Viimeista iltaa Kambodzassa

Eli huomenna maisemat vaihtuu Malesiaan, ja ikava kylla tulee!
Meilla on tosiaan Kambodzan visiitti mennyt oikein mukavasti! Alku oli vahan karu, kun bussissa Stung Trengista Siam Reapiin Florianilta pollittiin repusta, jonka se toki tyhmana oli jattanyt bussiin 20 min tauon ajaksi, 200 euroa, 60 usd, eurooppalaiset laakkeet ja kamera! Ja bussiin jai tauon ajaksi vain 2 poliisia jotka istui meidan edessa... Nain taalla! Kaverilla on kaynyt aika paska maiha aiemminkin, moottoripyorakolari, denguekuume ja tama... Pitaa ite koputella puuta kun ei yhta pikku ripulia kummempaa oo osunut kellekaan meista!

Matka Laosista tanne oli hieno, lahdimme me, Nid, Flo ja belgialainen Tom iltapaivalla veneella Don Khonilta, haimme saatojen kautta viisumit, matkasimme pari tuntia Mekongia pitkin, ja auringon laskiessa jaimme veneen kuljettajan, Dum:n kotiin yoksi. Nid ja Dum kavi 'kaupassa', mista sai vain vetta, tonnikalaa ja riisipontikkaa, ja kokkasi meille safkat. Sit nukuttiin kuistilla, bambumatolla kylki kyljessa, ja aamulla kuuden aikaan jatkettiin matkaa aina Stung Trengiin asti, joka on ensimmainen isompi paikkakunta Laosin rajalta. Auringonnousu Mekongilla oli hieno.. Ja joki nain kuivallakin kaudella niin voimakas, etta kovasti tekisi mieli korkean veden aikaan tulla uudestaan. Pariinkin kertaan meidan pikku vene meni melkein enemman puolelta toiselle kuin suoraan virtausten takia. Joen pientareet olivat taynna isojakin puita, jotka kaikki kasvoivat vah. 45 asteen suunnassa virtaussuuntaan, se antoi pienen kasityksen siita miten valtavan laaja joki voi parhaimmillaan olla.

Meiniki kerjalaisten ym. koyhyyden kanssa on aikalailla karumpaa ja runsaampaa kuin Laosissa tai Thaimaassa, bussista on stoppien aikana valilla vaikea paasta pois, kun hedelmia ym. kaupittelevia pikkulapsia on niin paljon. Ja ei ollut ihan paras fiilis syoda 4 usd burritoa ja katsoa kerjaavaa pikkupoikaa silmiin.. Kerjalaisia on paljon enemman, ja paljon agressiivisempia kuin aikaisemmin, ja suurin osa heista on todella pienia lapsia. Paljon on myos (yleensa) miehia, jotka ovat menettaneet raajojaan miinoihin, tai muuten sodissa. Alkuun vaikutti ettei ihmiset ole ihan niin ystavallisia kuin muualla, mutta muutama paiva pienemmissa paikoissa osoitti olevani taysin vaarassa. Kun miettii maan historiaa 60-luvulta tahan paivaan(Vietnamin sota, Pol Potin hirmuhallinto ja sisallissota putkeen), osaa kylla arvostaa ihmisten iloisuutta, avoimuutta historiastaan ja yleista positiivisuutta. Tosin lahes kaikki paikalliset keiden kanssa olen jutellut, on sita mielta etta nykymeiningilla mennaan viela syvemmalle ojaan.. Kansa on pirun koyhaa, eika hallitukselta heru apuja.

Stung Treng oli aika suolainen paikka, ei juurikaan nahtavaa, ei edes montaa ravintolaa, mutta uskomaton maara jatetta joka puolella.. Illalla markkinoiden sulkeutuessa jatteita sitten poltettiin kokoissa ihan keskustassa, ja kaupungin koyhimmat koittivat dyykata jotain arvokasta sielta mihin paasivat. Ei kiva paikka. Aamulla reippain ja iloisin mielin hyppasimme bussiin, tietaen etta perse saa nyt kestaa penkkia VAHINTAAN sen 12 h ennen kun ollaan Siam Reapissa. Tie oli juuri uusittu, joten sen puolesta ei voinut valittaa. Lopulta 14 h puutuneempana olimme perilla, ja loysimme oikein mainion GH:n. Garden Village Guest House, keskustan lahella mutta syrjassa, ja ylakerrassa "sunset bar" bilispoytineen kaikkineen. ja 7 $/3h, ei paha! Eka paiva pyorittiin vaan kaupungilla, aika turismin ymparille kehittynyt kaupunki, mutta ihan jees..

Tokana paivana mentiin Angorin temppeleita tutkimaan. Kuulopuheiden perusteella paatimme etta meille 1 paiva riittaa mainiosti, ja olimme ihan oikeassa. Piheina paskoina kavelimme koko pienen kierroksen lapi, 15-20 km, mille monet tyontekijat nauroivat hulluna, 99,99 % turisteista kun valitsee joko TukTukin tai skootterikyydin. Tosi hienoja oli kylla temppelit, kameran muistikortti kavi varmaan punahehkuisena ekan tunnin jalkeen, jonka vietimme Angor Watissa. Angor Wat on siis Angorin kaupungin uskonnollinen keskus, jostain luin etta se olisi maailman suurin uskonnollinen monumentti(?). Mieleen painui etenkin Ta Prom, missa puut on kasvanut temppelin paalle, sisalle ja ymparille. Tomb Raider-leffaa oli kuvattu kyseisessa temppelissa. Ta Keo jyrkkine portaineen ja nakoaloineen oli myos hieno, seka Bayon kymmenine torneineen, joihin oli koverrettu yhteensa yli 200 buddhan kasvokuvaa. Auringonlaskun katsoimme noin 10 000 muun onnekkaan kanssa maen paalta, missa on Phnom Bakkhengin temppeli. Jalat oli illalla aika muusia!

Sitten lauantaina piti vahan irroitella, baareja ja yokerhoja on Siam Reapissa ihan sairaasti, ja yleensa 2 drinkkia saa yhden hinnalla. Kivaa oli, ja turvallisesti 'koti'sangylta herattiin. Ollaan oltu kylla todella "huonoja" suomalaisia, juhliminen on jaanyt reissun aikana todella vahalle!

11.3. Lahdettiin Flo:n ja Nid:n kanssa kohti pahamaineista paakaupunki Phnom Pehnia, ensin minivanilla satamaan, mika oli aika kaaos, siita maailman kiikkerimmalla ja ylipakatuimmalla paatilla(missa oli meidan lisaksi huimat 5 suomalaista!) jarvelle, missa vaihdoimme isompaan express boatiin. Silla taytta paahtoa n. 5h, olin katolla fiksusti ilman paitaa ja aurinkorasvaa sortsit jalassa. Paloin onneksi vain pohkeesta vahan, Flo sen sijaan reisien puolivalista nilkkoihin, ja viela vahan ylakropasta! Sita se onni vain potkii.. Nivea after sun on ollut rakas ystava viime paivat.
Satamassa oli tahan mennessa pahin hassakka tuktuk-kuskien kanssa, kasista kiskottiin kolmeen eri suuntaan ja reppua yritettiin vieda neljanteen.. Lopulta paatimme lahtea No Problem guest houseen jarven rannalle, mika oli todella osuva valinta! Mukava terassi jarvelle auringonlaskua kohti, hyva kokki ja 5 usd huone jaettuna kolmelle. Niin ja tahan mennessa paras bilispoyta! Tosi mukavaa porukkaa myos.

Kaupungissa on ehka kuuluisin jaanne Pol Potin Puna-Khmerien valtakaudesta, eli kidutusvankila nimeltaan S.21. Entiseen kouluun rakennetussa vankilassa kuulusteltiin ja kidutettiin v. 75-79 n. 20 000 vankia, jotka 2-3kk jalkeen vietiin tapettavaksi kaupungin ulkopuolella sijaitseville Killing Fieldille. Tuolta loytyy todella kattava tietopaketti vankilan toiminnasta : http://en.wikipedia.org/wiki/Tuol_Sleng_Genocide_Museum .
Lahes kaikkiin huoneisiin paasi kavelemaan, ja seinilla oli valokuvia ja maalauksia vankilan toiminnasta.. lisaksi oli tuhansia ja tuhansia kasvokuvia vangeista, kuvat oli ilmeisesti otettu ennen vangitsemista, ja ilmeet olivat kylla paljonpuhuvia. Ylakerrassa naytettiin myos elokuva, joka kertoo kahden sukulaisvangin elamasta heidan toisilleen lahettamien kirjeiden kautta. Aika hirvea paikka, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen jos kaupunkiin on menossa. Kavin myos Killing Fieldilla 8 km keskustasta, josta oli kaivettu ylos tuhansia ja taas tuhansia luurankoja. Jarkyttavimpana jai mieleen puu, jota vasten teloitettiin pienimmat lapset, hakkaamalla puuta vasten kuoliaiksi. Naita kenttia on satoja ympari maata, ja arviot uhrien lukumaarasta ovat molemmin puolin 2 000000, koko populaatio v. 75 oli n. 7 000000. Kambodzassa ei tasta syysta ihan kamalasti tormaa n. 40-60 vuotiaisiin ihmisiin. Saman paivan iltana oli jotenkin aika vaisu meiniki..

16.3. Kyllastyimme paakaupungin pakokaasuihin ja kuumuuteen, ennatys kolmen aikaan varjossa 38.9 c, ja lahdimme bussilla kohti Kampotin pikkukaupunkia. alle 150 km matkaan sai menemaan yli 5h, kuoppainen tie ja varmaan 50 pysahdysta tekevat ihmeita. Viimeisia pysahdyksia ennen paatepysakkia oli Kep:n pikkukaupunki, jossa oli niin hienon nakoinen ranta, etta paatimme palata sinne heti seuraavana paivana. Perilla mulla alkoi maha vahan sekoilemaan, joten ilta meni vuorotellen pedissa ja vessassa. Tosin parissa tunnissa olo oli jo parempi, joten kuumuudesta se varmaan johtui. Ennen nukumaan menoa kavin viela katsastamassa paikallisen konsertin, josta jai mieleen Khmer-versio Macarenasta!

Tino lahti jo seuraavan paivan aamulla Kepiin, Tuuren kanssa seurasimme perassa iltapaivalla. Saimme bungalowin vuoren rinteelta, mista nakyi hienosti meri, saaria ja auringonlasku. Meri-ilma on kylla luksusta niin pitkan kaupungeissa vietetyn jakson jalkeen. Kep on muutenkin tosi kaunis pikku kyla, jossa paikalliset on todella mukavia. Ekana paivana paaministeri oli kaymassa, ja koko kyla oli taynna poliiseja. "The corrupt people came here" oli eraan paikallisen miehen selitys poliisien maarasta. Toisen paivan vietimme "Rabbit Islandilla", joka on puolen tunnin veneilyn paassa. Todella hieno hiljainen saari, merivesi oli varmaan yli 30 asteista, mutta eipa tuo meita hairinnyt. Mustekala ja katkaravut maistuvat! Merisiileja oli vaan kohtuu paljon, nahtiin myos n. 25cm meritahti, ja pari samankokoista meduusaa rannalla. Kun ois vaan Siam Reapissa ja Phnom Pehnissa tajunnut viettaa vahemman aikaa, ja enemman taalla etelassa!
Kambodzaakin voi kylla suositella, ehka ei ihan lapsiperheille, mutta koettavaa ja nahtavaa kylla riittaa! Ja ihmiset on todella mukavia. Harmi vaan kun tuo etela jai niin kokematta..

Niin, huomenna tosiaan lento Kuala Lumpuriin, tanaan tultiin takaisin Phnom Penhiin. Suunnitelmat muuttui sikali, etta Indonesia jaa ikava kylla hamaan tulevaisuuteen. Saali, mutta muuten tulisi aivan sairaan kiire, n. 5 viikon paasta pitaa kuitenkin olla jo Bangkokissa. Sen sijaan vietamme reilun viikon Malesiassa, pari paivaa Singaporessa(Mari, HUOM!;) ja viimeinen kuukausi etela Thaimaassa. Ite varmaan jamahdan kiipeilemaan Krabin huudeille.

Tulipa taas tekstia, huomaa ettei vahaan aikaan oo kirjoitellut. Meilla menee paremmin nkuin hyvin, rahaa ei oo tosiaan mennyt liikaa, ja terveina ollaan pysytty. Joku ihme kuntoilubuumi iski meikaan, vahintaan 3 iltaa viikosta menee kuntopiirin parissa!?! Ihme lomailua sanoo Tuure.

Palataan taas jostain ihan muualta, sita on taas kuitenkin ihan innoissaan kun paasee uuteen maahan. Todella paljon terveisia kotiin kaikille, kylla tassa neillakin orastava koti-ikava valilla meinaa tulla.. Mutta aina se on kylla akkia voitettu! :)