeeksi syvaa, ja sit kiivettiin. En oo kylla ikina pelannyt niin paljoa, kiipesin helpon reitin n. 10-12 m korkeuteen kallionkielekkeelle mista pystyi ponnistamaan, ja turvallisesti hyppaamaan veteen. Vesi on niin kirkasta, etta vaikka pohjaan on yli 5m, kivet nakyi ylos ihan selvasti! Kanadalainen Steve kiipesi yli 15m, hullu salli! Aika siistia, noita reitteja ei ainakaan Shamickin tietojen mukaan ole ennen kiivetty, mennaan joku paiva viela isommalla porukalla ja veneella, ja testaillaan vahan lahiymparistoa. Syvanvedensooloilu vaikuttaa kylla aika hauskalta! Varovainen todellakin pitaa vaan olla. Varmaan pari-kolme paivaa tulee viela vietettya Phi Phi :lla, ehka joku paiva pitaa menna yoksi viereiselle saarelle, minka "Maya Bay" on kuuluisa siita "The Beach" leffasta. Paivisin ihan tukossa turisteista, mutta aikaisin aamulla saa olla itsekseen, koko saarella kun ei ole yhtakaan resorttia. Siita viela pariks viikkoa Railay:n Ton Saille kiipeamaan kadet verille, ja sit tapaan pojat Bangkokissa.
Vahan turhankin hektisen parin kuukauden jalkeen on mukava kun tietaa, etta seuraavat viikot viettaa ihan lahiymparistossa, on jotenkin helpompi rentoutua. Ja voi tehda myos hyvan diilin majoituksesta! Nyt pitaa lahtea auringonlaskun puolelle saarta, eikohan taalta viela joku tekstinpatka tuu kirjoteltua. Voikaa hyvin, ja nauttikaa kevaasta, paistaa se aurinko viela joskus Suomeenkin! :)
maanantai 31. maaliskuuta 2008
torstai 20. maaliskuuta 2008
Viimeista iltaa Kambodzassa
Eli huomenna maisemat vaihtuu Malesiaan, ja ikava kylla tulee!
Meilla on tosiaan Kambodzan visiitti mennyt oikein mukavasti! Alku oli vahan karu, kun bussissa Stung Trengista Siam Reapiin Florianilta pollittiin repusta, jonka se toki tyhmana oli jattanyt bussiin 20 min tauon ajaksi, 200 euroa, 60 usd, eurooppalaiset laakkeet ja kamera! Ja bussiin jai tauon ajaksi vain 2 poliisia jotka istui meidan edessa... Nain taalla! Kaverilla on kaynyt aika paska maiha aiemminkin, moottoripyorakolari, denguekuume ja tama... Pitaa ite koputella puuta kun ei yhta pikku ripulia kummempaa oo osunut kellekaan meista!
Matka Laosista tanne oli hieno, lahdimme me, Nid, Flo ja belgialainen Tom iltapaivalla veneella Don Khonilta, haimme saatojen kautta viisumit, matkasimme pari tuntia Mekongia pitkin, ja auringon laskiessa jaimme veneen kuljettajan, Dum:n kotiin yoksi. Nid ja Dum kavi 'kaupassa', mista sai vain vetta, tonnikalaa ja riisipontikkaa, ja kokkasi meille safkat. Sit nukuttiin kuistilla, bambumatolla kylki kyljessa, ja aamulla kuuden aikaan jatkettiin matkaa aina Stung Trengiin asti, joka on ensimmainen isompi paikkakunta Laosin rajalta. Auringonnousu Mekongilla oli hieno.. Ja joki nain kuivallakin kaudella niin voimakas, etta kovasti tekisi mieli korkean veden aikaan tulla uudestaan. Pariinkin kertaan meidan pikku vene meni melkein enemman puolelta toiselle kuin suoraan virtausten takia. Joen pientareet olivat taynna isojakin puita, jotka kaikki kasvoivat vah. 45 asteen suunnassa virtaussuuntaan, se antoi pienen kasityksen siita miten valtavan laaja joki voi parhaimmillaan olla.
Meiniki kerjalaisten ym. koyhyyden kanssa on aikalailla karumpaa ja runsaampaa kuin Laosissa tai Thaimaassa, bussista on stoppien aikana valilla vaikea paasta pois, kun hedelmia ym. kaupittelevia pikkulapsia on niin paljon. Ja ei ollut ihan paras fiilis syoda 4 usd burritoa ja katsoa kerjaavaa pikkupoikaa silmiin.. Kerjalaisia on paljon enemman, ja paljon agressiivisempia kuin aikaisemmin, ja suurin osa heista on todella pienia lapsia. Paljon on myos (yleensa) miehia, jotka ovat menettaneet raajojaan miinoihin, tai muuten sodissa. Alkuun vaikutti ettei ihmiset ole ihan niin ystavallisia kuin muualla, mutta muutama paiva pienemmissa paikoissa osoitti olevani taysin vaarassa. Kun miettii maan historiaa 60-luvulta tahan paivaan(Vietnamin sota, Pol Potin hirmuhallinto ja sisallissota putkeen), osaa kylla arvostaa ihmisten iloisuutta, avoimuutta historiastaan ja yleista positiivisuutta. Tosin lahes kaikki paikalliset keiden kanssa olen jutellut, on sita mielta etta nykymeiningilla mennaan viela syvemmalle ojaan.. Kansa on pirun koyhaa, eika hallitukselta heru apuja.
Stung Treng oli aika suolainen paikka, ei juurikaan nahtavaa, ei edes montaa ravintolaa, mutta uskomaton maara jatetta joka puolella.. Illalla markkinoiden sulkeutuessa jatteita sitten poltettiin kokoissa ihan keskustassa, ja kaupungin koyhimmat koittivat dyykata jotain arvokasta sielta mihin paasivat. Ei kiva paikka. Aamulla reippain ja iloisin mielin hyppasimme bussiin, tietaen etta perse saa nyt kestaa penkkia VAHINTAAN sen 12 h ennen kun ollaan Siam Reapissa. Tie oli juuri uusittu, joten sen puolesta ei voinut valittaa. Lopulta 14 h puutuneempana olimme perilla, ja loysimme oikein mainion GH:n. Garden Village Guest House, keskustan lahella mutta syrjassa, ja ylakerrassa "sunset bar" bilispoytineen kaikkineen. ja 7 $/3h, ei paha! Eka paiva pyorittiin vaan kaupungilla, aika turismin ymparille kehittynyt kaupunki, mutta ihan jees..
Tokana paivana mentiin Angorin temppeleita tutkimaan. Kuulopuheiden perusteella paatimme etta meille 1 paiva riittaa mainiosti, ja olimme ihan oikeassa. Piheina paskoina kavelimme koko pienen kierroksen lapi, 15-20 km, mille monet tyontekijat nauroivat hulluna, 99,99 % turisteista kun valitsee joko TukTukin tai skootterikyydin. Tosi hienoja oli kylla temppelit, kameran muistikortti kavi varmaan punahehkuisena ekan tunnin jalkeen, jonka vietimme Angor Watissa. Angor Wat on siis Angorin kaupungin uskonnollinen keskus, jostain luin etta se olisi maailman suurin uskonnollinen monumentti(?). Mieleen painui etenkin Ta Prom, missa puut on kasvanut temppelin paalle, sisalle ja ymparille. Tomb Raider-leffaa oli kuvattu kyseisessa temppelissa. Ta Keo jyrkkine portaineen ja nakoaloineen oli myos hieno, seka Bayon kymmenine torneineen, joihin oli koverrettu yhteensa yli 200 buddhan kasvokuvaa. Auringonlaskun katsoimme noin 10 000 muun onnekkaan kanssa maen paalta, missa on Phnom Bakkhengin temppeli. Jalat oli illalla aika muusia!
Sitten lauantaina piti vahan irroitella, baareja ja yokerhoja on Siam Reapissa ihan sairaasti, ja yleensa 2 drinkkia saa yhden hinnalla. Kivaa oli, ja turvallisesti 'koti'sangylta herattiin. Ollaan oltu kylla todella "huonoja" suomalaisia, juhliminen on jaanyt reissun aikana todella vahalle!
11.3. Lahdettiin Flo:n ja Nid:n kanssa kohti pahamaineista paakaupunki Phnom Pehnia, ensin minivanilla satamaan, mika oli aika kaaos, siita maailman kiikkerimmalla ja ylipakatuimmalla paatilla(missa oli meidan lisaksi huimat 5 suomalaista!) jarvelle, missa vaihdoimme isompaan express boatiin. Silla taytta paahtoa n. 5h, olin katolla fiksusti ilman paitaa ja aurinkorasvaa sortsit jalassa. Paloin onneksi vain pohkeesta vahan, Flo sen sijaan reisien puolivalista nilkkoihin, ja viela vahan ylakropasta! Sita se onni vain potkii.. Nivea after sun on ollut rakas ystava viime paivat.
Satamassa oli tahan mennessa pahin hassakka tuktuk-kuskien kanssa, kasista kiskottiin kolmeen eri suuntaan ja reppua yritettiin vieda neljanteen.. Lopulta paatimme lahtea No Problem guest houseen jarven rannalle, mika oli todella osuva valinta! Mukava terassi jarvelle auringonlaskua kohti, hyva kokki ja 5 usd huone jaettuna kolmelle. Niin ja tahan mennessa paras bilispoyta! Tosi mukavaa porukkaa myos.
Kaupungissa on ehka kuuluisin jaanne Pol Potin Puna-Khmerien valtakaudesta, eli kidutusvankila nimeltaan S.21. Entiseen kouluun rakennetussa vankilassa kuulusteltiin ja kidutettiin v. 75-79 n. 20 000 vankia, jotka 2-3kk jalkeen vietiin tapettavaksi kaupungin ulkopuolella sijaitseville Killing Fieldille. Tuolta loytyy todella kattava tietopaketti vankilan toiminnasta : http://en.wikipedia.org/wiki/Tuol_Sleng_Genocide_Museum .
Lahes kaikkiin huoneisiin paasi kavelemaan, ja seinilla oli valokuvia ja maalauksia vankilan toiminnasta.. lisaksi oli tuhansia ja tuhansia kasvokuvia vangeista, kuvat oli ilmeisesti otettu ennen vangitsemista, ja ilmeet olivat kylla paljonpuhuvia. Ylakerrassa naytettiin myos elokuva, joka kertoo kahden sukulaisvangin elamasta heidan toisilleen lahettamien kirjeiden kautta. Aika hirvea paikka, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen jos kaupunkiin on menossa. Kavin myos Killing Fieldilla 8 km keskustasta, josta oli kaivettu ylos tuhansia ja taas tuhansia luurankoja. Jarkyttavimpana jai mieleen puu, jota vasten teloitettiin pienimmat lapset, hakkaamalla puuta vasten kuoliaiksi. Naita kenttia on satoja ympari maata, ja arviot uhrien lukumaarasta ovat molemmin puolin 2 000000, koko populaatio v. 75 oli n. 7 000000. Kambodzassa ei tasta syysta ihan kamalasti tormaa n. 40-60 vuotiaisiin ihmisiin. Saman paivan iltana oli jotenkin aika vaisu meiniki..
16.3. Kyllastyimme paakaupungin pakokaasuihin ja kuumuuteen, ennatys kolmen aikaan varjossa 38.9 c, ja lahdimme bussilla kohti Kampotin pikkukaupunkia. alle 150 km matkaan sai menemaan yli 5h, kuoppainen tie ja varmaan 50 pysahdysta tekevat ihmeita. Viimeisia pysahdyksia ennen paatepysakkia oli Kep:n pikkukaupunki, jossa oli niin hienon nakoinen ranta, etta paatimme palata sinne heti seuraavana paivana. Perilla mulla alkoi maha vahan sekoilemaan, joten ilta meni vuorotellen pedissa ja vessassa. Tosin parissa tunnissa olo oli jo parempi, joten kuumuudesta se varmaan johtui. Ennen nukumaan menoa kavin viela katsastamassa paikallisen konsertin, josta jai mieleen Khmer-versio Macarenasta!
Tino lahti jo seuraavan paivan aamulla Kepiin, Tuuren kanssa seurasimme perassa iltapaivalla. Saimme bungalowin vuoren rinteelta, mista nakyi hienosti meri, saaria ja auringonlasku. Meri-ilma on kylla luksusta niin pitkan kaupungeissa vietetyn jakson jalkeen. Kep on muutenkin tosi kaunis pikku kyla, jossa paikalliset on todella mukavia. Ekana paivana paaministeri oli kaymassa, ja koko kyla oli taynna poliiseja. "The corrupt people came here" oli eraan paikallisen miehen selitys poliisien maarasta. Toisen paivan vietimme "Rabbit Islandilla", joka on puolen tunnin veneilyn paassa. Todella hieno hiljainen saari, merivesi oli varmaan yli 30 asteista, mutta eipa tuo meita hairinnyt. Mustekala ja katkaravut maistuvat! Merisiileja oli vaan kohtuu paljon, nahtiin myos n. 25cm meritahti, ja pari samankokoista meduusaa rannalla. Kun ois vaan Siam Reapissa ja Phnom Pehnissa tajunnut viettaa vahemman aikaa, ja enemman taalla etelassa!
Kambodzaakin voi kylla suositella, ehka ei ihan lapsiperheille, mutta koettavaa ja nahtavaa kylla riittaa! Ja ihmiset on todella mukavia. Harmi vaan kun tuo etela jai niin kokematta..
Niin, huomenna tosiaan lento Kuala Lumpuriin, tanaan tultiin takaisin Phnom Penhiin. Suunnitelmat muuttui sikali, etta Indonesia jaa ikava kylla hamaan tulevaisuuteen. Saali, mutta muuten tulisi aivan sairaan kiire, n. 5 viikon paasta pitaa kuitenkin olla jo Bangkokissa. Sen sijaan vietamme reilun viikon Malesiassa, pari paivaa Singaporessa(Mari, HUOM!;) ja viimeinen kuukausi etela Thaimaassa. Ite varmaan jamahdan kiipeilemaan Krabin huudeille.
Tulipa taas tekstia, huomaa ettei vahaan aikaan oo kirjoitellut. Meilla menee paremmin nkuin hyvin, rahaa ei oo tosiaan mennyt liikaa, ja terveina ollaan pysytty. Joku ihme kuntoilubuumi iski meikaan, vahintaan 3 iltaa viikosta menee kuntopiirin parissa!?! Ihme lomailua sanoo Tuure.
Palataan taas jostain ihan muualta, sita on taas kuitenkin ihan innoissaan kun paasee uuteen maahan. Todella paljon terveisia kotiin kaikille, kylla tassa neillakin orastava koti-ikava valilla meinaa tulla.. Mutta aina se on kylla akkia voitettu! :)
Meilla on tosiaan Kambodzan visiitti mennyt oikein mukavasti! Alku oli vahan karu, kun bussissa Stung Trengista Siam Reapiin Florianilta pollittiin repusta, jonka se toki tyhmana oli jattanyt bussiin 20 min tauon ajaksi, 200 euroa, 60 usd, eurooppalaiset laakkeet ja kamera! Ja bussiin jai tauon ajaksi vain 2 poliisia jotka istui meidan edessa... Nain taalla! Kaverilla on kaynyt aika paska maiha aiemminkin, moottoripyorakolari, denguekuume ja tama... Pitaa ite koputella puuta kun ei yhta pikku ripulia kummempaa oo osunut kellekaan meista!
Matka Laosista tanne oli hieno, lahdimme me, Nid, Flo ja belgialainen Tom iltapaivalla veneella Don Khonilta, haimme saatojen kautta viisumit, matkasimme pari tuntia Mekongia pitkin, ja auringon laskiessa jaimme veneen kuljettajan, Dum:n kotiin yoksi. Nid ja Dum kavi 'kaupassa', mista sai vain vetta, tonnikalaa ja riisipontikkaa, ja kokkasi meille safkat. Sit nukuttiin kuistilla, bambumatolla kylki kyljessa, ja aamulla kuuden aikaan jatkettiin matkaa aina Stung Trengiin asti, joka on ensimmainen isompi paikkakunta Laosin rajalta. Auringonnousu Mekongilla oli hieno.. Ja joki nain kuivallakin kaudella niin voimakas, etta kovasti tekisi mieli korkean veden aikaan tulla uudestaan. Pariinkin kertaan meidan pikku vene meni melkein enemman puolelta toiselle kuin suoraan virtausten takia. Joen pientareet olivat taynna isojakin puita, jotka kaikki kasvoivat vah. 45 asteen suunnassa virtaussuuntaan, se antoi pienen kasityksen siita miten valtavan laaja joki voi parhaimmillaan olla.
Meiniki kerjalaisten ym. koyhyyden kanssa on aikalailla karumpaa ja runsaampaa kuin Laosissa tai Thaimaassa, bussista on stoppien aikana valilla vaikea paasta pois, kun hedelmia ym. kaupittelevia pikkulapsia on niin paljon. Ja ei ollut ihan paras fiilis syoda 4 usd burritoa ja katsoa kerjaavaa pikkupoikaa silmiin.. Kerjalaisia on paljon enemman, ja paljon agressiivisempia kuin aikaisemmin, ja suurin osa heista on todella pienia lapsia. Paljon on myos (yleensa) miehia, jotka ovat menettaneet raajojaan miinoihin, tai muuten sodissa. Alkuun vaikutti ettei ihmiset ole ihan niin ystavallisia kuin muualla, mutta muutama paiva pienemmissa paikoissa osoitti olevani taysin vaarassa. Kun miettii maan historiaa 60-luvulta tahan paivaan(Vietnamin sota, Pol Potin hirmuhallinto ja sisallissota putkeen), osaa kylla arvostaa ihmisten iloisuutta, avoimuutta historiastaan ja yleista positiivisuutta. Tosin lahes kaikki paikalliset keiden kanssa olen jutellut, on sita mielta etta nykymeiningilla mennaan viela syvemmalle ojaan.. Kansa on pirun koyhaa, eika hallitukselta heru apuja.
Stung Treng oli aika suolainen paikka, ei juurikaan nahtavaa, ei edes montaa ravintolaa, mutta uskomaton maara jatetta joka puolella.. Illalla markkinoiden sulkeutuessa jatteita sitten poltettiin kokoissa ihan keskustassa, ja kaupungin koyhimmat koittivat dyykata jotain arvokasta sielta mihin paasivat. Ei kiva paikka. Aamulla reippain ja iloisin mielin hyppasimme bussiin, tietaen etta perse saa nyt kestaa penkkia VAHINTAAN sen 12 h ennen kun ollaan Siam Reapissa. Tie oli juuri uusittu, joten sen puolesta ei voinut valittaa. Lopulta 14 h puutuneempana olimme perilla, ja loysimme oikein mainion GH:n. Garden Village Guest House, keskustan lahella mutta syrjassa, ja ylakerrassa "sunset bar" bilispoytineen kaikkineen. ja 7 $/3h, ei paha! Eka paiva pyorittiin vaan kaupungilla, aika turismin ymparille kehittynyt kaupunki, mutta ihan jees..
Tokana paivana mentiin Angorin temppeleita tutkimaan. Kuulopuheiden perusteella paatimme etta meille 1 paiva riittaa mainiosti, ja olimme ihan oikeassa. Piheina paskoina kavelimme koko pienen kierroksen lapi, 15-20 km, mille monet tyontekijat nauroivat hulluna, 99,99 % turisteista kun valitsee joko TukTukin tai skootterikyydin. Tosi hienoja oli kylla temppelit, kameran muistikortti kavi varmaan punahehkuisena ekan tunnin jalkeen, jonka vietimme Angor Watissa. Angor Wat on siis Angorin kaupungin uskonnollinen keskus, jostain luin etta se olisi maailman suurin uskonnollinen monumentti(?). Mieleen painui etenkin Ta Prom, missa puut on kasvanut temppelin paalle, sisalle ja ymparille. Tomb Raider-leffaa oli kuvattu kyseisessa temppelissa. Ta Keo jyrkkine portaineen ja nakoaloineen oli myos hieno, seka Bayon kymmenine torneineen, joihin oli koverrettu yhteensa yli 200 buddhan kasvokuvaa. Auringonlaskun katsoimme noin 10 000 muun onnekkaan kanssa maen paalta, missa on Phnom Bakkhengin temppeli. Jalat oli illalla aika muusia!
Sitten lauantaina piti vahan irroitella, baareja ja yokerhoja on Siam Reapissa ihan sairaasti, ja yleensa 2 drinkkia saa yhden hinnalla. Kivaa oli, ja turvallisesti 'koti'sangylta herattiin. Ollaan oltu kylla todella "huonoja" suomalaisia, juhliminen on jaanyt reissun aikana todella vahalle!
11.3. Lahdettiin Flo:n ja Nid:n kanssa kohti pahamaineista paakaupunki Phnom Pehnia, ensin minivanilla satamaan, mika oli aika kaaos, siita maailman kiikkerimmalla ja ylipakatuimmalla paatilla(missa oli meidan lisaksi huimat 5 suomalaista!) jarvelle, missa vaihdoimme isompaan express boatiin. Silla taytta paahtoa n. 5h, olin katolla fiksusti ilman paitaa ja aurinkorasvaa sortsit jalassa. Paloin onneksi vain pohkeesta vahan, Flo sen sijaan reisien puolivalista nilkkoihin, ja viela vahan ylakropasta! Sita se onni vain potkii.. Nivea after sun on ollut rakas ystava viime paivat.
Satamassa oli tahan mennessa pahin hassakka tuktuk-kuskien kanssa, kasista kiskottiin kolmeen eri suuntaan ja reppua yritettiin vieda neljanteen.. Lopulta paatimme lahtea No Problem guest houseen jarven rannalle, mika oli todella osuva valinta! Mukava terassi jarvelle auringonlaskua kohti, hyva kokki ja 5 usd huone jaettuna kolmelle. Niin ja tahan mennessa paras bilispoyta! Tosi mukavaa porukkaa myos.
Kaupungissa on ehka kuuluisin jaanne Pol Potin Puna-Khmerien valtakaudesta, eli kidutusvankila nimeltaan S.21. Entiseen kouluun rakennetussa vankilassa kuulusteltiin ja kidutettiin v. 75-79 n. 20 000 vankia, jotka 2-3kk jalkeen vietiin tapettavaksi kaupungin ulkopuolella sijaitseville Killing Fieldille. Tuolta loytyy todella kattava tietopaketti vankilan toiminnasta : http://en.wikipedia.org/wiki/Tuol_Sleng_Genocide_Museum .
Lahes kaikkiin huoneisiin paasi kavelemaan, ja seinilla oli valokuvia ja maalauksia vankilan toiminnasta.. lisaksi oli tuhansia ja tuhansia kasvokuvia vangeista, kuvat oli ilmeisesti otettu ennen vangitsemista, ja ilmeet olivat kylla paljonpuhuvia. Ylakerrassa naytettiin myos elokuva, joka kertoo kahden sukulaisvangin elamasta heidan toisilleen lahettamien kirjeiden kautta. Aika hirvea paikka, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen jos kaupunkiin on menossa. Kavin myos Killing Fieldilla 8 km keskustasta, josta oli kaivettu ylos tuhansia ja taas tuhansia luurankoja. Jarkyttavimpana jai mieleen puu, jota vasten teloitettiin pienimmat lapset, hakkaamalla puuta vasten kuoliaiksi. Naita kenttia on satoja ympari maata, ja arviot uhrien lukumaarasta ovat molemmin puolin 2 000000, koko populaatio v. 75 oli n. 7 000000. Kambodzassa ei tasta syysta ihan kamalasti tormaa n. 40-60 vuotiaisiin ihmisiin. Saman paivan iltana oli jotenkin aika vaisu meiniki..
16.3. Kyllastyimme paakaupungin pakokaasuihin ja kuumuuteen, ennatys kolmen aikaan varjossa 38.9 c, ja lahdimme bussilla kohti Kampotin pikkukaupunkia. alle 150 km matkaan sai menemaan yli 5h, kuoppainen tie ja varmaan 50 pysahdysta tekevat ihmeita. Viimeisia pysahdyksia ennen paatepysakkia oli Kep:n pikkukaupunki, jossa oli niin hienon nakoinen ranta, etta paatimme palata sinne heti seuraavana paivana. Perilla mulla alkoi maha vahan sekoilemaan, joten ilta meni vuorotellen pedissa ja vessassa. Tosin parissa tunnissa olo oli jo parempi, joten kuumuudesta se varmaan johtui. Ennen nukumaan menoa kavin viela katsastamassa paikallisen konsertin, josta jai mieleen Khmer-versio Macarenasta!
Tino lahti jo seuraavan paivan aamulla Kepiin, Tuuren kanssa seurasimme perassa iltapaivalla. Saimme bungalowin vuoren rinteelta, mista nakyi hienosti meri, saaria ja auringonlasku. Meri-ilma on kylla luksusta niin pitkan kaupungeissa vietetyn jakson jalkeen. Kep on muutenkin tosi kaunis pikku kyla, jossa paikalliset on todella mukavia. Ekana paivana paaministeri oli kaymassa, ja koko kyla oli taynna poliiseja. "The corrupt people came here" oli eraan paikallisen miehen selitys poliisien maarasta. Toisen paivan vietimme "Rabbit Islandilla", joka on puolen tunnin veneilyn paassa. Todella hieno hiljainen saari, merivesi oli varmaan yli 30 asteista, mutta eipa tuo meita hairinnyt. Mustekala ja katkaravut maistuvat! Merisiileja oli vaan kohtuu paljon, nahtiin myos n. 25cm meritahti, ja pari samankokoista meduusaa rannalla. Kun ois vaan Siam Reapissa ja Phnom Pehnissa tajunnut viettaa vahemman aikaa, ja enemman taalla etelassa!
Kambodzaakin voi kylla suositella, ehka ei ihan lapsiperheille, mutta koettavaa ja nahtavaa kylla riittaa! Ja ihmiset on todella mukavia. Harmi vaan kun tuo etela jai niin kokematta..
Niin, huomenna tosiaan lento Kuala Lumpuriin, tanaan tultiin takaisin Phnom Penhiin. Suunnitelmat muuttui sikali, etta Indonesia jaa ikava kylla hamaan tulevaisuuteen. Saali, mutta muuten tulisi aivan sairaan kiire, n. 5 viikon paasta pitaa kuitenkin olla jo Bangkokissa. Sen sijaan vietamme reilun viikon Malesiassa, pari paivaa Singaporessa(Mari, HUOM!;) ja viimeinen kuukausi etela Thaimaassa. Ite varmaan jamahdan kiipeilemaan Krabin huudeille.
Tulipa taas tekstia, huomaa ettei vahaan aikaan oo kirjoitellut. Meilla menee paremmin nkuin hyvin, rahaa ei oo tosiaan mennyt liikaa, ja terveina ollaan pysytty. Joku ihme kuntoilubuumi iski meikaan, vahintaan 3 iltaa viikosta menee kuntopiirin parissa!?! Ihme lomailua sanoo Tuure.
Palataan taas jostain ihan muualta, sita on taas kuitenkin ihan innoissaan kun paasee uuteen maahan. Todella paljon terveisia kotiin kaikille, kylla tassa neillakin orastava koti-ikava valilla meinaa tulla.. Mutta aina se on kylla akkia voitettu! :)
torstai 6. maaliskuuta 2008
Etela-Laos
No niin, etelassa netin kaytto oli aika kohtuuttoman kallista, joten ei enempia viittinyt kirjoitella. Nyt ollaan Kambodzan Siam Reap:ssa, ja netti kuuluu huoneen hintaan. Ja on myos niin hidas, ettei tasta mitaan maksaisikaan!
Paksesta otimme pick-upin n.40 km etelaan, Ban Muangiin, mista taas hassulla pikku lautalla menimme Don Daeng-saarelle. Saari on 8km pitka, ja lahes taydellinen hiekkaranta ymparoi koko saarta nain kuivalla kaudella, lisaksi kolmen paivan aikana naimme yhteensa 5 muuta turistia. Saarella on tosiaan 3 majoitusvaihtoehtoa, 15 usd luxusresortti, 2 usd lautamaja missa valo paistaa katon lapi, tai kotimajoitus. Me valitsimme keskimmaisen, majatalossa oli kokonaiset 2 huonetta, patjat lattialla ja hyttysverkot, jotka tuli kylla tarpeeseen.
Emme paasseet rantaa pidemmalle, kun vastaan kaveli aika iloisessa kunnossa oleva kulkue, joku soitti isoa rumpua, jotkut lauloivat, naiset tarjosivat meillekin bissepullosta lao lao-riisipontikkaa. Aika myrkkya.. Kohta vastaan tuli varsin tukevassa jurrissa vahan englantia puhuva herrasmies, joka lupasi saataa meille avaimet ym guesthouseen. Vessa ja "ravintola" ovat eri rakennuksessa, raflassa ruuat tilataan aina edellisena paivana. Ruokaa meille syotettiin ihan alyttomat maarat, aina oli joku lihakeitto, yks iso purkki sticky riisia, ja yks lautasellinen vihanneksia, joskus viela omeletti ja hedelmia. Varsinkin aamuisin sai oikeasti taistella, ettei nyt ihan hirveasti jattais.. Ekana paivana mentiin seka aamupalan ja lounaan jalkeen paikkareille kun ei vaan jaksanut mitaan muuta! Kai ne meinas kun ollaan kuitenkin n. puolentoista paikallisen kokoisia, niin syodaankin sen mukaan! Kana mita saimme oli jotain aika erilaista kuin kotibroileri, hyvankin nakoista palaa sai jauhaa ihan tosissaan, eika niita hyvia paloja kovin montaa lautasella ollut. Mutta maukasta oli! Kylalla kaydessamme "jouduimme" istumaan vahan iltapaivaa kylan ukkojen kanssa, tietty laolao kierti jatkuvasti. Koko ajan saa pennuille huudella sabaidiita ja hellouta. Ekana paivana vahan satoi, joten emme juurikaan mitaan tehneet. Ranta on tosiaan upea, ainoana miinuksena puhvelinpaska, jota loyyy pahimmillaan parin metrin valein, mutta kylla paikalliset silloin talloin kavi niita kerailemassa. Toi hauskan lisan rantafutikseen, vahan niinkuin olis ranta taynna puolustajia! Pallo ja jalat onneksi saastyi osumilta. Kylan ainut suihku on tosiaan Mekong-joki, ekana paivana tuli melko selvaksi, etta suihkuttelu kannattaa hoitaa aurinkoiseen aikaan, vesi oli tosin ihan ok lampoista. Lahtopaivana kavimme isantamme Mr. Sii:n kanssa kiertamassa kylaa, katselimme bamburiisin tekoa, juttelimme paikallisille Siin tulkkaamana, ja polttelimme saarella kasvatettua tupakkia kylan paallikon kanssa. Aika vahva aromi kieltamatta! Tosi mahtava paikka, toivottavasti pysyy vahan koskemattomana viela pitkaan.
Siita joen yli Champansakiin, vanhaan paakaupunkiin mista ei kylla kovin positiivinen kuva jaanyt. Jalleen paikka missa turistit kay vain kaantymassa, eika palvelu ym paata huimannut. Kavimme Wat Phoulla, mika on suurin khmer-monumentti Kambodzan ulkopuolella. Piti kiiveta aika korkealle isoja kiviportaita pitkin, ja paalla oli pieni temppeli, pari buddhaa ja tosi hieno kallioseina. Kokonaisuutena paikka oli kylla aika pettymys.. Paasymaksu on kuusinkertaistunut 2 vuodessa, ja vetta sai vaan portaiden ylapaasta 2,5 kertaa kalliimmalla kun normaali kaupasta. En suosittele.
Parin paivan paasta menimme jalleen joen yli, ja kavelimme 4-5km isolle tielle odottamaan bussia. Tuure sai taas innostunutta huomiota skeittaamalla tiella. Tunnin paasta tuli minivan, milla paasimme ihan etelaan, 4000 saarta kohti. Paatimme ensin menna Don Khongille, joka on saarista suurin, mutta tosi hiljainen. Pyorailin melkeni koko saaren ympari n 20 km ja oli tosi hienon nakoista.. Soin joidenkin paikallisten kanssa, nuudelikanakeittoa, vihanneksia ja possua, joka syotiin nahkoineen laskeineen kaikkineen, ja janteineen. Ihan hyvaa, piti vaan purra niin kovaa etta melkein pahaa teki! Hengailtiin lopulta 4paivaa, pelailin paikalliten kanssa myos futista kuivaneella riisipellolla, joka oli hullun hauskaa. Maata pitkin kun pallo ei mennyt puolta metria suoraan. Oltiin paljon sveitsilaisen Michail:n kanssa, meidan ikainen heppu joka osasi aika hyvin kielta, kaytiin usein syomassa paikallisten ravintolassa.
Seuraavaksi menimme Don Det:lle, joka on todella reppureissaajien suosiossa. Eika mikaan ihme, saari on luonnoltaan niin paratiisi kun osaa kuvitella.. Tosi paljon nuoria, paljon myos majapaikkoja ja ravintoloita. Hinnat on aika alhaiset, toistaiseksi, kuulemma viidessa vuodessa paikka on muuttunut radikaalisti. Viereiselle saarelle paasi pyoralla siltaa pitkin, jossa on upea hiekkaranta, ja aika komea vesiputous. Tutustuimme Itavaltalaiseen Floren:n ja Thaimaalaiseen Nid:n, joiden kanssa tulimme yhdessa tanne Kambodzaan. Nid osaa myos sujuvasti Laoa, joten han sai puhuttua meille yksityisen slow boatin, jolla matkasimme aina Stung Trengiin Kambodzaan asti. Ei kasittaakseni tosiaan mikaan turistin perusvalinta!
Kattellaan nyt tata Kambodzaa, hyvalta vaikuttaa toistaiseksi. Huomenna mennaan Angor watia katsomaan!
Paksesta otimme pick-upin n.40 km etelaan, Ban Muangiin, mista taas hassulla pikku lautalla menimme Don Daeng-saarelle. Saari on 8km pitka, ja lahes taydellinen hiekkaranta ymparoi koko saarta nain kuivalla kaudella, lisaksi kolmen paivan aikana naimme yhteensa 5 muuta turistia. Saarella on tosiaan 3 majoitusvaihtoehtoa, 15 usd luxusresortti, 2 usd lautamaja missa valo paistaa katon lapi, tai kotimajoitus. Me valitsimme keskimmaisen, majatalossa oli kokonaiset 2 huonetta, patjat lattialla ja hyttysverkot, jotka tuli kylla tarpeeseen.
Emme paasseet rantaa pidemmalle, kun vastaan kaveli aika iloisessa kunnossa oleva kulkue, joku soitti isoa rumpua, jotkut lauloivat, naiset tarjosivat meillekin bissepullosta lao lao-riisipontikkaa. Aika myrkkya.. Kohta vastaan tuli varsin tukevassa jurrissa vahan englantia puhuva herrasmies, joka lupasi saataa meille avaimet ym guesthouseen. Vessa ja "ravintola" ovat eri rakennuksessa, raflassa ruuat tilataan aina edellisena paivana. Ruokaa meille syotettiin ihan alyttomat maarat, aina oli joku lihakeitto, yks iso purkki sticky riisia, ja yks lautasellinen vihanneksia, joskus viela omeletti ja hedelmia. Varsinkin aamuisin sai oikeasti taistella, ettei nyt ihan hirveasti jattais.. Ekana paivana mentiin seka aamupalan ja lounaan jalkeen paikkareille kun ei vaan jaksanut mitaan muuta! Kai ne meinas kun ollaan kuitenkin n. puolentoista paikallisen kokoisia, niin syodaankin sen mukaan! Kana mita saimme oli jotain aika erilaista kuin kotibroileri, hyvankin nakoista palaa sai jauhaa ihan tosissaan, eika niita hyvia paloja kovin montaa lautasella ollut. Mutta maukasta oli! Kylalla kaydessamme "jouduimme" istumaan vahan iltapaivaa kylan ukkojen kanssa, tietty laolao kierti jatkuvasti. Koko ajan saa pennuille huudella sabaidiita ja hellouta. Ekana paivana vahan satoi, joten emme juurikaan mitaan tehneet. Ranta on tosiaan upea, ainoana miinuksena puhvelinpaska, jota loyyy pahimmillaan parin metrin valein, mutta kylla paikalliset silloin talloin kavi niita kerailemassa. Toi hauskan lisan rantafutikseen, vahan niinkuin olis ranta taynna puolustajia! Pallo ja jalat onneksi saastyi osumilta. Kylan ainut suihku on tosiaan Mekong-joki, ekana paivana tuli melko selvaksi, etta suihkuttelu kannattaa hoitaa aurinkoiseen aikaan, vesi oli tosin ihan ok lampoista. Lahtopaivana kavimme isantamme Mr. Sii:n kanssa kiertamassa kylaa, katselimme bamburiisin tekoa, juttelimme paikallisille Siin tulkkaamana, ja polttelimme saarella kasvatettua tupakkia kylan paallikon kanssa. Aika vahva aromi kieltamatta! Tosi mahtava paikka, toivottavasti pysyy vahan koskemattomana viela pitkaan.
Siita joen yli Champansakiin, vanhaan paakaupunkiin mista ei kylla kovin positiivinen kuva jaanyt. Jalleen paikka missa turistit kay vain kaantymassa, eika palvelu ym paata huimannut. Kavimme Wat Phoulla, mika on suurin khmer-monumentti Kambodzan ulkopuolella. Piti kiiveta aika korkealle isoja kiviportaita pitkin, ja paalla oli pieni temppeli, pari buddhaa ja tosi hieno kallioseina. Kokonaisuutena paikka oli kylla aika pettymys.. Paasymaksu on kuusinkertaistunut 2 vuodessa, ja vetta sai vaan portaiden ylapaasta 2,5 kertaa kalliimmalla kun normaali kaupasta. En suosittele.
Parin paivan paasta menimme jalleen joen yli, ja kavelimme 4-5km isolle tielle odottamaan bussia. Tuure sai taas innostunutta huomiota skeittaamalla tiella. Tunnin paasta tuli minivan, milla paasimme ihan etelaan, 4000 saarta kohti. Paatimme ensin menna Don Khongille, joka on saarista suurin, mutta tosi hiljainen. Pyorailin melkeni koko saaren ympari n 20 km ja oli tosi hienon nakoista.. Soin joidenkin paikallisten kanssa, nuudelikanakeittoa, vihanneksia ja possua, joka syotiin nahkoineen laskeineen kaikkineen, ja janteineen. Ihan hyvaa, piti vaan purra niin kovaa etta melkein pahaa teki! Hengailtiin lopulta 4paivaa, pelailin paikalliten kanssa myos futista kuivaneella riisipellolla, joka oli hullun hauskaa. Maata pitkin kun pallo ei mennyt puolta metria suoraan. Oltiin paljon sveitsilaisen Michail:n kanssa, meidan ikainen heppu joka osasi aika hyvin kielta, kaytiin usein syomassa paikallisten ravintolassa.
Seuraavaksi menimme Don Det:lle, joka on todella reppureissaajien suosiossa. Eika mikaan ihme, saari on luonnoltaan niin paratiisi kun osaa kuvitella.. Tosi paljon nuoria, paljon myos majapaikkoja ja ravintoloita. Hinnat on aika alhaiset, toistaiseksi, kuulemma viidessa vuodessa paikka on muuttunut radikaalisti. Viereiselle saarelle paasi pyoralla siltaa pitkin, jossa on upea hiekkaranta, ja aika komea vesiputous. Tutustuimme Itavaltalaiseen Floren:n ja Thaimaalaiseen Nid:n, joiden kanssa tulimme yhdessa tanne Kambodzaan. Nid osaa myos sujuvasti Laoa, joten han sai puhuttua meille yksityisen slow boatin, jolla matkasimme aina Stung Trengiin Kambodzaan asti. Ei kasittaakseni tosiaan mikaan turistin perusvalinta!
Kattellaan nyt tata Kambodzaa, hyvalta vaikuttaa toistaiseksi. Huomenna mennaan Angor watia katsomaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
