Ompas viime kerrasta aikaa, ja se on hyva merkki se!
Nonniin, Phi Phi paasi vahan yllattamaan, 3-4 yon sijaan vietin siella 11 yota, naista 8 teltassa. Kiipeily kun oli niin mukavaa, mutta kaupungista en niin pitanyt. Yhden yon vietin Rantee Beach:lla, mika oli todella jees.. Dung, venemies joka asusteli puuhun rakennetussa majassa ihan mun teltan vieressa tarjosi privaattikyydin, ja n. 30 min matkalla nain kun iso merikotka kalasteli n. 100 metrin paassa! Nakymat kelpasi muutenkin. Paikan paalla oli vain kourallinen ihmisia, pelattiin rantafutispeli ranskalaisten kanssa, heidan seurassaan oli suomalainen tytto, ja kappailtiin view pointille katsomaan auringonlaskua. Mun bungalowin edustalla oli puu, missa oli jatkuvasti 10-15 perhosta. Nain aina kun kavelin joko bungalowiin tai rannalle, perhoset polahti ilmaan, ja vahan ajan paasta ne palas hengailemaan puun oksille. Aika harmonista meininkia!
Sielta palasin Ton Sai Bay:hin, telttaan, viettamaan Song Kran-festivaalia, eli Thaimaalaisten uutta vuotta 13-15.4. Oli aika hauskaa, joka paikassa mihin meni paikalliset kasteli ihan lapimaraksi. Paivalla se oli tosi jees, nama paivat taitavat olla kutakuinkin vuoden kuumimpia, mutta yolla sangollinen jaakylmaa vetta niskaan ei ollut enaa IHAN niin hauskaa.. Mutta hauskaa kuitenkin! Hyvat juhlat, ja seuraavana paivana palasin Railay:n Ton Saille. Ton Sai on nimi eraalle thaimaassa varsin yleiselle lehtipuulle, ja tasta syysta ranta seka Phi Philla etta Railaylla on hammentavasti nimeltaan Ton Sai.
Lauttamatka meni oikein mukavasti, istuskelin jalleen veneen keulalla, ja makoilin auringossa. Talla kertaa majoituin Banyan Tree Resortiin, josta sain bambumajan omalla wclla 230 B hintaan, eli vajaa 4,5e. Aika taalla menee kuin siivilla, kiipeily on taivaallista, maisemat ja rannat todella jees, ja ilmapiiri yksi reissun parhaita! Ainut miinus on raha-automaatin puute, joten aina sillon talloin joutuu kavelemaan Railayn puolelle nostamaan kateista.. Pikkuvika! Taalla oli paikallisten firmojen valinen futisturnaus, jonka Chill out bar voitti. 25-27.4. Oli lisaksi tulossa Thaimaan kaikkien aikojen suurimmat kiipeily/tulishow kisat. Nain muutama paiva ennen kotiinlahtoa pakotin itse itseni siirtamaan lentoja parilla viikolla.. Vahanhan se tuli maksamaan, mutta tahan asti reissu on mennyt niin pikkurahalla, etta ei haittaa. Tosin pari paivaa myohemmin vanha kumppani ironia astui laivaan, ja teloin nilkkani kiipeillessa siihen malliin etta jouduin pitamaan n. viikon tauon. Ja eilen kun koitin vahan kiiveta, huomasin parin reitin jalkeen etta ei se oikein kesta, joten se kiipeilyista talla reissulla. Vahan turhauttavaa, kaikki kaverit kun tekee tosi siisteja juttuja, ja just ostin uudet valjaat ja jatkot, mutta eipa kylla toisaalta jaksa valittaakaan. Kavelya tuo pikkuvamma ei onneksi haittaa lainkaan. Taalla olen myos vihdoinkin tavannut tyyppeja jotka osaa capoeiraa, jenkki Ryan, israelilainen Erez, ja malesialainen Queck. Pari kertaa ollaan vahan pelattu hidasta ja mukavaa angolaa rannalla, oikein mukavaa pitkasta aikaa! Kun vaan olis toi nilkka kunnossa.. Tapasin myos suomalaisen Nean, joka tosin on koko ikansa asunut Australiassa, ja han on tulossa pitkasta aikaa Suomeen kesalla! Opetin Nealle vahan capoeiraa, ja Nea opetti mulle pari joogavenytysta. Hyva diili! Tama loppukausi on vahan surullista, kun joka paiva lahtee enemman ja enemman hyvia kavereita, ja kun tietaa etta parin paivan paasta joutuu itekin lahtemaan. Hauskaa taalla on se, etta vahintaan joka toinen kenet taalla tapaa, on siirtanyt lentojaan alkuperaisesta. Sopiva mainos slogan olisi "Come and get stuck on beautiful Ton Sai"!
Nyt on ihan hyva, vahan haikea fiilis. Tosi jees tulla kotiinkin, mutta etenkin kiipeilyn suhteen on niin kilokaupalla tavaraa hampaankolossa, ettei millaan malttais lahtea. Varmaan huomenna tai ylihuomenna lahden kohti Bangkokia, josta 8.5. Dusseldorfiin ja 9.5. Helsinkiin. Ja siita sit takaisin ihanaan tyoelamaan. Timo ja Tuure siis palasi kotiin suunnitelma A:n mukaisesti 25.4. pikku vaikeuksien kautta.. :) Vielakos mulle olis patja lattialla Pukinmaessa? Viikonlopun voisin viettaa siella hesassa. Puhelinta mulla ei oo vielakaan, ehka ostan sellaisen Krabilta tai Bangkokista. Palaillaan, ollaan Mari ja muutkin meililla yhteyksissa, kayn katsomassa postit kutakuinkin joka paiva. Nyt lahden ottamaan rennosti!
lauantai 3. toukokuuta 2008
maanantai 31. maaliskuuta 2008
Malesia-Thaimaa/Krabi
21. pv aamulla lahdin aika kireella aikataululla skootterikyydilla viela marketille, ja hyvalla lahtohassakalla ehdittiin sopivasti vartti ennen deadlinea Phnom Pehn International Airportille. Ihme 25 $ "service charge" piti maksaa, etta paas edes lahtoaulaan.. Vaikka lentolipun hintaan piti kuulua kaikki. No, koneeseen paastiin, hajapaikoille. Itse istuin kahden mukavan Malesialais herrasmiehen valiin jotka oli kylla suuresti kummissaan kun olen Suomesta, enka tiennyt etta on F1-viikonloppu! Oltiin kylla samaa mielta siita, etta on todella kasittamatonta miten Kimi Raikkosen nakoinen kaveri voitti mestaruuden viime kaudella. "A man could not look less like a winner!" - Yeah, I know!
Perilla otettiin bussi Kuala Lumpurin Chinatowniin, jossa huoneen etsimiseen meni varmaan 1,5h. Ehka vuoden huonoin viikonloppu menna kyseiseen kaupunkiin! Samassa bussissa samalle pysakille tuli myos Kanadalainen Lindsay ja Hollantilainen Willjoku. Lindsay oli ollut monesti kaupungissa ennenkin, pidentamassa Indonesian viisumia, joten hanesta oli kieltamatta apua. Me taas autettiin hanta kantamalla hanen kahta reissulta ostamaa kitaraa. Hyva torakkapesa lopulta loytyi, vanha kiinalaiseukko tiskilla teroitti moneen kertaan "don't trust nobody in Malaysia!!", ja sit huoneen ilmastointi ei toiminut.. Hauska eukko. Aamulla vaihdettiin Matahari Lodge:n joka avattiin samana paivana! Sairaan mukava henkilokunta, ilmainen kahvi/tee/juomavesi, ja pikkupurtavaa joka valissa. Ja viela ihan metroaseman vieressa. Siita lahdettiin Petronas Twin Towereita katsomaan. Kaikki liput 170m korkeudessa killuvalle skybridgelle, eli tornien valissa kulkevalle sillalle oli loppu, mutta kun n. 15 min ihmeteltiin, just 5 tyyppia oli jattanyt tulematta seuraavalle kierrokselle! Eka katottiin 3d-lasit paassa 10 min Petronas-mainos, missa vahan mainittiin myos tornien tekemisesta, ja sit sai 15 min kavella sillalla ja ottaa kuvia. Oli komeat nakymat, rankkasade vaan vahan hairitsi jos kauemmaksi katseli. Illalla tuhlattiin rahaa ja katottiin huonoa futista Hard Rock Cafe:ssa, missa oli kai formulatarjous bisse yli 10$!! Sairasta, ei oltu kovin kauaa.. Takastulomatkalla kaveltiin itsemme niin kasittamattoman eksyksiin.. "Teksi" pelasti lopulta. Kuala Lumpurin "asemakaava" on kylla ylivoimaisesti jarjettomin mihin oon tormannyt, viela pahempi kuin Bangkok! Pyorittiin paljon Little Indiassa, missa oli hyvia ja halpoja buffet-ravintoloita, ja Chinatownissa myos. Kavi vahan paska maiha kameran toisen muistikortin kanssa, se kun imaisi jonkun viruksen Guesthousen koneesta, eika toimi enaa. Pitaa kotosalla korjauttaa se, kuvat saa varmaan viela pelastettua. Onneks olin just vaihtanut korttia, eika kuvia ollut kuin reilu sata..
Yks paiva lahdettiin Kuala Selangoriin, jossa kavimme luonnonpuistossa katsomassa tulikarpasia. Ajeltiin veneella jokea pitkin, ja molemmilla puolilla oli tuhansia ja taas tuhansia tulikarpasia puskissa. Tuure ja Timo sai napattua pari kasiinkin!
Sit palasimme viela yhdeksi yoksi KL:n, ja sujautimme hitaalla bussilla Penangin saarelle Georgetowniin. Bussimatkalla tuli vetta niin sairaasti, ettei valilla oikeesti nahnyt oikein mihinkaan suuntaan. Ja bussin kattokin alkoi vuotaa! Paadyimme Banana Guesthouseen, oikein mukava huone 45 RM. Kovin paljoa ei Penangia nahty, lahinna jalleen pikku Intiassa tuli pyorittya, ja syotya hyvin. Tavattiin 21-v Suomalaispariskunta, Jonne ja Susu Espoosta(travelblog.org/bloggers/esat), jotka laittoi viimeisena iltana Timolle viestin tyyliin "tulkaa istumaan iltaa, KOSSU on jo kylmassa!" Kuulosti pahalta, aamulla kun bussi Thaimaata kohti lahtee 8.30. No, aamu kuuteenhan meilla meni, ja seuraavana paivana olis 9 h minibussissa! Pirun hauskaa oli kuitenkin! Ja ne oli tosiaan jostain saanut kossupullon hommattua, en enaa muista mista.
Samalla bussilla matkattiin aina Thaimaan puolelle Had Yaihin asti, missa mina ja Californialainen Marcus (travelblog.org/juggernaut/) vaihdettiin Krabin bussiin, Tuure ja Timo jatkoi aina Suratthaniin asti, mista edelleen Ko Taolle. Oli kylla kohtuu rankka reissu, aamupalaa sain ostettua vasta n. klo 15, aamulla kun ei oikein kerennyt syomaan.. Krabi Townissa oltiin n. 17.00, Marcuksen kanssa paatettiin jakaa huone. Kaikki kunnia pojille, on ollut mahtavaa reissata porukassa, mutta kylla "yksin" reissaaminen tuntuu ehka viela paremmalta! Ainakin nyt kun jo vahan tietaa miten homma toimii.. Kovin Yksinaiselta olo ei tosiaan tunnu! Haettiin hyvat ja halvat safkat yomarketilta, ja viela grillivartaat rannalta, ja kaytiin unille. Aamulla otettiin vene Railaylle, jossa on 4 rantaa, vahan turistimpaa ja vahan rauhallisempaa, ja uskomattomia kallioseinia joka puolella! West Railay on kallis, pelkkaa hotellia ja resorttia, East vahan halvempi ja rauhallisempi, ja Ton Sai taas on kiipeilijoiden ja reppureissareiden mekka. Veneella mentiin East Railaylle, josta kavelimme kunnon vuoripolkua n. puol tuntia Ton Sai:lle. Oli 20 kilon rinkan kanssa keskipaivalla vahan tekemista.. Majoituin pieneen bambumajaan n. 10 min paahan rannalta, sopiva 150 B. Ekana kavin tietty varaamassa kiipeilykurssin Wee's climbing shopista, mika oli vahan tyhmaa kun tunnin paasta olin jo tavannut 5 muuta yksinaista kiipeilijaa, joilla kaiken lisaksi oli omat kamat..
Illalla tapasin Oululaisen Liisa Karttusen (Tatu ja Samppa tiiatteko?), joka nykyaan asuu Rovaniemella, ja Hollantilaisen Hansin, joiden kanssa jatkoimme iltaa Reggae bileisiin. Kerrankin taallapain soi hyvaa vahnaa reggaeta! Tuli hurja rankkasade, ja oli aika hauskaa kattoa kun kanniset ruotsalaiset tanssi likomarkina.. Ite en bilettanyt, nyt pitaa satsata kiipeilyyn! Ainiin, illalla nahtiin kun joku hullu ruotsalainen hyppasi Base-hypyn n. 100m korkuisen kallion paalta, suoraan rannalle! Tuuli aika kovaa, ja salamat valkehti taustalla.. Hullu mies.
Aamulla sita paasi pitkasta aikaa seinalle, ja voi poijjaat kuinka maistui! Kivi on vaan niin taydellista kiipeilyyn, ja maisemat on todella hienot!! 27m korkeuteen meni paras reitti, "orientales", 6a vaikeudeltaan, mika taalla tuntuu tosi helpolta. Illalla kaytiin Liisan kanssa vahan boulderoimassa Pranang beachilla, missa paikalliset kiipes ihan hulluja reitteja paljain jaloin! Teki kylla aikamoisen vaikutuksen.. Illalla soin n. 200-300g palan pienehkosta haista, mika grillattiin ja maustettiin, ja syotiin salaatin kanssa. Ihan torkeen hyvaa!
Seuraava paiva alkoi hauskasti. Menin rannalle, missa naapuri bungalowin Ed esitteli mut kaverilleen vahingossa Paul:na, kun oli unohtanu mun nimen.. Ei vois kylla enaa paremmin nimea sekoittaa! (Mun toinen nimi on siis Paul, mita Ed ei tiennyt). Siita otin paatin Ao Nangiin, lahimpaan kylaan, mista ostin kalastajahousuja ja parit sortsit. Kunnon jalkapalloa ei vaan loytynyt! Kavin syomassa sikahintaan ehka parhaan pizzan mita ikina, Italialaisen kaverin omistamassa paikassa. Takas tullessa meri oli aika hurjana, pitkahantavene oli aika kovilla.. No, ei onneks tunnu meikalaista merisairaus vaivaavan!
Seuraavana aamuna otin veneen Phi Phille, missa olen siis vielakin, ja tosi hienolta vaikuttaa! Taallakin on paljon kiivettavaa, paitsi vahemman porukkaa, ja yksi ISO seina missa on oikestaan pelkkia helppoja reitteja..Yli 20 reittia alle 6c:n, taydellinen aloittelijoille! Tutustuin Puolalais-Kanadalaiseen Shamick:in, vanhempi kaveri joka on tehnyt, eli kiivennyt ensimmaisena ja pultannut tosi paljon reitteja tanne. Han asuu talvet taalla rannalla teltassa, ja jeesailee etenkin aloittelevia kiipeilijoita paivittain, lainaa kamoja, opettaa ym. Tietoa kiipeilysta miehelta kylla loytyy! Kun en saanut rannalta bungalowia jarkevaan hintaan, Shamick kysyi haluaisinko hanelta teltan lainaan, vahan pitaisi vaan maksaa maan omistajalle. Sopi tietysti, ja nain maksan vain 500 B kolmesta yosta! Nukun nyt siis melkein Thaimaan pahimmassa turistirysassa mukavan rauhallisella rannalla, teltta vasattyna hiekalle ihan tuon ison kiipeilyseinan alapuolella! Taydellista!
Kiipeiltya taalla tulee paivittain, ja eilen seurailin sivusta kun Shamick ja ukot porasi ja pulttaili uusia reitteja. Paasin jopa ylakoysittelemaan ihan tuoretta kivea! Tanaan taas oltiin Deep Water Soloing, eli kiivettiin suoraan kajakista seinalle, ilman koysia, ja kun kiipeily ei enaa maistu, pudottaudutaan veteen! Meita oli jenkki kiipeilyohjaaja Ryan, ja Kanadalainen Steven, ja paskalla kajakilla melottiin n. 45min suuntaansa. Ryan kavi tietysti ekana uimalasien kanssa sukeltelemassa, ja varmistamassa etta on tarpeeksi syvaa, ja sit kiivettiin. En oo kylla ikina pelannyt niin paljoa, kiipesin helpon reitin n. 10-12 m korkeuteen kallionkielekkeelle mista pystyi ponnistamaan, ja turvallisesti hyppaamaan veteen. Vesi on niin kirkasta, etta vaikka pohjaan on yli 5m, kivet nakyi ylos ihan selvasti! Kanadalainen Steve kiipesi yli 15m, hullu salli! Aika siistia, noita reitteja ei ainakaan Shamickin tietojen mukaan ole ennen kiivetty, mennaan joku paiva viela isommalla porukalla ja veneella, ja testaillaan vahan lahiymparistoa. Syvanvedensooloilu vaikuttaa kylla aika hauskalta! Varovainen todellakin pitaa vaan olla. Varmaan pari-kolme paivaa tulee viela vietettya Phi Phi :lla, ehka joku paiva pitaa menna yoksi viereiselle saarelle, minka "Maya Bay" on kuuluisa siita "The Beach" leffasta. Paivisin ihan tukossa turisteista, mutta aikaisin aamulla saa olla itsekseen, koko saarella kun ei ole yhtakaan resorttia. Siita viela pariks viikkoa Railay:n Ton Saille kiipeamaan kadet verille, ja sit tapaan pojat Bangkokissa.
Vahan turhankin hektisen parin kuukauden jalkeen on mukava kun tietaa, etta seuraavat viikot viettaa ihan lahiymparistossa, on jotenkin helpompi rentoutua. Ja voi tehda myos hyvan diilin majoituksesta! Nyt pitaa lahtea auringonlaskun puolelle saarta, eikohan taalta viela joku tekstinpatka tuu kirjoteltua. Voikaa hyvin, ja nauttikaa kevaasta, paistaa se aurinko viela joskus Suomeenkin! :)
Perilla otettiin bussi Kuala Lumpurin Chinatowniin, jossa huoneen etsimiseen meni varmaan 1,5h. Ehka vuoden huonoin viikonloppu menna kyseiseen kaupunkiin! Samassa bussissa samalle pysakille tuli myos Kanadalainen Lindsay ja Hollantilainen Willjoku. Lindsay oli ollut monesti kaupungissa ennenkin, pidentamassa Indonesian viisumia, joten hanesta oli kieltamatta apua. Me taas autettiin hanta kantamalla hanen kahta reissulta ostamaa kitaraa. Hyva torakkapesa lopulta loytyi, vanha kiinalaiseukko tiskilla teroitti moneen kertaan "don't trust nobody in Malaysia!!", ja sit huoneen ilmastointi ei toiminut.. Hauska eukko. Aamulla vaihdettiin Matahari Lodge:n joka avattiin samana paivana! Sairaan mukava henkilokunta, ilmainen kahvi/tee/juomavesi, ja pikkupurtavaa joka valissa. Ja viela ihan metroaseman vieressa. Siita lahdettiin Petronas Twin Towereita katsomaan. Kaikki liput 170m korkeudessa killuvalle skybridgelle, eli tornien valissa kulkevalle sillalle oli loppu, mutta kun n. 15 min ihmeteltiin, just 5 tyyppia oli jattanyt tulematta seuraavalle kierrokselle! Eka katottiin 3d-lasit paassa 10 min Petronas-mainos, missa vahan mainittiin myos tornien tekemisesta, ja sit sai 15 min kavella sillalla ja ottaa kuvia. Oli komeat nakymat, rankkasade vaan vahan hairitsi jos kauemmaksi katseli. Illalla tuhlattiin rahaa ja katottiin huonoa futista Hard Rock Cafe:ssa, missa oli kai formulatarjous bisse yli 10$!! Sairasta, ei oltu kovin kauaa.. Takastulomatkalla kaveltiin itsemme niin kasittamattoman eksyksiin.. "Teksi" pelasti lopulta. Kuala Lumpurin "asemakaava" on kylla ylivoimaisesti jarjettomin mihin oon tormannyt, viela pahempi kuin Bangkok! Pyorittiin paljon Little Indiassa, missa oli hyvia ja halpoja buffet-ravintoloita, ja Chinatownissa myos. Kavi vahan paska maiha kameran toisen muistikortin kanssa, se kun imaisi jonkun viruksen Guesthousen koneesta, eika toimi enaa. Pitaa kotosalla korjauttaa se, kuvat saa varmaan viela pelastettua. Onneks olin just vaihtanut korttia, eika kuvia ollut kuin reilu sata..
Yks paiva lahdettiin Kuala Selangoriin, jossa kavimme luonnonpuistossa katsomassa tulikarpasia. Ajeltiin veneella jokea pitkin, ja molemmilla puolilla oli tuhansia ja taas tuhansia tulikarpasia puskissa. Tuure ja Timo sai napattua pari kasiinkin!
Sit palasimme viela yhdeksi yoksi KL:n, ja sujautimme hitaalla bussilla Penangin saarelle Georgetowniin. Bussimatkalla tuli vetta niin sairaasti, ettei valilla oikeesti nahnyt oikein mihinkaan suuntaan. Ja bussin kattokin alkoi vuotaa! Paadyimme Banana Guesthouseen, oikein mukava huone 45 RM. Kovin paljoa ei Penangia nahty, lahinna jalleen pikku Intiassa tuli pyorittya, ja syotya hyvin. Tavattiin 21-v Suomalaispariskunta, Jonne ja Susu Espoosta(travelblog.org/bloggers/esat), jotka laittoi viimeisena iltana Timolle viestin tyyliin "tulkaa istumaan iltaa, KOSSU on jo kylmassa!" Kuulosti pahalta, aamulla kun bussi Thaimaata kohti lahtee 8.30. No, aamu kuuteenhan meilla meni, ja seuraavana paivana olis 9 h minibussissa! Pirun hauskaa oli kuitenkin! Ja ne oli tosiaan jostain saanut kossupullon hommattua, en enaa muista mista.
Samalla bussilla matkattiin aina Thaimaan puolelle Had Yaihin asti, missa mina ja Californialainen Marcus (travelblog.org/juggernaut/) vaihdettiin Krabin bussiin, Tuure ja Timo jatkoi aina Suratthaniin asti, mista edelleen Ko Taolle. Oli kylla kohtuu rankka reissu, aamupalaa sain ostettua vasta n. klo 15, aamulla kun ei oikein kerennyt syomaan.. Krabi Townissa oltiin n. 17.00, Marcuksen kanssa paatettiin jakaa huone. Kaikki kunnia pojille, on ollut mahtavaa reissata porukassa, mutta kylla "yksin" reissaaminen tuntuu ehka viela paremmalta! Ainakin nyt kun jo vahan tietaa miten homma toimii.. Kovin Yksinaiselta olo ei tosiaan tunnu! Haettiin hyvat ja halvat safkat yomarketilta, ja viela grillivartaat rannalta, ja kaytiin unille. Aamulla otettiin vene Railaylle, jossa on 4 rantaa, vahan turistimpaa ja vahan rauhallisempaa, ja uskomattomia kallioseinia joka puolella! West Railay on kallis, pelkkaa hotellia ja resorttia, East vahan halvempi ja rauhallisempi, ja Ton Sai taas on kiipeilijoiden ja reppureissareiden mekka. Veneella mentiin East Railaylle, josta kavelimme kunnon vuoripolkua n. puol tuntia Ton Sai:lle. Oli 20 kilon rinkan kanssa keskipaivalla vahan tekemista.. Majoituin pieneen bambumajaan n. 10 min paahan rannalta, sopiva 150 B. Ekana kavin tietty varaamassa kiipeilykurssin Wee's climbing shopista, mika oli vahan tyhmaa kun tunnin paasta olin jo tavannut 5 muuta yksinaista kiipeilijaa, joilla kaiken lisaksi oli omat kamat..
Illalla tapasin Oululaisen Liisa Karttusen (Tatu ja Samppa tiiatteko?), joka nykyaan asuu Rovaniemella, ja Hollantilaisen Hansin, joiden kanssa jatkoimme iltaa Reggae bileisiin. Kerrankin taallapain soi hyvaa vahnaa reggaeta! Tuli hurja rankkasade, ja oli aika hauskaa kattoa kun kanniset ruotsalaiset tanssi likomarkina.. Ite en bilettanyt, nyt pitaa satsata kiipeilyyn! Ainiin, illalla nahtiin kun joku hullu ruotsalainen hyppasi Base-hypyn n. 100m korkuisen kallion paalta, suoraan rannalle! Tuuli aika kovaa, ja salamat valkehti taustalla.. Hullu mies.
Aamulla sita paasi pitkasta aikaa seinalle, ja voi poijjaat kuinka maistui! Kivi on vaan niin taydellista kiipeilyyn, ja maisemat on todella hienot!! 27m korkeuteen meni paras reitti, "orientales", 6a vaikeudeltaan, mika taalla tuntuu tosi helpolta. Illalla kaytiin Liisan kanssa vahan boulderoimassa Pranang beachilla, missa paikalliset kiipes ihan hulluja reitteja paljain jaloin! Teki kylla aikamoisen vaikutuksen.. Illalla soin n. 200-300g palan pienehkosta haista, mika grillattiin ja maustettiin, ja syotiin salaatin kanssa. Ihan torkeen hyvaa!
Seuraava paiva alkoi hauskasti. Menin rannalle, missa naapuri bungalowin Ed esitteli mut kaverilleen vahingossa Paul:na, kun oli unohtanu mun nimen.. Ei vois kylla enaa paremmin nimea sekoittaa! (Mun toinen nimi on siis Paul, mita Ed ei tiennyt). Siita otin paatin Ao Nangiin, lahimpaan kylaan, mista ostin kalastajahousuja ja parit sortsit. Kunnon jalkapalloa ei vaan loytynyt! Kavin syomassa sikahintaan ehka parhaan pizzan mita ikina, Italialaisen kaverin omistamassa paikassa. Takas tullessa meri oli aika hurjana, pitkahantavene oli aika kovilla.. No, ei onneks tunnu meikalaista merisairaus vaivaavan!
Seuraavana aamuna otin veneen Phi Phille, missa olen siis vielakin, ja tosi hienolta vaikuttaa! Taallakin on paljon kiivettavaa, paitsi vahemman porukkaa, ja yksi ISO seina missa on oikestaan pelkkia helppoja reitteja..Yli 20 reittia alle 6c:n, taydellinen aloittelijoille! Tutustuin Puolalais-Kanadalaiseen Shamick:in, vanhempi kaveri joka on tehnyt, eli kiivennyt ensimmaisena ja pultannut tosi paljon reitteja tanne. Han asuu talvet taalla rannalla teltassa, ja jeesailee etenkin aloittelevia kiipeilijoita paivittain, lainaa kamoja, opettaa ym. Tietoa kiipeilysta miehelta kylla loytyy! Kun en saanut rannalta bungalowia jarkevaan hintaan, Shamick kysyi haluaisinko hanelta teltan lainaan, vahan pitaisi vaan maksaa maan omistajalle. Sopi tietysti, ja nain maksan vain 500 B kolmesta yosta! Nukun nyt siis melkein Thaimaan pahimmassa turistirysassa mukavan rauhallisella rannalla, teltta vasattyna hiekalle ihan tuon ison kiipeilyseinan alapuolella! Taydellista!
Kiipeiltya taalla tulee paivittain, ja eilen seurailin sivusta kun Shamick ja ukot porasi ja pulttaili uusia reitteja. Paasin jopa ylakoysittelemaan ihan tuoretta kivea! Tanaan taas oltiin Deep Water Soloing, eli kiivettiin suoraan kajakista seinalle, ilman koysia, ja kun kiipeily ei enaa maistu, pudottaudutaan veteen! Meita oli jenkki kiipeilyohjaaja Ryan, ja Kanadalainen Steven, ja paskalla kajakilla melottiin n. 45min suuntaansa. Ryan kavi tietysti ekana uimalasien kanssa sukeltelemassa, ja varmistamassa etta on tarpeeksi syvaa, ja sit kiivettiin. En oo kylla ikina pelannyt niin paljoa, kiipesin helpon reitin n. 10-12 m korkeuteen kallionkielekkeelle mista pystyi ponnistamaan, ja turvallisesti hyppaamaan veteen. Vesi on niin kirkasta, etta vaikka pohjaan on yli 5m, kivet nakyi ylos ihan selvasti! Kanadalainen Steve kiipesi yli 15m, hullu salli! Aika siistia, noita reitteja ei ainakaan Shamickin tietojen mukaan ole ennen kiivetty, mennaan joku paiva viela isommalla porukalla ja veneella, ja testaillaan vahan lahiymparistoa. Syvanvedensooloilu vaikuttaa kylla aika hauskalta! Varovainen todellakin pitaa vaan olla. Varmaan pari-kolme paivaa tulee viela vietettya Phi Phi :lla, ehka joku paiva pitaa menna yoksi viereiselle saarelle, minka "Maya Bay" on kuuluisa siita "The Beach" leffasta. Paivisin ihan tukossa turisteista, mutta aikaisin aamulla saa olla itsekseen, koko saarella kun ei ole yhtakaan resorttia. Siita viela pariks viikkoa Railay:n Ton Saille kiipeamaan kadet verille, ja sit tapaan pojat Bangkokissa.
Vahan turhankin hektisen parin kuukauden jalkeen on mukava kun tietaa, etta seuraavat viikot viettaa ihan lahiymparistossa, on jotenkin helpompi rentoutua. Ja voi tehda myos hyvan diilin majoituksesta! Nyt pitaa lahtea auringonlaskun puolelle saarta, eikohan taalta viela joku tekstinpatka tuu kirjoteltua. Voikaa hyvin, ja nauttikaa kevaasta, paistaa se aurinko viela joskus Suomeenkin! :)
torstai 20. maaliskuuta 2008
Viimeista iltaa Kambodzassa
Eli huomenna maisemat vaihtuu Malesiaan, ja ikava kylla tulee!
Meilla on tosiaan Kambodzan visiitti mennyt oikein mukavasti! Alku oli vahan karu, kun bussissa Stung Trengista Siam Reapiin Florianilta pollittiin repusta, jonka se toki tyhmana oli jattanyt bussiin 20 min tauon ajaksi, 200 euroa, 60 usd, eurooppalaiset laakkeet ja kamera! Ja bussiin jai tauon ajaksi vain 2 poliisia jotka istui meidan edessa... Nain taalla! Kaverilla on kaynyt aika paska maiha aiemminkin, moottoripyorakolari, denguekuume ja tama... Pitaa ite koputella puuta kun ei yhta pikku ripulia kummempaa oo osunut kellekaan meista!
Matka Laosista tanne oli hieno, lahdimme me, Nid, Flo ja belgialainen Tom iltapaivalla veneella Don Khonilta, haimme saatojen kautta viisumit, matkasimme pari tuntia Mekongia pitkin, ja auringon laskiessa jaimme veneen kuljettajan, Dum:n kotiin yoksi. Nid ja Dum kavi 'kaupassa', mista sai vain vetta, tonnikalaa ja riisipontikkaa, ja kokkasi meille safkat. Sit nukuttiin kuistilla, bambumatolla kylki kyljessa, ja aamulla kuuden aikaan jatkettiin matkaa aina Stung Trengiin asti, joka on ensimmainen isompi paikkakunta Laosin rajalta. Auringonnousu Mekongilla oli hieno.. Ja joki nain kuivallakin kaudella niin voimakas, etta kovasti tekisi mieli korkean veden aikaan tulla uudestaan. Pariinkin kertaan meidan pikku vene meni melkein enemman puolelta toiselle kuin suoraan virtausten takia. Joen pientareet olivat taynna isojakin puita, jotka kaikki kasvoivat vah. 45 asteen suunnassa virtaussuuntaan, se antoi pienen kasityksen siita miten valtavan laaja joki voi parhaimmillaan olla.
Meiniki kerjalaisten ym. koyhyyden kanssa on aikalailla karumpaa ja runsaampaa kuin Laosissa tai Thaimaassa, bussista on stoppien aikana valilla vaikea paasta pois, kun hedelmia ym. kaupittelevia pikkulapsia on niin paljon. Ja ei ollut ihan paras fiilis syoda 4 usd burritoa ja katsoa kerjaavaa pikkupoikaa silmiin.. Kerjalaisia on paljon enemman, ja paljon agressiivisempia kuin aikaisemmin, ja suurin osa heista on todella pienia lapsia. Paljon on myos (yleensa) miehia, jotka ovat menettaneet raajojaan miinoihin, tai muuten sodissa. Alkuun vaikutti ettei ihmiset ole ihan niin ystavallisia kuin muualla, mutta muutama paiva pienemmissa paikoissa osoitti olevani taysin vaarassa. Kun miettii maan historiaa 60-luvulta tahan paivaan(Vietnamin sota, Pol Potin hirmuhallinto ja sisallissota putkeen), osaa kylla arvostaa ihmisten iloisuutta, avoimuutta historiastaan ja yleista positiivisuutta. Tosin lahes kaikki paikalliset keiden kanssa olen jutellut, on sita mielta etta nykymeiningilla mennaan viela syvemmalle ojaan.. Kansa on pirun koyhaa, eika hallitukselta heru apuja.
Stung Treng oli aika suolainen paikka, ei juurikaan nahtavaa, ei edes montaa ravintolaa, mutta uskomaton maara jatetta joka puolella.. Illalla markkinoiden sulkeutuessa jatteita sitten poltettiin kokoissa ihan keskustassa, ja kaupungin koyhimmat koittivat dyykata jotain arvokasta sielta mihin paasivat. Ei kiva paikka. Aamulla reippain ja iloisin mielin hyppasimme bussiin, tietaen etta perse saa nyt kestaa penkkia VAHINTAAN sen 12 h ennen kun ollaan Siam Reapissa. Tie oli juuri uusittu, joten sen puolesta ei voinut valittaa. Lopulta 14 h puutuneempana olimme perilla, ja loysimme oikein mainion GH:n. Garden Village Guest House, keskustan lahella mutta syrjassa, ja ylakerrassa "sunset bar" bilispoytineen kaikkineen. ja 7 $/3h, ei paha! Eka paiva pyorittiin vaan kaupungilla, aika turismin ymparille kehittynyt kaupunki, mutta ihan jees..
Tokana paivana mentiin Angorin temppeleita tutkimaan. Kuulopuheiden perusteella paatimme etta meille 1 paiva riittaa mainiosti, ja olimme ihan oikeassa. Piheina paskoina kavelimme koko pienen kierroksen lapi, 15-20 km, mille monet tyontekijat nauroivat hulluna, 99,99 % turisteista kun valitsee joko TukTukin tai skootterikyydin. Tosi hienoja oli kylla temppelit, kameran muistikortti kavi varmaan punahehkuisena ekan tunnin jalkeen, jonka vietimme Angor Watissa. Angor Wat on siis Angorin kaupungin uskonnollinen keskus, jostain luin etta se olisi maailman suurin uskonnollinen monumentti(?). Mieleen painui etenkin Ta Prom, missa puut on kasvanut temppelin paalle, sisalle ja ymparille. Tomb Raider-leffaa oli kuvattu kyseisessa temppelissa. Ta Keo jyrkkine portaineen ja nakoaloineen oli myos hieno, seka Bayon kymmenine torneineen, joihin oli koverrettu yhteensa yli 200 buddhan kasvokuvaa. Auringonlaskun katsoimme noin 10 000 muun onnekkaan kanssa maen paalta, missa on Phnom Bakkhengin temppeli. Jalat oli illalla aika muusia!
Sitten lauantaina piti vahan irroitella, baareja ja yokerhoja on Siam Reapissa ihan sairaasti, ja yleensa 2 drinkkia saa yhden hinnalla. Kivaa oli, ja turvallisesti 'koti'sangylta herattiin. Ollaan oltu kylla todella "huonoja" suomalaisia, juhliminen on jaanyt reissun aikana todella vahalle!
11.3. Lahdettiin Flo:n ja Nid:n kanssa kohti pahamaineista paakaupunki Phnom Pehnia, ensin minivanilla satamaan, mika oli aika kaaos, siita maailman kiikkerimmalla ja ylipakatuimmalla paatilla(missa oli meidan lisaksi huimat 5 suomalaista!) jarvelle, missa vaihdoimme isompaan express boatiin. Silla taytta paahtoa n. 5h, olin katolla fiksusti ilman paitaa ja aurinkorasvaa sortsit jalassa. Paloin onneksi vain pohkeesta vahan, Flo sen sijaan reisien puolivalista nilkkoihin, ja viela vahan ylakropasta! Sita se onni vain potkii.. Nivea after sun on ollut rakas ystava viime paivat.
Satamassa oli tahan mennessa pahin hassakka tuktuk-kuskien kanssa, kasista kiskottiin kolmeen eri suuntaan ja reppua yritettiin vieda neljanteen.. Lopulta paatimme lahtea No Problem guest houseen jarven rannalle, mika oli todella osuva valinta! Mukava terassi jarvelle auringonlaskua kohti, hyva kokki ja 5 usd huone jaettuna kolmelle. Niin ja tahan mennessa paras bilispoyta! Tosi mukavaa porukkaa myos.
Kaupungissa on ehka kuuluisin jaanne Pol Potin Puna-Khmerien valtakaudesta, eli kidutusvankila nimeltaan S.21. Entiseen kouluun rakennetussa vankilassa kuulusteltiin ja kidutettiin v. 75-79 n. 20 000 vankia, jotka 2-3kk jalkeen vietiin tapettavaksi kaupungin ulkopuolella sijaitseville Killing Fieldille. Tuolta loytyy todella kattava tietopaketti vankilan toiminnasta : http://en.wikipedia.org/wiki/Tuol_Sleng_Genocide_Museum .
Lahes kaikkiin huoneisiin paasi kavelemaan, ja seinilla oli valokuvia ja maalauksia vankilan toiminnasta.. lisaksi oli tuhansia ja tuhansia kasvokuvia vangeista, kuvat oli ilmeisesti otettu ennen vangitsemista, ja ilmeet olivat kylla paljonpuhuvia. Ylakerrassa naytettiin myos elokuva, joka kertoo kahden sukulaisvangin elamasta heidan toisilleen lahettamien kirjeiden kautta. Aika hirvea paikka, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen jos kaupunkiin on menossa. Kavin myos Killing Fieldilla 8 km keskustasta, josta oli kaivettu ylos tuhansia ja taas tuhansia luurankoja. Jarkyttavimpana jai mieleen puu, jota vasten teloitettiin pienimmat lapset, hakkaamalla puuta vasten kuoliaiksi. Naita kenttia on satoja ympari maata, ja arviot uhrien lukumaarasta ovat molemmin puolin 2 000000, koko populaatio v. 75 oli n. 7 000000. Kambodzassa ei tasta syysta ihan kamalasti tormaa n. 40-60 vuotiaisiin ihmisiin. Saman paivan iltana oli jotenkin aika vaisu meiniki..
16.3. Kyllastyimme paakaupungin pakokaasuihin ja kuumuuteen, ennatys kolmen aikaan varjossa 38.9 c, ja lahdimme bussilla kohti Kampotin pikkukaupunkia. alle 150 km matkaan sai menemaan yli 5h, kuoppainen tie ja varmaan 50 pysahdysta tekevat ihmeita. Viimeisia pysahdyksia ennen paatepysakkia oli Kep:n pikkukaupunki, jossa oli niin hienon nakoinen ranta, etta paatimme palata sinne heti seuraavana paivana. Perilla mulla alkoi maha vahan sekoilemaan, joten ilta meni vuorotellen pedissa ja vessassa. Tosin parissa tunnissa olo oli jo parempi, joten kuumuudesta se varmaan johtui. Ennen nukumaan menoa kavin viela katsastamassa paikallisen konsertin, josta jai mieleen Khmer-versio Macarenasta!
Tino lahti jo seuraavan paivan aamulla Kepiin, Tuuren kanssa seurasimme perassa iltapaivalla. Saimme bungalowin vuoren rinteelta, mista nakyi hienosti meri, saaria ja auringonlasku. Meri-ilma on kylla luksusta niin pitkan kaupungeissa vietetyn jakson jalkeen. Kep on muutenkin tosi kaunis pikku kyla, jossa paikalliset on todella mukavia. Ekana paivana paaministeri oli kaymassa, ja koko kyla oli taynna poliiseja. "The corrupt people came here" oli eraan paikallisen miehen selitys poliisien maarasta. Toisen paivan vietimme "Rabbit Islandilla", joka on puolen tunnin veneilyn paassa. Todella hieno hiljainen saari, merivesi oli varmaan yli 30 asteista, mutta eipa tuo meita hairinnyt. Mustekala ja katkaravut maistuvat! Merisiileja oli vaan kohtuu paljon, nahtiin myos n. 25cm meritahti, ja pari samankokoista meduusaa rannalla. Kun ois vaan Siam Reapissa ja Phnom Pehnissa tajunnut viettaa vahemman aikaa, ja enemman taalla etelassa!
Kambodzaakin voi kylla suositella, ehka ei ihan lapsiperheille, mutta koettavaa ja nahtavaa kylla riittaa! Ja ihmiset on todella mukavia. Harmi vaan kun tuo etela jai niin kokematta..
Niin, huomenna tosiaan lento Kuala Lumpuriin, tanaan tultiin takaisin Phnom Penhiin. Suunnitelmat muuttui sikali, etta Indonesia jaa ikava kylla hamaan tulevaisuuteen. Saali, mutta muuten tulisi aivan sairaan kiire, n. 5 viikon paasta pitaa kuitenkin olla jo Bangkokissa. Sen sijaan vietamme reilun viikon Malesiassa, pari paivaa Singaporessa(Mari, HUOM!;) ja viimeinen kuukausi etela Thaimaassa. Ite varmaan jamahdan kiipeilemaan Krabin huudeille.
Tulipa taas tekstia, huomaa ettei vahaan aikaan oo kirjoitellut. Meilla menee paremmin nkuin hyvin, rahaa ei oo tosiaan mennyt liikaa, ja terveina ollaan pysytty. Joku ihme kuntoilubuumi iski meikaan, vahintaan 3 iltaa viikosta menee kuntopiirin parissa!?! Ihme lomailua sanoo Tuure.
Palataan taas jostain ihan muualta, sita on taas kuitenkin ihan innoissaan kun paasee uuteen maahan. Todella paljon terveisia kotiin kaikille, kylla tassa neillakin orastava koti-ikava valilla meinaa tulla.. Mutta aina se on kylla akkia voitettu! :)
Meilla on tosiaan Kambodzan visiitti mennyt oikein mukavasti! Alku oli vahan karu, kun bussissa Stung Trengista Siam Reapiin Florianilta pollittiin repusta, jonka se toki tyhmana oli jattanyt bussiin 20 min tauon ajaksi, 200 euroa, 60 usd, eurooppalaiset laakkeet ja kamera! Ja bussiin jai tauon ajaksi vain 2 poliisia jotka istui meidan edessa... Nain taalla! Kaverilla on kaynyt aika paska maiha aiemminkin, moottoripyorakolari, denguekuume ja tama... Pitaa ite koputella puuta kun ei yhta pikku ripulia kummempaa oo osunut kellekaan meista!
Matka Laosista tanne oli hieno, lahdimme me, Nid, Flo ja belgialainen Tom iltapaivalla veneella Don Khonilta, haimme saatojen kautta viisumit, matkasimme pari tuntia Mekongia pitkin, ja auringon laskiessa jaimme veneen kuljettajan, Dum:n kotiin yoksi. Nid ja Dum kavi 'kaupassa', mista sai vain vetta, tonnikalaa ja riisipontikkaa, ja kokkasi meille safkat. Sit nukuttiin kuistilla, bambumatolla kylki kyljessa, ja aamulla kuuden aikaan jatkettiin matkaa aina Stung Trengiin asti, joka on ensimmainen isompi paikkakunta Laosin rajalta. Auringonnousu Mekongilla oli hieno.. Ja joki nain kuivallakin kaudella niin voimakas, etta kovasti tekisi mieli korkean veden aikaan tulla uudestaan. Pariinkin kertaan meidan pikku vene meni melkein enemman puolelta toiselle kuin suoraan virtausten takia. Joen pientareet olivat taynna isojakin puita, jotka kaikki kasvoivat vah. 45 asteen suunnassa virtaussuuntaan, se antoi pienen kasityksen siita miten valtavan laaja joki voi parhaimmillaan olla.
Meiniki kerjalaisten ym. koyhyyden kanssa on aikalailla karumpaa ja runsaampaa kuin Laosissa tai Thaimaassa, bussista on stoppien aikana valilla vaikea paasta pois, kun hedelmia ym. kaupittelevia pikkulapsia on niin paljon. Ja ei ollut ihan paras fiilis syoda 4 usd burritoa ja katsoa kerjaavaa pikkupoikaa silmiin.. Kerjalaisia on paljon enemman, ja paljon agressiivisempia kuin aikaisemmin, ja suurin osa heista on todella pienia lapsia. Paljon on myos (yleensa) miehia, jotka ovat menettaneet raajojaan miinoihin, tai muuten sodissa. Alkuun vaikutti ettei ihmiset ole ihan niin ystavallisia kuin muualla, mutta muutama paiva pienemmissa paikoissa osoitti olevani taysin vaarassa. Kun miettii maan historiaa 60-luvulta tahan paivaan(Vietnamin sota, Pol Potin hirmuhallinto ja sisallissota putkeen), osaa kylla arvostaa ihmisten iloisuutta, avoimuutta historiastaan ja yleista positiivisuutta. Tosin lahes kaikki paikalliset keiden kanssa olen jutellut, on sita mielta etta nykymeiningilla mennaan viela syvemmalle ojaan.. Kansa on pirun koyhaa, eika hallitukselta heru apuja.
Stung Treng oli aika suolainen paikka, ei juurikaan nahtavaa, ei edes montaa ravintolaa, mutta uskomaton maara jatetta joka puolella.. Illalla markkinoiden sulkeutuessa jatteita sitten poltettiin kokoissa ihan keskustassa, ja kaupungin koyhimmat koittivat dyykata jotain arvokasta sielta mihin paasivat. Ei kiva paikka. Aamulla reippain ja iloisin mielin hyppasimme bussiin, tietaen etta perse saa nyt kestaa penkkia VAHINTAAN sen 12 h ennen kun ollaan Siam Reapissa. Tie oli juuri uusittu, joten sen puolesta ei voinut valittaa. Lopulta 14 h puutuneempana olimme perilla, ja loysimme oikein mainion GH:n. Garden Village Guest House, keskustan lahella mutta syrjassa, ja ylakerrassa "sunset bar" bilispoytineen kaikkineen. ja 7 $/3h, ei paha! Eka paiva pyorittiin vaan kaupungilla, aika turismin ymparille kehittynyt kaupunki, mutta ihan jees..
Tokana paivana mentiin Angorin temppeleita tutkimaan. Kuulopuheiden perusteella paatimme etta meille 1 paiva riittaa mainiosti, ja olimme ihan oikeassa. Piheina paskoina kavelimme koko pienen kierroksen lapi, 15-20 km, mille monet tyontekijat nauroivat hulluna, 99,99 % turisteista kun valitsee joko TukTukin tai skootterikyydin. Tosi hienoja oli kylla temppelit, kameran muistikortti kavi varmaan punahehkuisena ekan tunnin jalkeen, jonka vietimme Angor Watissa. Angor Wat on siis Angorin kaupungin uskonnollinen keskus, jostain luin etta se olisi maailman suurin uskonnollinen monumentti(?). Mieleen painui etenkin Ta Prom, missa puut on kasvanut temppelin paalle, sisalle ja ymparille. Tomb Raider-leffaa oli kuvattu kyseisessa temppelissa. Ta Keo jyrkkine portaineen ja nakoaloineen oli myos hieno, seka Bayon kymmenine torneineen, joihin oli koverrettu yhteensa yli 200 buddhan kasvokuvaa. Auringonlaskun katsoimme noin 10 000 muun onnekkaan kanssa maen paalta, missa on Phnom Bakkhengin temppeli. Jalat oli illalla aika muusia!
Sitten lauantaina piti vahan irroitella, baareja ja yokerhoja on Siam Reapissa ihan sairaasti, ja yleensa 2 drinkkia saa yhden hinnalla. Kivaa oli, ja turvallisesti 'koti'sangylta herattiin. Ollaan oltu kylla todella "huonoja" suomalaisia, juhliminen on jaanyt reissun aikana todella vahalle!
11.3. Lahdettiin Flo:n ja Nid:n kanssa kohti pahamaineista paakaupunki Phnom Pehnia, ensin minivanilla satamaan, mika oli aika kaaos, siita maailman kiikkerimmalla ja ylipakatuimmalla paatilla(missa oli meidan lisaksi huimat 5 suomalaista!) jarvelle, missa vaihdoimme isompaan express boatiin. Silla taytta paahtoa n. 5h, olin katolla fiksusti ilman paitaa ja aurinkorasvaa sortsit jalassa. Paloin onneksi vain pohkeesta vahan, Flo sen sijaan reisien puolivalista nilkkoihin, ja viela vahan ylakropasta! Sita se onni vain potkii.. Nivea after sun on ollut rakas ystava viime paivat.
Satamassa oli tahan mennessa pahin hassakka tuktuk-kuskien kanssa, kasista kiskottiin kolmeen eri suuntaan ja reppua yritettiin vieda neljanteen.. Lopulta paatimme lahtea No Problem guest houseen jarven rannalle, mika oli todella osuva valinta! Mukava terassi jarvelle auringonlaskua kohti, hyva kokki ja 5 usd huone jaettuna kolmelle. Niin ja tahan mennessa paras bilispoyta! Tosi mukavaa porukkaa myos.
Kaupungissa on ehka kuuluisin jaanne Pol Potin Puna-Khmerien valtakaudesta, eli kidutusvankila nimeltaan S.21. Entiseen kouluun rakennetussa vankilassa kuulusteltiin ja kidutettiin v. 75-79 n. 20 000 vankia, jotka 2-3kk jalkeen vietiin tapettavaksi kaupungin ulkopuolella sijaitseville Killing Fieldille. Tuolta loytyy todella kattava tietopaketti vankilan toiminnasta : http://en.wikipedia.org/wiki/Tuol_Sleng_Genocide_Museum .
Lahes kaikkiin huoneisiin paasi kavelemaan, ja seinilla oli valokuvia ja maalauksia vankilan toiminnasta.. lisaksi oli tuhansia ja tuhansia kasvokuvia vangeista, kuvat oli ilmeisesti otettu ennen vangitsemista, ja ilmeet olivat kylla paljonpuhuvia. Ylakerrassa naytettiin myos elokuva, joka kertoo kahden sukulaisvangin elamasta heidan toisilleen lahettamien kirjeiden kautta. Aika hirvea paikka, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen jos kaupunkiin on menossa. Kavin myos Killing Fieldilla 8 km keskustasta, josta oli kaivettu ylos tuhansia ja taas tuhansia luurankoja. Jarkyttavimpana jai mieleen puu, jota vasten teloitettiin pienimmat lapset, hakkaamalla puuta vasten kuoliaiksi. Naita kenttia on satoja ympari maata, ja arviot uhrien lukumaarasta ovat molemmin puolin 2 000000, koko populaatio v. 75 oli n. 7 000000. Kambodzassa ei tasta syysta ihan kamalasti tormaa n. 40-60 vuotiaisiin ihmisiin. Saman paivan iltana oli jotenkin aika vaisu meiniki..
16.3. Kyllastyimme paakaupungin pakokaasuihin ja kuumuuteen, ennatys kolmen aikaan varjossa 38.9 c, ja lahdimme bussilla kohti Kampotin pikkukaupunkia. alle 150 km matkaan sai menemaan yli 5h, kuoppainen tie ja varmaan 50 pysahdysta tekevat ihmeita. Viimeisia pysahdyksia ennen paatepysakkia oli Kep:n pikkukaupunki, jossa oli niin hienon nakoinen ranta, etta paatimme palata sinne heti seuraavana paivana. Perilla mulla alkoi maha vahan sekoilemaan, joten ilta meni vuorotellen pedissa ja vessassa. Tosin parissa tunnissa olo oli jo parempi, joten kuumuudesta se varmaan johtui. Ennen nukumaan menoa kavin viela katsastamassa paikallisen konsertin, josta jai mieleen Khmer-versio Macarenasta!
Tino lahti jo seuraavan paivan aamulla Kepiin, Tuuren kanssa seurasimme perassa iltapaivalla. Saimme bungalowin vuoren rinteelta, mista nakyi hienosti meri, saaria ja auringonlasku. Meri-ilma on kylla luksusta niin pitkan kaupungeissa vietetyn jakson jalkeen. Kep on muutenkin tosi kaunis pikku kyla, jossa paikalliset on todella mukavia. Ekana paivana paaministeri oli kaymassa, ja koko kyla oli taynna poliiseja. "The corrupt people came here" oli eraan paikallisen miehen selitys poliisien maarasta. Toisen paivan vietimme "Rabbit Islandilla", joka on puolen tunnin veneilyn paassa. Todella hieno hiljainen saari, merivesi oli varmaan yli 30 asteista, mutta eipa tuo meita hairinnyt. Mustekala ja katkaravut maistuvat! Merisiileja oli vaan kohtuu paljon, nahtiin myos n. 25cm meritahti, ja pari samankokoista meduusaa rannalla. Kun ois vaan Siam Reapissa ja Phnom Pehnissa tajunnut viettaa vahemman aikaa, ja enemman taalla etelassa!
Kambodzaakin voi kylla suositella, ehka ei ihan lapsiperheille, mutta koettavaa ja nahtavaa kylla riittaa! Ja ihmiset on todella mukavia. Harmi vaan kun tuo etela jai niin kokematta..
Niin, huomenna tosiaan lento Kuala Lumpuriin, tanaan tultiin takaisin Phnom Penhiin. Suunnitelmat muuttui sikali, etta Indonesia jaa ikava kylla hamaan tulevaisuuteen. Saali, mutta muuten tulisi aivan sairaan kiire, n. 5 viikon paasta pitaa kuitenkin olla jo Bangkokissa. Sen sijaan vietamme reilun viikon Malesiassa, pari paivaa Singaporessa(Mari, HUOM!;) ja viimeinen kuukausi etela Thaimaassa. Ite varmaan jamahdan kiipeilemaan Krabin huudeille.
Tulipa taas tekstia, huomaa ettei vahaan aikaan oo kirjoitellut. Meilla menee paremmin nkuin hyvin, rahaa ei oo tosiaan mennyt liikaa, ja terveina ollaan pysytty. Joku ihme kuntoilubuumi iski meikaan, vahintaan 3 iltaa viikosta menee kuntopiirin parissa!?! Ihme lomailua sanoo Tuure.
Palataan taas jostain ihan muualta, sita on taas kuitenkin ihan innoissaan kun paasee uuteen maahan. Todella paljon terveisia kotiin kaikille, kylla tassa neillakin orastava koti-ikava valilla meinaa tulla.. Mutta aina se on kylla akkia voitettu! :)
torstai 6. maaliskuuta 2008
Etela-Laos
No niin, etelassa netin kaytto oli aika kohtuuttoman kallista, joten ei enempia viittinyt kirjoitella. Nyt ollaan Kambodzan Siam Reap:ssa, ja netti kuuluu huoneen hintaan. Ja on myos niin hidas, ettei tasta mitaan maksaisikaan!
Paksesta otimme pick-upin n.40 km etelaan, Ban Muangiin, mista taas hassulla pikku lautalla menimme Don Daeng-saarelle. Saari on 8km pitka, ja lahes taydellinen hiekkaranta ymparoi koko saarta nain kuivalla kaudella, lisaksi kolmen paivan aikana naimme yhteensa 5 muuta turistia. Saarella on tosiaan 3 majoitusvaihtoehtoa, 15 usd luxusresortti, 2 usd lautamaja missa valo paistaa katon lapi, tai kotimajoitus. Me valitsimme keskimmaisen, majatalossa oli kokonaiset 2 huonetta, patjat lattialla ja hyttysverkot, jotka tuli kylla tarpeeseen.
Emme paasseet rantaa pidemmalle, kun vastaan kaveli aika iloisessa kunnossa oleva kulkue, joku soitti isoa rumpua, jotkut lauloivat, naiset tarjosivat meillekin bissepullosta lao lao-riisipontikkaa. Aika myrkkya.. Kohta vastaan tuli varsin tukevassa jurrissa vahan englantia puhuva herrasmies, joka lupasi saataa meille avaimet ym guesthouseen. Vessa ja "ravintola" ovat eri rakennuksessa, raflassa ruuat tilataan aina edellisena paivana. Ruokaa meille syotettiin ihan alyttomat maarat, aina oli joku lihakeitto, yks iso purkki sticky riisia, ja yks lautasellinen vihanneksia, joskus viela omeletti ja hedelmia. Varsinkin aamuisin sai oikeasti taistella, ettei nyt ihan hirveasti jattais.. Ekana paivana mentiin seka aamupalan ja lounaan jalkeen paikkareille kun ei vaan jaksanut mitaan muuta! Kai ne meinas kun ollaan kuitenkin n. puolentoista paikallisen kokoisia, niin syodaankin sen mukaan! Kana mita saimme oli jotain aika erilaista kuin kotibroileri, hyvankin nakoista palaa sai jauhaa ihan tosissaan, eika niita hyvia paloja kovin montaa lautasella ollut. Mutta maukasta oli! Kylalla kaydessamme "jouduimme" istumaan vahan iltapaivaa kylan ukkojen kanssa, tietty laolao kierti jatkuvasti. Koko ajan saa pennuille huudella sabaidiita ja hellouta. Ekana paivana vahan satoi, joten emme juurikaan mitaan tehneet. Ranta on tosiaan upea, ainoana miinuksena puhvelinpaska, jota loyyy pahimmillaan parin metrin valein, mutta kylla paikalliset silloin talloin kavi niita kerailemassa. Toi hauskan lisan rantafutikseen, vahan niinkuin olis ranta taynna puolustajia! Pallo ja jalat onneksi saastyi osumilta. Kylan ainut suihku on tosiaan Mekong-joki, ekana paivana tuli melko selvaksi, etta suihkuttelu kannattaa hoitaa aurinkoiseen aikaan, vesi oli tosin ihan ok lampoista. Lahtopaivana kavimme isantamme Mr. Sii:n kanssa kiertamassa kylaa, katselimme bamburiisin tekoa, juttelimme paikallisille Siin tulkkaamana, ja polttelimme saarella kasvatettua tupakkia kylan paallikon kanssa. Aika vahva aromi kieltamatta! Tosi mahtava paikka, toivottavasti pysyy vahan koskemattomana viela pitkaan.
Siita joen yli Champansakiin, vanhaan paakaupunkiin mista ei kylla kovin positiivinen kuva jaanyt. Jalleen paikka missa turistit kay vain kaantymassa, eika palvelu ym paata huimannut. Kavimme Wat Phoulla, mika on suurin khmer-monumentti Kambodzan ulkopuolella. Piti kiiveta aika korkealle isoja kiviportaita pitkin, ja paalla oli pieni temppeli, pari buddhaa ja tosi hieno kallioseina. Kokonaisuutena paikka oli kylla aika pettymys.. Paasymaksu on kuusinkertaistunut 2 vuodessa, ja vetta sai vaan portaiden ylapaasta 2,5 kertaa kalliimmalla kun normaali kaupasta. En suosittele.
Parin paivan paasta menimme jalleen joen yli, ja kavelimme 4-5km isolle tielle odottamaan bussia. Tuure sai taas innostunutta huomiota skeittaamalla tiella. Tunnin paasta tuli minivan, milla paasimme ihan etelaan, 4000 saarta kohti. Paatimme ensin menna Don Khongille, joka on saarista suurin, mutta tosi hiljainen. Pyorailin melkeni koko saaren ympari n 20 km ja oli tosi hienon nakoista.. Soin joidenkin paikallisten kanssa, nuudelikanakeittoa, vihanneksia ja possua, joka syotiin nahkoineen laskeineen kaikkineen, ja janteineen. Ihan hyvaa, piti vaan purra niin kovaa etta melkein pahaa teki! Hengailtiin lopulta 4paivaa, pelailin paikalliten kanssa myos futista kuivaneella riisipellolla, joka oli hullun hauskaa. Maata pitkin kun pallo ei mennyt puolta metria suoraan. Oltiin paljon sveitsilaisen Michail:n kanssa, meidan ikainen heppu joka osasi aika hyvin kielta, kaytiin usein syomassa paikallisten ravintolassa.
Seuraavaksi menimme Don Det:lle, joka on todella reppureissaajien suosiossa. Eika mikaan ihme, saari on luonnoltaan niin paratiisi kun osaa kuvitella.. Tosi paljon nuoria, paljon myos majapaikkoja ja ravintoloita. Hinnat on aika alhaiset, toistaiseksi, kuulemma viidessa vuodessa paikka on muuttunut radikaalisti. Viereiselle saarelle paasi pyoralla siltaa pitkin, jossa on upea hiekkaranta, ja aika komea vesiputous. Tutustuimme Itavaltalaiseen Floren:n ja Thaimaalaiseen Nid:n, joiden kanssa tulimme yhdessa tanne Kambodzaan. Nid osaa myos sujuvasti Laoa, joten han sai puhuttua meille yksityisen slow boatin, jolla matkasimme aina Stung Trengiin Kambodzaan asti. Ei kasittaakseni tosiaan mikaan turistin perusvalinta!
Kattellaan nyt tata Kambodzaa, hyvalta vaikuttaa toistaiseksi. Huomenna mennaan Angor watia katsomaan!
Paksesta otimme pick-upin n.40 km etelaan, Ban Muangiin, mista taas hassulla pikku lautalla menimme Don Daeng-saarelle. Saari on 8km pitka, ja lahes taydellinen hiekkaranta ymparoi koko saarta nain kuivalla kaudella, lisaksi kolmen paivan aikana naimme yhteensa 5 muuta turistia. Saarella on tosiaan 3 majoitusvaihtoehtoa, 15 usd luxusresortti, 2 usd lautamaja missa valo paistaa katon lapi, tai kotimajoitus. Me valitsimme keskimmaisen, majatalossa oli kokonaiset 2 huonetta, patjat lattialla ja hyttysverkot, jotka tuli kylla tarpeeseen.
Emme paasseet rantaa pidemmalle, kun vastaan kaveli aika iloisessa kunnossa oleva kulkue, joku soitti isoa rumpua, jotkut lauloivat, naiset tarjosivat meillekin bissepullosta lao lao-riisipontikkaa. Aika myrkkya.. Kohta vastaan tuli varsin tukevassa jurrissa vahan englantia puhuva herrasmies, joka lupasi saataa meille avaimet ym guesthouseen. Vessa ja "ravintola" ovat eri rakennuksessa, raflassa ruuat tilataan aina edellisena paivana. Ruokaa meille syotettiin ihan alyttomat maarat, aina oli joku lihakeitto, yks iso purkki sticky riisia, ja yks lautasellinen vihanneksia, joskus viela omeletti ja hedelmia. Varsinkin aamuisin sai oikeasti taistella, ettei nyt ihan hirveasti jattais.. Ekana paivana mentiin seka aamupalan ja lounaan jalkeen paikkareille kun ei vaan jaksanut mitaan muuta! Kai ne meinas kun ollaan kuitenkin n. puolentoista paikallisen kokoisia, niin syodaankin sen mukaan! Kana mita saimme oli jotain aika erilaista kuin kotibroileri, hyvankin nakoista palaa sai jauhaa ihan tosissaan, eika niita hyvia paloja kovin montaa lautasella ollut. Mutta maukasta oli! Kylalla kaydessamme "jouduimme" istumaan vahan iltapaivaa kylan ukkojen kanssa, tietty laolao kierti jatkuvasti. Koko ajan saa pennuille huudella sabaidiita ja hellouta. Ekana paivana vahan satoi, joten emme juurikaan mitaan tehneet. Ranta on tosiaan upea, ainoana miinuksena puhvelinpaska, jota loyyy pahimmillaan parin metrin valein, mutta kylla paikalliset silloin talloin kavi niita kerailemassa. Toi hauskan lisan rantafutikseen, vahan niinkuin olis ranta taynna puolustajia! Pallo ja jalat onneksi saastyi osumilta. Kylan ainut suihku on tosiaan Mekong-joki, ekana paivana tuli melko selvaksi, etta suihkuttelu kannattaa hoitaa aurinkoiseen aikaan, vesi oli tosin ihan ok lampoista. Lahtopaivana kavimme isantamme Mr. Sii:n kanssa kiertamassa kylaa, katselimme bamburiisin tekoa, juttelimme paikallisille Siin tulkkaamana, ja polttelimme saarella kasvatettua tupakkia kylan paallikon kanssa. Aika vahva aromi kieltamatta! Tosi mahtava paikka, toivottavasti pysyy vahan koskemattomana viela pitkaan.
Siita joen yli Champansakiin, vanhaan paakaupunkiin mista ei kylla kovin positiivinen kuva jaanyt. Jalleen paikka missa turistit kay vain kaantymassa, eika palvelu ym paata huimannut. Kavimme Wat Phoulla, mika on suurin khmer-monumentti Kambodzan ulkopuolella. Piti kiiveta aika korkealle isoja kiviportaita pitkin, ja paalla oli pieni temppeli, pari buddhaa ja tosi hieno kallioseina. Kokonaisuutena paikka oli kylla aika pettymys.. Paasymaksu on kuusinkertaistunut 2 vuodessa, ja vetta sai vaan portaiden ylapaasta 2,5 kertaa kalliimmalla kun normaali kaupasta. En suosittele.
Parin paivan paasta menimme jalleen joen yli, ja kavelimme 4-5km isolle tielle odottamaan bussia. Tuure sai taas innostunutta huomiota skeittaamalla tiella. Tunnin paasta tuli minivan, milla paasimme ihan etelaan, 4000 saarta kohti. Paatimme ensin menna Don Khongille, joka on saarista suurin, mutta tosi hiljainen. Pyorailin melkeni koko saaren ympari n 20 km ja oli tosi hienon nakoista.. Soin joidenkin paikallisten kanssa, nuudelikanakeittoa, vihanneksia ja possua, joka syotiin nahkoineen laskeineen kaikkineen, ja janteineen. Ihan hyvaa, piti vaan purra niin kovaa etta melkein pahaa teki! Hengailtiin lopulta 4paivaa, pelailin paikalliten kanssa myos futista kuivaneella riisipellolla, joka oli hullun hauskaa. Maata pitkin kun pallo ei mennyt puolta metria suoraan. Oltiin paljon sveitsilaisen Michail:n kanssa, meidan ikainen heppu joka osasi aika hyvin kielta, kaytiin usein syomassa paikallisten ravintolassa.
Seuraavaksi menimme Don Det:lle, joka on todella reppureissaajien suosiossa. Eika mikaan ihme, saari on luonnoltaan niin paratiisi kun osaa kuvitella.. Tosi paljon nuoria, paljon myos majapaikkoja ja ravintoloita. Hinnat on aika alhaiset, toistaiseksi, kuulemma viidessa vuodessa paikka on muuttunut radikaalisti. Viereiselle saarelle paasi pyoralla siltaa pitkin, jossa on upea hiekkaranta, ja aika komea vesiputous. Tutustuimme Itavaltalaiseen Floren:n ja Thaimaalaiseen Nid:n, joiden kanssa tulimme yhdessa tanne Kambodzaan. Nid osaa myos sujuvasti Laoa, joten han sai puhuttua meille yksityisen slow boatin, jolla matkasimme aina Stung Trengiin Kambodzaan asti. Ei kasittaakseni tosiaan mikaan turistin perusvalinta!
Kattellaan nyt tata Kambodzaa, hyvalta vaikuttaa toistaiseksi. Huomenna mennaan Angor watia katsomaan!
torstai 21. helmikuuta 2008
Pakse
Nyt on sit kolme mukavan rentoa paivaa Paksessa takana, tosi kiva paikka taakin, paranee vaan!
Taallakin majapaikan loytaminen oli vahan tyon takana.. Majoituimme lopulta vahan keskustan ulkopuolelle, kelpo huone 70000KIP, miinuksina kylma suihku, seka satunnaiset torakat, jotka tykkas tulla meidan huoneeseen. Kerran kun vedin kengan jalkaan, ihmettelin kun jokin pistaa varpaaseen... No torakkahan se siella!
Taalla vaalea iho ym on jo selvasti harvinaisempaa kuin aikaisemmin, aika usein pitaa huudella hellouta ja sabadiita pennuille, muutenkin huomaa ettei lankkareihin olla viela oikein totuttu. Tosin ravintoloista saa edelleen ruokaa ihan englanninkielella, eli kylla taalta turismiakiin loytyy. Onhan taa etelan "paakaupunki".
Ollaan jo jonkin verran otettu aurinkoa, jalleen kappailty ympariinsa, yks paiva syotiin jossain paikallisten suosimassa raflassa Korean BBQ, eli keskelle poytaa vasataan oma grilli/keitin, jossa sitten ihan itse keitellaan nuudelit ja kasvikset ja paistellaan lihat ym. ja sit on aika liuta erilaisia mausteita, milla voi herkutella. Tosi hyvaa, hauskaa ja halpaa, aina voi perussetin jalkeen tilailla jotain tiettyja ainesosia lisaa jos tuntuu silta. Pitaa tehda mokille tommonen grillipoyta! Hyvaa intialaista saa taalta myos, oon ehka jo vahan koukussa siihen!
Eilen aamupalan jalkeen kavimme vuokraamassa 100 kuutioiset skootterit, mika oli vahan jannittavaa koska elamani aikana oon ajanut skootterilla ehka melkein kilometrin, Tuurella sama homma, ja taalla liikenne on vahintaankin erilaista kun kotona.. Skootterissa oli nelja vaihdetta, muttei kytkinta, joten ajaminen oli TOSI helppoa ja hauskaa. Hotelli mista niita vuokrattiin oli lisaksi ihan keskustassa, paakadulla, joten eka kilometri pari oli pienta kaasukahvan puristelua, mutta kylla se sit siita.. Kun vaan tajusi unohtaa kaikki saannot, koitti pysya muiden mukana ja toottasi aina kun tarvi tilaa, kaikki meni hyvin! Lahdimme huristelemaan itaa kohti, vajaa 40 kilsan paassa olisi pari vesiputousta, mitka haluttiin nahda, ensin Tad Fane, jonka naki ja kuuli vain vastarannalta. Polku parhaalle katselupaikalle, ainut mista naki alas asti, oli aika hullun jyrkka.. Loppupatkaa ei enaa pystynyt kavelemaan, piti ottaa puista ja liaaneista tukea ja "kiiveta" alas, ylostulo meni nelivedolla. Mutta tosi korkea ja hieno putous, varmaan sadekauden lopussa viela paljon hienompi! Mutta sen verran vaikea oli paasta hyville paikoille, etten ehka ihan kaikille suosittele. Tad Gniang, joka oli viela pari kilsaa pidemmalla oli myos tosi hieno. Ihan parkkipaikan vieressa oli paaputous, ja jokea pitkin paasi polkuja ylajuoksulle, missa oli pikku koskia. Vahan eksyttiin, siis perus turistireitilta, mutta tulipahan trekkailut kaupan paalle. Mut tuolla liikkuminen oli (tai olisi ollut, jos oltais pysytty reitilla) paljon helpompaa kuin edellisessa, ja oli se viela hienompi.. 4 lehmaa myos seuraili meita jonkin matkaa, aina kun pysahdyttiin, nekin pysahtyi, ja kun jatkettiin matkaa, nekin jatkoi.. Hauskaa oli, paluumatkalla paristeltiin auringonlaskua kohti, ja loppumatka pilkkopimeessa, joka toi oman hauskan lisansa ajeluun, tien vieressa hengailevien lehmalaumojen ja tieta ylittavien sikojen kanssa.
Tanaan olisi tarkoitus lahtea Dom Duang-saarelle, n. 40km etelaan, saarella on pari guesthousea, ja paikallinen kyla, jossa esim peseytyminen hoidetaan suoraan joessa.. Eli aika alkeellista mestaa, ja ihan tervetullutta. Vahan pumpulissa ollaan kuitenkin asuttu tahan asti.
Niin joo, varattiin vajaa 40e lennot Phnom Phenista Kuala Lumpuriin, 21.3. Nain Laosin jalkeen, missa vietamme taydet 30pv meilla on reilu 2vkoa aikaa Kambodzassa, ja sit suuntaamme Sumatralle! Siella tais vahan tarahdella tassa joku paiva?
Tanaan muuten tulee kuukausi tayteen reissussa!!! Aika hyvin on mennyt, kieltamatta..
Etelasta pain ei ehkapa enaa nettia loydy, joten Kambodzan maaperalta palaillaan. Tassa oon muuten just nettikahvilassa Espoolaisen Mikon vieressa..
Terveisia kaikille kaikilta, meille meno maistuu! Paikat on vaihtunut tosi tiuhaan, mutta ei oo toistaiseks haitannut. Kylla sita viela kerkeaa olla ihan vaan paikallaankin.. Kohta lahtee bussi, pitaa menna, palataan!!
Taallakin majapaikan loytaminen oli vahan tyon takana.. Majoituimme lopulta vahan keskustan ulkopuolelle, kelpo huone 70000KIP, miinuksina kylma suihku, seka satunnaiset torakat, jotka tykkas tulla meidan huoneeseen. Kerran kun vedin kengan jalkaan, ihmettelin kun jokin pistaa varpaaseen... No torakkahan se siella!
Taalla vaalea iho ym on jo selvasti harvinaisempaa kuin aikaisemmin, aika usein pitaa huudella hellouta ja sabadiita pennuille, muutenkin huomaa ettei lankkareihin olla viela oikein totuttu. Tosin ravintoloista saa edelleen ruokaa ihan englanninkielella, eli kylla taalta turismiakiin loytyy. Onhan taa etelan "paakaupunki".
Ollaan jo jonkin verran otettu aurinkoa, jalleen kappailty ympariinsa, yks paiva syotiin jossain paikallisten suosimassa raflassa Korean BBQ, eli keskelle poytaa vasataan oma grilli/keitin, jossa sitten ihan itse keitellaan nuudelit ja kasvikset ja paistellaan lihat ym. ja sit on aika liuta erilaisia mausteita, milla voi herkutella. Tosi hyvaa, hauskaa ja halpaa, aina voi perussetin jalkeen tilailla jotain tiettyja ainesosia lisaa jos tuntuu silta. Pitaa tehda mokille tommonen grillipoyta! Hyvaa intialaista saa taalta myos, oon ehka jo vahan koukussa siihen!
Eilen aamupalan jalkeen kavimme vuokraamassa 100 kuutioiset skootterit, mika oli vahan jannittavaa koska elamani aikana oon ajanut skootterilla ehka melkein kilometrin, Tuurella sama homma, ja taalla liikenne on vahintaankin erilaista kun kotona.. Skootterissa oli nelja vaihdetta, muttei kytkinta, joten ajaminen oli TOSI helppoa ja hauskaa. Hotelli mista niita vuokrattiin oli lisaksi ihan keskustassa, paakadulla, joten eka kilometri pari oli pienta kaasukahvan puristelua, mutta kylla se sit siita.. Kun vaan tajusi unohtaa kaikki saannot, koitti pysya muiden mukana ja toottasi aina kun tarvi tilaa, kaikki meni hyvin! Lahdimme huristelemaan itaa kohti, vajaa 40 kilsan paassa olisi pari vesiputousta, mitka haluttiin nahda, ensin Tad Fane, jonka naki ja kuuli vain vastarannalta. Polku parhaalle katselupaikalle, ainut mista naki alas asti, oli aika hullun jyrkka.. Loppupatkaa ei enaa pystynyt kavelemaan, piti ottaa puista ja liaaneista tukea ja "kiiveta" alas, ylostulo meni nelivedolla. Mutta tosi korkea ja hieno putous, varmaan sadekauden lopussa viela paljon hienompi! Mutta sen verran vaikea oli paasta hyville paikoille, etten ehka ihan kaikille suosittele. Tad Gniang, joka oli viela pari kilsaa pidemmalla oli myos tosi hieno. Ihan parkkipaikan vieressa oli paaputous, ja jokea pitkin paasi polkuja ylajuoksulle, missa oli pikku koskia. Vahan eksyttiin, siis perus turistireitilta, mutta tulipahan trekkailut kaupan paalle. Mut tuolla liikkuminen oli (tai olisi ollut, jos oltais pysytty reitilla) paljon helpompaa kuin edellisessa, ja oli se viela hienompi.. 4 lehmaa myos seuraili meita jonkin matkaa, aina kun pysahdyttiin, nekin pysahtyi, ja kun jatkettiin matkaa, nekin jatkoi.. Hauskaa oli, paluumatkalla paristeltiin auringonlaskua kohti, ja loppumatka pilkkopimeessa, joka toi oman hauskan lisansa ajeluun, tien vieressa hengailevien lehmalaumojen ja tieta ylittavien sikojen kanssa.
Tanaan olisi tarkoitus lahtea Dom Duang-saarelle, n. 40km etelaan, saarella on pari guesthousea, ja paikallinen kyla, jossa esim peseytyminen hoidetaan suoraan joessa.. Eli aika alkeellista mestaa, ja ihan tervetullutta. Vahan pumpulissa ollaan kuitenkin asuttu tahan asti.
Niin joo, varattiin vajaa 40e lennot Phnom Phenista Kuala Lumpuriin, 21.3. Nain Laosin jalkeen, missa vietamme taydet 30pv meilla on reilu 2vkoa aikaa Kambodzassa, ja sit suuntaamme Sumatralle! Siella tais vahan tarahdella tassa joku paiva?
Tanaan muuten tulee kuukausi tayteen reissussa!!! Aika hyvin on mennyt, kieltamatta..
Etelasta pain ei ehkapa enaa nettia loydy, joten Kambodzan maaperalta palaillaan. Tassa oon muuten just nettikahvilassa Espoolaisen Mikon vieressa..
Terveisia kaikille kaikilta, meille meno maistuu! Paikat on vaihtunut tosi tiuhaan, mutta ei oo toistaiseks haitannut. Kylla sita viela kerkeaa olla ihan vaan paikallaankin.. Kohta lahtee bussi, pitaa menna, palataan!!
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
Vientiane
Ei nyt jaksa hirveita juttuja kirjoittaa, enaa muutama tunti bussin lahtoon ja aurinko paistaa!!
Laosin paakaupungissa ollaan oltu nyt kolme yota, taalla on nain vahan kuivemmalla kaudella ihan torkeen iso ja siisti hiekkaranta kaupungin ja allmighty mekongin(joen) valissa. Siella pelattiin yks paiva futispeli paikallisten, n. lonkkaluun korkuisten poikien kanssa. Eihan niitten perassa pysynyt hullukaan, mutta hauskaa oli! Taa on kylla paakaupungiksi tosi rauhallinen, kaikki ravintolat yokerhoja lukuunottamatta menee kiinni viimeistaan klo 12, myos meidan guesthouse, joten oisinkin on todella rauhallista! Taalla on myos paljon vanhoja temppeleita, seka ranskalaisten aikoinaan rakennuttama riemukaari, jota kaytiin eilen katselemassa. Eksyttiin myos joillekin markkinoille, missa oli varmaan parituhatta ihmista, joista ehka kolme lansimaisia(me), pojat osti molemmat sielta sandaalit ja Tuure myos repun. Vahan myos melkein eksyttiin, karttaa ei ollut mukana kompassista puhumattakaan. Mutta ei pahasti. Eraan aidan valista huomattiin tosi hyvannakoinen nurmikentta, missa on jalkapallomaalit, tottakai piti kayda katsomassa. Siella oli myos hieno puutarha ym, hyvin akkia tajuttiin etta siella on myos iso hieno talo, ollaan perhana jonkun tosi rikkaan tyypin pihamaalla! Hiljaa mutta pikaisesti poistuimme paaportista ulos, ja repeillen jatkoimme matkaa..
Tanaan illalla matka jatkuu jalleen, tulimme siis Vang Vienista tanne pick-upin lavalla, johon oli viritetty penkit. Valilla kyydissa olimme vain me kolme, valilla porukkaa niin paljon etta muutama koulupoika meni suosiolla katolle.. Ihan mukava 3,5 tunnin kyyti, vahan vilpoinen tosin, mutta todella halpa! 25000KIP, eli 2,5 dollaria eli pari euroa. Tanaan matka jatkuu pitkalle etelaan, Pakseen, klo 7 illalla lahtee bussi, pitaisi olla leveat mukavat penkit ja wc, saapi nahda. Hintakin on tosin jo 180 000K.. No, saa siella ruokaa! Aamulla klo 06 oltais perilla.
Olisihan taalla viettanyt vahan pidemmankin aikaa, tosi kiva kaupunki, mutta etelaa on kehuttu niin paljon, etta ajattelimme viisumin vikat pari viikkoa viettaa siella. Vang Vienissa ja taalla kelit on olleet ihmeen sumuiset, paivalla ehka just 25, yolla n. 20, etelassa ehka jo paahdutaan vahan enemman!
Nyt on aika harski tunne kun kavi nostamassa rahaa, etelassa kun ei valttamatta ole automaatteja, joten nostimme taalta mukaan reilut miljoonan mieheen! Tuure sai omansa viela 10 000 seteleina, hyva parin sentin nivaska. Nyt pitaa vaan tehokkaasti parin viikon aikana kayttaa kaikki pois, koska takaisin niita ei missaan rahanvaihdossa oteta, eika niilla siis Laosin ulkopuolella tee yhtaan mitaan..
Nyt takaisin aurinkoon, ehka viela joku teksti tulee Laosista. Ei voi muuta sanoa kun suosittelen Laosia lampimasti ihan jokaiselle! Jotenkin tykataan viela enemman kuin Thaimaasta, tunnelma on vaan viela rennompi.. Sabaidii, palailemisiin!
Laosin paakaupungissa ollaan oltu nyt kolme yota, taalla on nain vahan kuivemmalla kaudella ihan torkeen iso ja siisti hiekkaranta kaupungin ja allmighty mekongin(joen) valissa. Siella pelattiin yks paiva futispeli paikallisten, n. lonkkaluun korkuisten poikien kanssa. Eihan niitten perassa pysynyt hullukaan, mutta hauskaa oli! Taa on kylla paakaupungiksi tosi rauhallinen, kaikki ravintolat yokerhoja lukuunottamatta menee kiinni viimeistaan klo 12, myos meidan guesthouse, joten oisinkin on todella rauhallista! Taalla on myos paljon vanhoja temppeleita, seka ranskalaisten aikoinaan rakennuttama riemukaari, jota kaytiin eilen katselemassa. Eksyttiin myos joillekin markkinoille, missa oli varmaan parituhatta ihmista, joista ehka kolme lansimaisia(me), pojat osti molemmat sielta sandaalit ja Tuure myos repun. Vahan myos melkein eksyttiin, karttaa ei ollut mukana kompassista puhumattakaan. Mutta ei pahasti. Eraan aidan valista huomattiin tosi hyvannakoinen nurmikentta, missa on jalkapallomaalit, tottakai piti kayda katsomassa. Siella oli myos hieno puutarha ym, hyvin akkia tajuttiin etta siella on myos iso hieno talo, ollaan perhana jonkun tosi rikkaan tyypin pihamaalla! Hiljaa mutta pikaisesti poistuimme paaportista ulos, ja repeillen jatkoimme matkaa..
Tanaan illalla matka jatkuu jalleen, tulimme siis Vang Vienista tanne pick-upin lavalla, johon oli viritetty penkit. Valilla kyydissa olimme vain me kolme, valilla porukkaa niin paljon etta muutama koulupoika meni suosiolla katolle.. Ihan mukava 3,5 tunnin kyyti, vahan vilpoinen tosin, mutta todella halpa! 25000KIP, eli 2,5 dollaria eli pari euroa. Tanaan matka jatkuu pitkalle etelaan, Pakseen, klo 7 illalla lahtee bussi, pitaisi olla leveat mukavat penkit ja wc, saapi nahda. Hintakin on tosin jo 180 000K.. No, saa siella ruokaa! Aamulla klo 06 oltais perilla.
Olisihan taalla viettanyt vahan pidemmankin aikaa, tosi kiva kaupunki, mutta etelaa on kehuttu niin paljon, etta ajattelimme viisumin vikat pari viikkoa viettaa siella. Vang Vienissa ja taalla kelit on olleet ihmeen sumuiset, paivalla ehka just 25, yolla n. 20, etelassa ehka jo paahdutaan vahan enemman!
Nyt on aika harski tunne kun kavi nostamassa rahaa, etelassa kun ei valttamatta ole automaatteja, joten nostimme taalta mukaan reilut miljoonan mieheen! Tuure sai omansa viela 10 000 seteleina, hyva parin sentin nivaska. Nyt pitaa vaan tehokkaasti parin viikon aikana kayttaa kaikki pois, koska takaisin niita ei missaan rahanvaihdossa oteta, eika niilla siis Laosin ulkopuolella tee yhtaan mitaan..
Nyt takaisin aurinkoon, ehka viela joku teksti tulee Laosista. Ei voi muuta sanoa kun suosittelen Laosia lampimasti ihan jokaiselle! Jotenkin tykataan viela enemman kuin Thaimaasta, tunnelma on vaan viela rennompi.. Sabaidii, palailemisiin!
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
Luang Prabang - Vang Vien
Luang Prabangissa oltiin lopulta 4 yota, potkittiin paljon futista "stadionilla", mika oli vaan roskainen hiekka/nurmi alue, kappailtiin ympariinsa, pelattiin myos katufutispeli paikallisten poikien kanssa, autoja ja mopoja meni ohi, mutta ei se haitannut. Meilla oli myos Argentiinalaisvahvistus, ja pari paikallista oli oikeesti tosi hyvia! Penskat oli myos TODELLA innoissaan Tuuren skeitista, ja laski katua alas valilla seisten laudan paalla, valilla kolmestaan istuen! Valilla vahan tuli naarmujakin, mutta patkaakaan ei nayttanyt haittaavan..
Tassa vaiheessa ruoka alkaa taas maistumaan, ja varsinkin joka puolella myytavat hedelmakakut maistuu torkean hyvalle! Ainiin, joen rannassa myytiin paikallista riisipontikkaa, todella isossa pullossa, mika oli n. 1/4 taynna kaarmeita, skorpioneja, kovakuoriaisia, tuhatjalkaisia ym ym ym.. kyllahan me siita shotit ostettiin, ei mitaan suurta herkkua, mutta ei hirvean pahaakaan.. Tulipahan tuokin paikallinen erikoisuus testattua.
Viimeisena paivana kavimme katsomassa Kuang Si vesiputousta, mika oli aika paratiisimainen mesta. Kiipesimme putouksen paalle, mista naki todella hienosti kohdan, mista vesi alkaa valua alas.. Alastulo todella jyrkkia saviportaita pitkin olikin aika hullua, tulimme ilmeisesti ylos sita reittia mista normaalisti mennaan alas.. No, ketterasti paastiin ehjana alas. Alajuoksulla pari suvantoa oli ruopattu "uima-altaiksi", vesi oli turkoosin sinista, mutta aluksi vahan kylmaa. Keskimmaisella altaalla oli pieni liaani, mista voi hypata veteen, hyppasimme myos n. 3m putouksen paalta. Olipas kiva kayda vahan uimassa! Aika paljon oli muitakin turisteja, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen paikka!! Viela kun kamera olisi tarttunut mukaan hostellin sangylta..... Illalla ruoka maistui jo oikein hyvin!
Seuraavana aamuna jalleen kamat kasaan, aamupala ja pakkasimme rinkat ja ukot kahteen sivuvaunu-tuktukiin, mika on kylla ylivoimaisesti hulluin menopeli mita olen testannut. Kyyti bussiasemalle, ja liput seuraavaan bussiin. Koska emme taaskaan olleet kovin aikaisin liikkeella, vip bussit oli kaikki mennyt jo. Mutta seuraavana lahtisi halvin mahdollinen, jota tietysti paatettiin kokeilla! Bussi oli oikeastaan todella jees, penkit oli leveat ja pehmeat, eika maisemissa taaskaan ollut valittamista! No aina ei vaihteet meinannut menna paallle, ja lounastauolla moottoria vahan hitsailtiin, mutta mitas pienista! Yllattavan vahan turisteja, pari tosi mukavaa espanjalaista, ja muutama muu. Laosin busseissa on aina(?) mukana yksi aseistettu vartija armeijan puolesta, koska niita tieryostoja on ollut joskus tosi paljon. Kylla alkuun vahan ihmettelin, kun sallilla on vaan rynnakkokivaari selassa.. Matka meni siis hyvin, loppumatkasta tosin tie huononi jonnin verran, mutta 7,5 tunnin paasta oltiin perilla!
Jos Luang Prabangissa halvan honeen loytaminen oli tuskaa, taalla ylipaataan huoneen loytaminen oli mahdotonta! kavelimme piuenta kylaa ympari varmaan pari tuntia, ja ainut mita loysimme oli sana "full", ja monta matkailijaa joilla oli ihan sama ongelma.. Viikonloppuna oli joku paikallisten festivaali, ilmeisesti taman takia kaikki paikat oli taynna. Paasimme lopulta yoksi eraan ystavallisen guest housen aulaan, patjoille nukkumaan. Kelpasi mainiosti!
Seuraavana paivana loysimme huoneen, 90 000KIP, lammin suihku, oma vessa, monta hamahakkia ja yksi gekkokin kavi eilen moikkaamassa, ja syomassa vahan itikoita.
Taa on kylla aika ihme paikka, taalla on tosi paljon baareja missa tyypit vaan istuu ja katsoo frendeja ja simpsoneita.. Vaikka maisemat ymparilla on ihan alyttomat. Keli on taalla ollut yhta paivaa lukuunottamatta tosi sumeat, eika ole ollut kovin lamminta, nain jokea pitkin "tuubailu" on jaanyt kokeilematta. Kavin kiipeilemassa yks paiva, ja kivaa kylla oli! Tein elamani ekan on-sight liidin!
Taalta loytyy myos mukavia joenranta baareja, jossa tuolien sijasta on tyynyt tai riippumatot! Todella hyva liikeidea kotosuomeen, mukavaa oli katsella auringonlaskua ja litkia kookospirteloa hammockissa!
Taalla on mennyt muutama paiva tosi nopeasti, huomenna paatimme jatkaa matkaa Vientianeen, josta matka varmaan jatkuu edelleen hyvin pikaisesti. Toivottavasti viela etelassa tormaamme Panuun ja Heidiin, jotka saattavat kylla olla liian nopeita liikkeissaan meille :)
Tosi hauskoihin tyyppeihin taalla tormaa, ja muutama mailiosoite on jo kirjaan tarttunut.
Kiipeilemassa oli kanadalainen Gabriel, ja Bulgarialainen Oggie, joka on kova pyorittamaan tulipalloja, istuin tiistaina iltaa ukkojen kanssa. Niin ja tapasimme myos kolme suomalaista reissunaista, ja yhden miestoimittajan, joka kirjoittaa johonkin jyvaskylalaiseen lehteen(olisikohan ollut "asennetta"). Yllattavan paljon loppujen lopuksi tormannyt suomalaisiin matkan varrella.
Huomenna taas matka jatkuu, puhelin pimeana edelleen, mika ei toisaalta haittaa.. Saa nahda minkalaisella menopelilla sita lahdetaan talla kertaa, palataan taas joitain satoja kilometreja etelampana!
Tassa vaiheessa ruoka alkaa taas maistumaan, ja varsinkin joka puolella myytavat hedelmakakut maistuu torkean hyvalle! Ainiin, joen rannassa myytiin paikallista riisipontikkaa, todella isossa pullossa, mika oli n. 1/4 taynna kaarmeita, skorpioneja, kovakuoriaisia, tuhatjalkaisia ym ym ym.. kyllahan me siita shotit ostettiin, ei mitaan suurta herkkua, mutta ei hirvean pahaakaan.. Tulipahan tuokin paikallinen erikoisuus testattua.
Viimeisena paivana kavimme katsomassa Kuang Si vesiputousta, mika oli aika paratiisimainen mesta. Kiipesimme putouksen paalle, mista naki todella hienosti kohdan, mista vesi alkaa valua alas.. Alastulo todella jyrkkia saviportaita pitkin olikin aika hullua, tulimme ilmeisesti ylos sita reittia mista normaalisti mennaan alas.. No, ketterasti paastiin ehjana alas. Alajuoksulla pari suvantoa oli ruopattu "uima-altaiksi", vesi oli turkoosin sinista, mutta aluksi vahan kylmaa. Keskimmaisella altaalla oli pieni liaani, mista voi hypata veteen, hyppasimme myos n. 3m putouksen paalta. Olipas kiva kayda vahan uimassa! Aika paljon oli muitakin turisteja, mutta ehdottomasti kaymisen arvoinen paikka!! Viela kun kamera olisi tarttunut mukaan hostellin sangylta..... Illalla ruoka maistui jo oikein hyvin!
Seuraavana aamuna jalleen kamat kasaan, aamupala ja pakkasimme rinkat ja ukot kahteen sivuvaunu-tuktukiin, mika on kylla ylivoimaisesti hulluin menopeli mita olen testannut. Kyyti bussiasemalle, ja liput seuraavaan bussiin. Koska emme taaskaan olleet kovin aikaisin liikkeella, vip bussit oli kaikki mennyt jo. Mutta seuraavana lahtisi halvin mahdollinen, jota tietysti paatettiin kokeilla! Bussi oli oikeastaan todella jees, penkit oli leveat ja pehmeat, eika maisemissa taaskaan ollut valittamista! No aina ei vaihteet meinannut menna paallle, ja lounastauolla moottoria vahan hitsailtiin, mutta mitas pienista! Yllattavan vahan turisteja, pari tosi mukavaa espanjalaista, ja muutama muu. Laosin busseissa on aina(?) mukana yksi aseistettu vartija armeijan puolesta, koska niita tieryostoja on ollut joskus tosi paljon. Kylla alkuun vahan ihmettelin, kun sallilla on vaan rynnakkokivaari selassa.. Matka meni siis hyvin, loppumatkasta tosin tie huononi jonnin verran, mutta 7,5 tunnin paasta oltiin perilla!
Jos Luang Prabangissa halvan honeen loytaminen oli tuskaa, taalla ylipaataan huoneen loytaminen oli mahdotonta! kavelimme piuenta kylaa ympari varmaan pari tuntia, ja ainut mita loysimme oli sana "full", ja monta matkailijaa joilla oli ihan sama ongelma.. Viikonloppuna oli joku paikallisten festivaali, ilmeisesti taman takia kaikki paikat oli taynna. Paasimme lopulta yoksi eraan ystavallisen guest housen aulaan, patjoille nukkumaan. Kelpasi mainiosti!
Seuraavana paivana loysimme huoneen, 90 000KIP, lammin suihku, oma vessa, monta hamahakkia ja yksi gekkokin kavi eilen moikkaamassa, ja syomassa vahan itikoita.
Taa on kylla aika ihme paikka, taalla on tosi paljon baareja missa tyypit vaan istuu ja katsoo frendeja ja simpsoneita.. Vaikka maisemat ymparilla on ihan alyttomat. Keli on taalla ollut yhta paivaa lukuunottamatta tosi sumeat, eika ole ollut kovin lamminta, nain jokea pitkin "tuubailu" on jaanyt kokeilematta. Kavin kiipeilemassa yks paiva, ja kivaa kylla oli! Tein elamani ekan on-sight liidin!
Taalta loytyy myos mukavia joenranta baareja, jossa tuolien sijasta on tyynyt tai riippumatot! Todella hyva liikeidea kotosuomeen, mukavaa oli katsella auringonlaskua ja litkia kookospirteloa hammockissa!
Taalla on mennyt muutama paiva tosi nopeasti, huomenna paatimme jatkaa matkaa Vientianeen, josta matka varmaan jatkuu edelleen hyvin pikaisesti. Toivottavasti viela etelassa tormaamme Panuun ja Heidiin, jotka saattavat kylla olla liian nopeita liikkeissaan meille :)
Tosi hauskoihin tyyppeihin taalla tormaa, ja muutama mailiosoite on jo kirjaan tarttunut.
Kiipeilemassa oli kanadalainen Gabriel, ja Bulgarialainen Oggie, joka on kova pyorittamaan tulipalloja, istuin tiistaina iltaa ukkojen kanssa. Niin ja tapasimme myos kolme suomalaista reissunaista, ja yhden miestoimittajan, joka kirjoittaa johonkin jyvaskylalaiseen lehteen(olisikohan ollut "asennetta"). Yllattavan paljon loppujen lopuksi tormannyt suomalaisiin matkan varrella.
Huomenna taas matka jatkuu, puhelin pimeana edelleen, mika ei toisaalta haittaa.. Saa nahda minkalaisella menopelilla sita lahdetaan talla kertaa, palataan taas joitain satoja kilometreja etelampana!
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
Thaimaasta Laosiin, kannykka ei enaa kuulu :)
Aikaisemmista tiedoista poiketen kukkafestivaali Ghiang Maissa olikin la 1.2. eika sunnuntaina... kaytiin siella jokatapauksessa, ihan hullusti porukkaa! Kyseessa on siis kulkue, missa meni 10 - 15 yltapaalta ja sivuilta kukin koristeltuja vaunuja. Missattiin itse kulkue, koska nukuttiin niin pitkaan, ja luultiin etta se on vasta myohemmin, mutta nahtiin vaunut jokatapauksessa. Hienoja olivat! Niin ja markkinat oli tietty pystyssa, niinkuin aina jokapaikassa.
Illalla paatettiin seuraavana paivana jatkaa matkaa bussilla suoraan rajalle Chiang Khongiin, ja kaytiin katsomassa pari futispelia.
Aamulla herattiin puol ysilta, suihkusta tuli vaan kylmaa vetta..No ainakin heras hyvin! Sit tsekattiin itsemme ulos GH:sta, ja syotiin aamiaiset. Taxi bussiasemalle, ja ei muuta kun odottelemaan.. Otettiin halvimman luokan bussi, mika oli aika mielenkiintoinen! Ensinnakin penkit oli TOSI kapeat, istuttiin kaikki kolme vierekkain, mika oli aika tuskaa. Kerrankin tunsi itsensa leveaharteiseksi! Tie oli alkuun todella todella mutkaista, yla ja alamakea, valilla tuskaisia tietoita.. Mutta maisemat oli lahes koko ajan tosi hienot. Eka tauko oli n. 1,5h jalkeen, jonka jalkeen koko loppumatkan tv:sta pyori Thai-karaoke nauhat, niin kovalla ettei nukkumista tai oman musiikin kuuntelua tarvinnut harkita.. Eika kukaan edes laulanut prkl.
puolen tunnin tauko oli n. puolivalissa, ja loppumatka mentiin yhta kyytia. Lopulta matkaa kesti n. 7h, oli aika valmista kauraa sen jalkeen!
Perilla mentiin tyyliin ekaan Guest Houseen, syomaan ja unille. Ruoka ei kunnolla maistunut vielakaan.
4.2. Aamulla sit kaveltiin joen rantaan raja-asemalle, ja poistuttiin maasta hassulla paatilla Laosin puolelle. Siita noin tunnin venailun jalkeen kadessa oli Laosin viisumi, ja 1400B vahemman rahaa, viisumi napsahti ihan laput tayttamalla. Ostettiin liput slow boat:in, 750B, jotain sipseja ja banaaneja, ja hypattiin laivaan!
Laiva oli aika hassu.. Puinen, pitka, katto muttei ikkunoita, ja ihan sikana porukkaa.. Tays kaaos aluksi, mutta kylla se siita sitten. Maisemat oli ihan mielettomat, kumpuilevaa vuoristoa, joka on ihan taytta viidakkoa, valilla kunnon hiekkarantoja, valilla kallioita ja isoja kivia, valilla kaikkea sekaisin. ja vain siella taalla joitain taloja. Aina valilla laiva pysahtyi joen rantaan, ja ihmisia hyppi joko ulos tai sisaan, vahan erilaisia bussipysakit taallapain! Rannassa nakyi myos paljon jotain puhveleita vilvoittelemassa, valilla speedboat painoi sairasta vauhtia ohi, niilla meidan parin paivan matka menee kuudessa tunnissa! Hullua! Tapasin muuten mukavan ruotsalaisen nimeltaan Mika, joka puhui sujuvaa suomea! Hanen aiti oli kotoisin mistas muualtakaan kuin Jyvaskylasta, mutta oli mennyt ruotsalaisen kanssa aikanaan naimisiin. Myos pari suomalaista oli lisaksemme kotimaatamme edustamassa.
N. 7 tunnin matkan jalkeen pysahdyimme yoksi Pak Beng-nimiseen pikkukylaan, joka eli kylla taysin turismilla, heti kun laivasta paasi, oli ukkoa joka hihassa tarjoamassa kaikkea majapaikasta oopiumiin, tai ihan vaan apua laukkujen kantamiseen(mista toki veloitetaan perilla rankasti). Meille tarjottiin huonetta kolmella sangylla 200B, ja otimme sen. Huoneessa oli valmiina vain kaksi sankya, eika kolmatta lupauksista huolimatta kuulunut, ennen kun lahes omin kasin kavimme sellaisen hakemassa.. Kolmatta hyttysverkkoa emme ikina saaneet, onneksi on oma. Hyva juttu oli, etta ikkunasta nakyi Mekong, ja naimme tulikarpasia!
Toinen kusetusyritys tuli ravintolassa, missa tarjoilija yritti vieda vaihtorahoista 20000 K, eli reilua euroa, tamakin onneksi saatiin puhumalla omaan taskuun.. Hirvea paikka noin pikavisiittina, kaikesta huokuu etta sinne tullaan VAIN yoksi, eika kukaan jaksa ikina palata valittamaan. Niin joo, riisista pitaa maksaa erikseen 5000 K, eli se ei ikina kuulu annokseen..
Seuraavana paivana matka veneella jatkui, tanaan matkaa olisi about kymmenen tuntia.. Paatti alkoi kovine penkkeineen vahan tokkia, mutta eipa auta valittaa.
Istuimme paatissa alkumatkan kahden Irlantilaisen tyton kanssa, molemmat olivat juuri valmistuneita arkkitehteja, ja kovin innoissaan Alvar Aallosta, ja siita, etta olemme kotoisin hanen kotikaupungistaan. Hengailimme myos paljon laivan takaosassa, mista nakyi maisemat paljon laajemmalle, heitimme lappaa parin espanjalaisen kiipeilijan kanssa, parin argentiinalaisen ym ym ym.. Paljon tosi rentoa porukkaa! Loppujen lopuksi kok 17 h slow boatilla meni todella iisisti, paljon paremmin kuin 7h thaimaan bussissa..
Nyt olemme Luang Prapangissa, joka on jo vahan isompi kaupunki, n.22,000 ihmista. Eka ilta taalla kylla jarkytti, ei vaan loytynyt huonetta alle 20 USD, joten se oli pakko ottaa..No, eipa se parin tunnin rinkan kantamisen jalkeen paljoa painanut. Meinattiin etta jossei halvempaa loydy, jatkamme matkaa heti eteenpain. Tanaan aamulla onneksi loysimme huoneen 80000 K, joten ehka tanne voi vahaksi aikaa jaadakin.. Taalta saa ainakin tosi hyvaa kahvia!! Ehka n. parin paivan sisalla lahdetaan jollain tavalla liikkumaan Vang Vieniin, saa nahda koska ja miten. Tuure muuten saa todella paljon huomiota skeittilaudalla liikkuessaan, niita ei varmaan hirvesti ole taallapain nakynyt.. Koirat ei tosin taalla ole niin kovasti skeittaajan kimpussa kuin Thaimaassa.
Heidi ja Panu, ois hauska nahda vaikka Vang Vienissa? Mun DNA ei tosiaan taalla ota kenttaa, joten taytyy vaikka huomenna laittaa sahkopostia.
Mari, ei oo viela hajua mennaanko Singaporeen, mutta laita vaan maililla vaikka tietoja, majapaikka kelpaa toki aina!
Taalla sita nyt siis ollaan, ja mukavalta vaikuttaa! Jokin tauti mulla on kylla vielakin paalla, koska ruoka ei vaan valilla meinaa maistua.. Muita oireita ei oikeastaan oo. Mutta eikohan se mene ohi.
Illalla paatettiin seuraavana paivana jatkaa matkaa bussilla suoraan rajalle Chiang Khongiin, ja kaytiin katsomassa pari futispelia.
Aamulla herattiin puol ysilta, suihkusta tuli vaan kylmaa vetta..No ainakin heras hyvin! Sit tsekattiin itsemme ulos GH:sta, ja syotiin aamiaiset. Taxi bussiasemalle, ja ei muuta kun odottelemaan.. Otettiin halvimman luokan bussi, mika oli aika mielenkiintoinen! Ensinnakin penkit oli TOSI kapeat, istuttiin kaikki kolme vierekkain, mika oli aika tuskaa. Kerrankin tunsi itsensa leveaharteiseksi! Tie oli alkuun todella todella mutkaista, yla ja alamakea, valilla tuskaisia tietoita.. Mutta maisemat oli lahes koko ajan tosi hienot. Eka tauko oli n. 1,5h jalkeen, jonka jalkeen koko loppumatkan tv:sta pyori Thai-karaoke nauhat, niin kovalla ettei nukkumista tai oman musiikin kuuntelua tarvinnut harkita.. Eika kukaan edes laulanut prkl.
puolen tunnin tauko oli n. puolivalissa, ja loppumatka mentiin yhta kyytia. Lopulta matkaa kesti n. 7h, oli aika valmista kauraa sen jalkeen!
Perilla mentiin tyyliin ekaan Guest Houseen, syomaan ja unille. Ruoka ei kunnolla maistunut vielakaan.
4.2. Aamulla sit kaveltiin joen rantaan raja-asemalle, ja poistuttiin maasta hassulla paatilla Laosin puolelle. Siita noin tunnin venailun jalkeen kadessa oli Laosin viisumi, ja 1400B vahemman rahaa, viisumi napsahti ihan laput tayttamalla. Ostettiin liput slow boat:in, 750B, jotain sipseja ja banaaneja, ja hypattiin laivaan!
Laiva oli aika hassu.. Puinen, pitka, katto muttei ikkunoita, ja ihan sikana porukkaa.. Tays kaaos aluksi, mutta kylla se siita sitten. Maisemat oli ihan mielettomat, kumpuilevaa vuoristoa, joka on ihan taytta viidakkoa, valilla kunnon hiekkarantoja, valilla kallioita ja isoja kivia, valilla kaikkea sekaisin. ja vain siella taalla joitain taloja. Aina valilla laiva pysahtyi joen rantaan, ja ihmisia hyppi joko ulos tai sisaan, vahan erilaisia bussipysakit taallapain! Rannassa nakyi myos paljon jotain puhveleita vilvoittelemassa, valilla speedboat painoi sairasta vauhtia ohi, niilla meidan parin paivan matka menee kuudessa tunnissa! Hullua! Tapasin muuten mukavan ruotsalaisen nimeltaan Mika, joka puhui sujuvaa suomea! Hanen aiti oli kotoisin mistas muualtakaan kuin Jyvaskylasta, mutta oli mennyt ruotsalaisen kanssa aikanaan naimisiin. Myos pari suomalaista oli lisaksemme kotimaatamme edustamassa.
N. 7 tunnin matkan jalkeen pysahdyimme yoksi Pak Beng-nimiseen pikkukylaan, joka eli kylla taysin turismilla, heti kun laivasta paasi, oli ukkoa joka hihassa tarjoamassa kaikkea majapaikasta oopiumiin, tai ihan vaan apua laukkujen kantamiseen(mista toki veloitetaan perilla rankasti). Meille tarjottiin huonetta kolmella sangylla 200B, ja otimme sen. Huoneessa oli valmiina vain kaksi sankya, eika kolmatta lupauksista huolimatta kuulunut, ennen kun lahes omin kasin kavimme sellaisen hakemassa.. Kolmatta hyttysverkkoa emme ikina saaneet, onneksi on oma. Hyva juttu oli, etta ikkunasta nakyi Mekong, ja naimme tulikarpasia!
Toinen kusetusyritys tuli ravintolassa, missa tarjoilija yritti vieda vaihtorahoista 20000 K, eli reilua euroa, tamakin onneksi saatiin puhumalla omaan taskuun.. Hirvea paikka noin pikavisiittina, kaikesta huokuu etta sinne tullaan VAIN yoksi, eika kukaan jaksa ikina palata valittamaan. Niin joo, riisista pitaa maksaa erikseen 5000 K, eli se ei ikina kuulu annokseen..
Seuraavana paivana matka veneella jatkui, tanaan matkaa olisi about kymmenen tuntia.. Paatti alkoi kovine penkkeineen vahan tokkia, mutta eipa auta valittaa.
Istuimme paatissa alkumatkan kahden Irlantilaisen tyton kanssa, molemmat olivat juuri valmistuneita arkkitehteja, ja kovin innoissaan Alvar Aallosta, ja siita, etta olemme kotoisin hanen kotikaupungistaan. Hengailimme myos paljon laivan takaosassa, mista nakyi maisemat paljon laajemmalle, heitimme lappaa parin espanjalaisen kiipeilijan kanssa, parin argentiinalaisen ym ym ym.. Paljon tosi rentoa porukkaa! Loppujen lopuksi kok 17 h slow boatilla meni todella iisisti, paljon paremmin kuin 7h thaimaan bussissa..
Nyt olemme Luang Prapangissa, joka on jo vahan isompi kaupunki, n.22,000 ihmista. Eka ilta taalla kylla jarkytti, ei vaan loytynyt huonetta alle 20 USD, joten se oli pakko ottaa..No, eipa se parin tunnin rinkan kantamisen jalkeen paljoa painanut. Meinattiin etta jossei halvempaa loydy, jatkamme matkaa heti eteenpain. Tanaan aamulla onneksi loysimme huoneen 80000 K, joten ehka tanne voi vahaksi aikaa jaadakin.. Taalta saa ainakin tosi hyvaa kahvia!! Ehka n. parin paivan sisalla lahdetaan jollain tavalla liikkumaan Vang Vieniin, saa nahda koska ja miten. Tuure muuten saa todella paljon huomiota skeittilaudalla liikkuessaan, niita ei varmaan hirvesti ole taallapain nakynyt.. Koirat ei tosin taalla ole niin kovasti skeittaajan kimpussa kuin Thaimaassa.
Heidi ja Panu, ois hauska nahda vaikka Vang Vienissa? Mun DNA ei tosiaan taalla ota kenttaa, joten taytyy vaikka huomenna laittaa sahkopostia.
Mari, ei oo viela hajua mennaanko Singaporeen, mutta laita vaan maililla vaikka tietoja, majapaikka kelpaa toki aina!
Taalla sita nyt siis ollaan, ja mukavalta vaikuttaa! Jokin tauti mulla on kylla vielakin paalla, koska ruoka ei vaan valilla meinaa maistua.. Muita oireita ei oikeastaan oo. Mutta eikohan se mene ohi.
torstai 31. tammikuuta 2008
Chiang Mai
Ensinnakin suuret kiitokset kaikille kommentoijille, mukava kuulla kuulumisia suomestakin!
Taalla Pohjois-Thaimaan "paa"kaupungissa ollaan vietetty nyt 3 paivaa, eka paiva lahinna kaveltiin ympariinsa ja syotiin..yllari. Eilen lahdin sit Peak-nimisen firman kiipeilyreissulle Crazy Horse-nimiseen mestaan, joka oli 35 km kaupungista itaan. Kavi maiha, paivaksi oli luvattu sadetta, ja ryhmassa oli vain mina ja 37-v jenkki Scott(luulin max 30-v), joten saimme kiiveta just niin paljon kun paikat kesti! Ja ilma oli kui morssian! 8 reittia tuli paivan aikana kiivettya, helpoimmat 5a ja vaikeimmat 6a, ranskalaisella asteikolla. Oikein hyva paiva siis. En tosin viela liidannut, reilu kuukauden tauko vei vahan varmuutta...
Kavimme myos syomassa jossain maalais raflassa, ruoat tilattiin jo aamulla ennen kiipeilemaan menoa, ehka siksi koska lihat piti hommata jostain.....? Ruoka oli kuitenkin oikei maukasta, taytyy vaan sanoa ettei kiipeily 30 c lampotilassa oikein oo suomalaista varten!! Ainiin, samoilla paikoilla oli kiipeilemassa myos Kaisa ja Olli Turkkusesta, mukava oli tormata vahan kotimaisiinkin valilla.
Koitimme koko illan loytaa tuurelle pyyhetta, iltatorilta ja paikallisten markkinoilta, ainoat mitka loysimme oli apteekissa!!?! Mihin paikalliset kuivaavat itsensa? Ostimme myos hyttysmyrkkya Laosia varten.
Illalla sit loppui hyva meiniki.. Mina ja Tuure juostiin koko yo vuoron peraan vessassa, varsinainen tays tyhjennys.. ja koko seuraava paiva meni sangyn pohjalla, illalla vasta pystyi kaymaan kaupassa ostamassa vahan leipaa, juustoa ja banaaneja.. Nyt alkaa jo vahan elama voittaa. Ruoka tosin ei vielakaan meinaa maistua. Mutta kai se elama voittaa!
Viela ei oikein tiedeta, lahdetaanko jo huomenna jatkamaan Laosin rajaa kohti, vai jaadaanko tanne viela pariksi paivaksi, sunnuntaina olisi Flower festival, mika on aika iso juttu taalla.. Kiipeilemassakin ois viela kiva kayda!
Taalla Pohjois-Thaimaan "paa"kaupungissa ollaan vietetty nyt 3 paivaa, eka paiva lahinna kaveltiin ympariinsa ja syotiin..yllari. Eilen lahdin sit Peak-nimisen firman kiipeilyreissulle Crazy Horse-nimiseen mestaan, joka oli 35 km kaupungista itaan. Kavi maiha, paivaksi oli luvattu sadetta, ja ryhmassa oli vain mina ja 37-v jenkki Scott(luulin max 30-v), joten saimme kiiveta just niin paljon kun paikat kesti! Ja ilma oli kui morssian! 8 reittia tuli paivan aikana kiivettya, helpoimmat 5a ja vaikeimmat 6a, ranskalaisella asteikolla. Oikein hyva paiva siis. En tosin viela liidannut, reilu kuukauden tauko vei vahan varmuutta...
Kavimme myos syomassa jossain maalais raflassa, ruoat tilattiin jo aamulla ennen kiipeilemaan menoa, ehka siksi koska lihat piti hommata jostain.....? Ruoka oli kuitenkin oikei maukasta, taytyy vaan sanoa ettei kiipeily 30 c lampotilassa oikein oo suomalaista varten!! Ainiin, samoilla paikoilla oli kiipeilemassa myos Kaisa ja Olli Turkkusesta, mukava oli tormata vahan kotimaisiinkin valilla.
Koitimme koko illan loytaa tuurelle pyyhetta, iltatorilta ja paikallisten markkinoilta, ainoat mitka loysimme oli apteekissa!!?! Mihin paikalliset kuivaavat itsensa? Ostimme myos hyttysmyrkkya Laosia varten.
Illalla sit loppui hyva meiniki.. Mina ja Tuure juostiin koko yo vuoron peraan vessassa, varsinainen tays tyhjennys.. ja koko seuraava paiva meni sangyn pohjalla, illalla vasta pystyi kaymaan kaupassa ostamassa vahan leipaa, juustoa ja banaaneja.. Nyt alkaa jo vahan elama voittaa. Ruoka tosin ei vielakaan meinaa maistua. Mutta kai se elama voittaa!
Viela ei oikein tiedeta, lahdetaanko jo huomenna jatkamaan Laosin rajaa kohti, vai jaadaanko tanne viela pariksi paivaksi, sunnuntaina olisi Flower festival, mika on aika iso juttu taalla.. Kiipeilemassakin ois viela kiva kayda!
maanantai 28. tammikuuta 2008
Ayutthaya
Sunnuntai-aamuna herasimme jo ennen puol 9, kavimme ostamassa aamupalaksi katukojusta banaaneja ja mandariineja(hyvia!!) ja kavelimme vahan syrjemmalle halvempaa taksia ajatellen. 70B:n hinnalla paasimme lopulta juna-asemalle, josta ostimme liput ayutthayaan. Jo aikasemmin ostamamme junaliput olisivat siis ensi yon junaan, joka lahtisi ayutthayasta 23.30. Matkaa Bangkokista olisi vain noin 1,5h/ 80km. Bangkokia vaan riitti ja riitti, varmaan tunnin verran sai juna puksuttaa ennen kun kerrostalot ja hokkelikylat loppuivat.. Juna-asemalla oli tietty parikin opasta neuvomassa oikealle luukulle, ja laiturille.
Lopulta Ayutthayassa ilma tuntui niin helpolta hengittaa.. Oli jo muutekin mukava paasta pois hektisesta BK:sta. Jatimme rinkat sailoon juna-asemalle, ja lahdimme kappailemaan ympari kaupunkia, ekana tietty syomaan.. Ayutthayan keskusta koostuu isosta saaresta keskella jokea, jonka yli paasi 3B hintaisella hassulla lautalla. Kaupunki on tunnettu vanhoista, n.1500-luvulta peraisin olevista raunioista, paatimme jarkyttavasta kuumuudesta huolimatta kavella katsomaan n. 1,5km paassa olevaa Wat phra Mahathat:ia.
Matkalla takaisin paadyimme jonkinlaisille markkinoille, josta loysimme jotain pinaattiletun ja pannukakun valista, joka paistettiin rasvassa, uitettiin chilikastikkeessa ja syotiin. Oli torkean hyvaa! Piti hakea viela lisaakin.. Illan tullen, varmaan kun paikallisia ei ollut, lauttakin maksoi jo 5B. Vastarannalla naimme n. 20 cm tuhatjalkaisen, ja juttelimme kolmen paikallisen naisen kanssa, saimme taas mandariineja! Loppuillan istuimme iltaa Thoy(?)-nimisen ukkelin GH:ssa, joimme pari Chang=olutta, ja tutustuimme Tsekkilaisiin Jacubiin jaMichaeliin. Thoy teki aika vasyneita taikatemppuja, mutta naurua riitti.. Ostin katukauppiaalta pussillisen paistettuja otokoita, siina oli toukkia, heinasirkkoja, pienia sammakoita ja jotain tunnistamattomia lentavia. Niihin laitettiin soijakastiketta ja chilia, ja pakko sanoa etta aika hyvia loppujen lopuksi! Sammakot maistuivat ihan paistetuilta muikuilta, ja toukat vahan kanalta..
Tulimme yojunalla Chiang Maihin, Ayutthayasta n. 12h junamatka. Kaupunki vaikuttaa tosi kivalta, ja huomenna paasee kallioille kiipeamaan!! Kirjoitan paremmalla ajalla taalta lisaa.
On taa vaan niin luksusta kun ruoka maksaa joka paikassa alle 1e, ja ihmiset on niin ystavallisia.. Ollaan syoty melkein pelkastaan ns. katukeittioista, ja hyvin on mahat kestanyt kaikilla. Terveisia Suomeen, alkaa hajotko pakkaseen!! ;)
Lopulta Ayutthayassa ilma tuntui niin helpolta hengittaa.. Oli jo muutekin mukava paasta pois hektisesta BK:sta. Jatimme rinkat sailoon juna-asemalle, ja lahdimme kappailemaan ympari kaupunkia, ekana tietty syomaan.. Ayutthayan keskusta koostuu isosta saaresta keskella jokea, jonka yli paasi 3B hintaisella hassulla lautalla. Kaupunki on tunnettu vanhoista, n.1500-luvulta peraisin olevista raunioista, paatimme jarkyttavasta kuumuudesta huolimatta kavella katsomaan n. 1,5km paassa olevaa Wat phra Mahathat:ia.
Matkalla takaisin paadyimme jonkinlaisille markkinoille, josta loysimme jotain pinaattiletun ja pannukakun valista, joka paistettiin rasvassa, uitettiin chilikastikkeessa ja syotiin. Oli torkean hyvaa! Piti hakea viela lisaakin.. Illan tullen, varmaan kun paikallisia ei ollut, lauttakin maksoi jo 5B. Vastarannalla naimme n. 20 cm tuhatjalkaisen, ja juttelimme kolmen paikallisen naisen kanssa, saimme taas mandariineja! Loppuillan istuimme iltaa Thoy(?)-nimisen ukkelin GH:ssa, joimme pari Chang=olutta, ja tutustuimme Tsekkilaisiin Jacubiin jaMichaeliin. Thoy teki aika vasyneita taikatemppuja, mutta naurua riitti.. Ostin katukauppiaalta pussillisen paistettuja otokoita, siina oli toukkia, heinasirkkoja, pienia sammakoita ja jotain tunnistamattomia lentavia. Niihin laitettiin soijakastiketta ja chilia, ja pakko sanoa etta aika hyvia loppujen lopuksi! Sammakot maistuivat ihan paistetuilta muikuilta, ja toukat vahan kanalta..
Tulimme yojunalla Chiang Maihin, Ayutthayasta n. 12h junamatka. Kaupunki vaikuttaa tosi kivalta, ja huomenna paasee kallioille kiipeamaan!! Kirjoitan paremmalla ajalla taalta lisaa.
On taa vaan niin luksusta kun ruoka maksaa joka paikassa alle 1e, ja ihmiset on niin ystavallisia.. Ollaan syoty melkein pelkastaan ns. katukeittioista, ja hyvin on mahat kestanyt kaikilla. Terveisia Suomeen, alkaa hajotko pakkaseen!! ;)
lauantai 26. tammikuuta 2008
Chaos 'n Road !
Taalla Bangkokin Travelleri-mekassa(/helvetissa) olemme viettaneet nyt pari paivaa, olemme lahinna kierrelleet kojuja, katuja, ja syoneet todella paljon. kavimme myos TukTuk-kierroksella katselemassa Buddha-temppeleita, naimme mm. 45 metrisen Buddha-patsaan.. Kohtalaisen hullua touhua TukTukilla matkustaminen Bangkokin kaaoksessa mita myos liikenteeksi kutsutaan. Kavimme myos matkatoimistosta varaamassa junaliput Chiang Maihin, 606B a. Jotkut ruokalajit taalla ovat TODELLA tulisia, hiki on tullut muunkin kun ilmaston takia.. Todella hyvaa on muuten fresh coconut water, eli vihreaan kookokseen hakataan veitsella reika, ja tyonnetaan pilli sisaan. NAM!
Tanaan vietamme viimeista paivaa talla eraa Bangkokissa, huomenna Chiang Maihin, jossa paasee kiipeilemaan!! Lahto on aamulla iakaisin, joten pitaa yrittaa paasta aikaisin kampille, isoin miinus halvassa majatalossamme on kylla vieresta loytyva disko, jossa soitetaan huonoa teknoa lapi yon todella kovaa.. Lahden nyt jatkamaan iltaa, palataan ehka Chinag Maissa!
Tanaan vietamme viimeista paivaa talla eraa Bangkokissa, huomenna Chiang Maihin, jossa paasee kiipeilemaan!! Lahto on aamulla iakaisin, joten pitaa yrittaa paasta aikaisin kampille, isoin miinus halvassa majatalossamme on kylla vieresta loytyva disko, jossa soitetaan huonoa teknoa lapi yon todella kovaa.. Lahden nyt jatkamaan iltaa, palataan ehka Chinag Maissa!
torstai 24. tammikuuta 2008
Dusseldorf-Bangkok
Kerkesimme mukavasti ja ajoissa Jkl - Hki-Vantaan bussiin, ja olimme hyvissa ajoin lentokentalla. Tuure kerkesi hyvin viela postittaa autonsa romutustodistuksen katsastuskonttoriin. Pari tuntia odoteltiin lentoa, ja n. 22.30. olimme dusseldorfissa.
Lentomme Bangkokiin lahtisi vasta 17.20. seuraavana paivana, joten sankyna tana yona meilla olisi odotusaulan penkit.. Ensin yritimme lahtoaulassa, mutta jonkin ihmeellisen saannollisesti kuuluvan piipityksen takia kukaan meista ei oikein saanut unta..Lisaksi kaiuttimista kuului jotain ihme surinaa.. Teimme siis olomme mukavaksi, laitoimme musiikkia soimaan, potkimme tunnin verran footbagia, seka heitimme lapat yovuorossa olleen siivoojan kanssa. Taman jalkeen siirryimme tuloaulaan jossa saimme nukkua rauhassa siihen asti kunnes poliisit tulivat herattelemaan, halusivat vaan tarkistaa passimme ja lentolippumme, ettemme ihan huviksemme yovy niin mukavilla lentoaseman penkeilla... Aamulla herasin kylmyyden takia, koska ulko-ovi oli aika lahella ja porukkaa lappoi koko ajan ulos. Unta tuli ehka 3-4h, n. tunnin patkissa.
Aamulla juotiin sumpit, kaytiin syomassa vaiheessa, ja koitettiin lukemalla ja korttia pelaamalla saada aika kulumaan. Lopulta turvatarkastuksessa koko meidan jono siirrettiin muiden jonojen peralle jonkun epailyttavan paketin takia. Lennolle lopulta paastiin, joka meni ihan aikataulussa ja mukavasti. Mieleen jai aika kova turbulenssi vahan enne puolta valia, ja kuunvalossa todella hienolta nayttanyt vuoristo jossain lahi-idan nurkilla. Lento kesti siis 9h 55min.
Bangkokin lentokentalla taksit olisivat maksaneet jotain 600-750 B Khao San Roadille,joten kavelimme vahan kauemmas, ja saimme kyydin 365B, motaria pitkin.
Ensin majoituimme Villa Cha Cha-nimiseen hotelliin, jossa 1000Bahtilla sai todella luksus huoneen.. vahan turhan kalliin tosin!
Seuraavana aamuna lahdimme etsimaan halvempaa majapaikkaa, joka loytyikin todella helposti. Kik Kik Kik Guest House, saimme huoneen yhteisella vessalla ja suihkulla 300B:lla. Asumisen taso laski kylla hinnan mukana ihan kivasti :)
Lentomme Bangkokiin lahtisi vasta 17.20. seuraavana paivana, joten sankyna tana yona meilla olisi odotusaulan penkit.. Ensin yritimme lahtoaulassa, mutta jonkin ihmeellisen saannollisesti kuuluvan piipityksen takia kukaan meista ei oikein saanut unta..Lisaksi kaiuttimista kuului jotain ihme surinaa.. Teimme siis olomme mukavaksi, laitoimme musiikkia soimaan, potkimme tunnin verran footbagia, seka heitimme lapat yovuorossa olleen siivoojan kanssa. Taman jalkeen siirryimme tuloaulaan jossa saimme nukkua rauhassa siihen asti kunnes poliisit tulivat herattelemaan, halusivat vaan tarkistaa passimme ja lentolippumme, ettemme ihan huviksemme yovy niin mukavilla lentoaseman penkeilla... Aamulla herasin kylmyyden takia, koska ulko-ovi oli aika lahella ja porukkaa lappoi koko ajan ulos. Unta tuli ehka 3-4h, n. tunnin patkissa.
Aamulla juotiin sumpit, kaytiin syomassa vaiheessa, ja koitettiin lukemalla ja korttia pelaamalla saada aika kulumaan. Lopulta turvatarkastuksessa koko meidan jono siirrettiin muiden jonojen peralle jonkun epailyttavan paketin takia. Lennolle lopulta paastiin, joka meni ihan aikataulussa ja mukavasti. Mieleen jai aika kova turbulenssi vahan enne puolta valia, ja kuunvalossa todella hienolta nayttanyt vuoristo jossain lahi-idan nurkilla. Lento kesti siis 9h 55min.
Bangkokin lentokentalla taksit olisivat maksaneet jotain 600-750 B Khao San Roadille,joten kavelimme vahan kauemmas, ja saimme kyydin 365B, motaria pitkin.
Ensin majoituimme Villa Cha Cha-nimiseen hotelliin, jossa 1000Bahtilla sai todella luksus huoneen.. vahan turhan kalliin tosin!
Seuraavana aamuna lahdimme etsimaan halvempaa majapaikkaa, joka loytyikin todella helposti. Kik Kik Kik Guest House, saimme huoneen yhteisella vessalla ja suihkulla 300B:lla. Asumisen taso laski kylla hinnan mukana ihan kivasti :)
tiistai 22. tammikuuta 2008
Vähiin käy!
Eli vietän juuri viimeisiä minuutteja kotona, bussi hki-vantaalle lähtee 12.50., sitä ennen pitää vielä käydä kaupassa, viedä Tuuren auto romuttamolle, Timo käy pankissa ym... :) Eli ei tästä lähdöstä ainakaan tylsä tule! Tavarat on pakattu, aika kivan näköinen pakettihan noista tuli. Hauskaa jonkun mielestä voi olla se, että vaikka vaatteita ei ole mukana nimeksikään, jalkapallo ja footbagi toki löytyy.. Ei nyt ilman kahta palloa minnekään lähdetä!
Tästä se sitten alkaa, Suomenmaalta ette enää minusta kuule. Ehkä Düsseldorfista, tai viimeistään Bangkokista.
Palataan jälleen, kiva kun on jo tullut kommentteja!, nyt pitää jo juosta...
Tästä se sitten alkaa, Suomenmaalta ette enää minusta kuule. Ehkä Düsseldorfista, tai viimeistään Bangkokista.
Palataan jälleen, kiva kun on jo tullut kommentteja!, nyt pitää jo juosta...
perjantai 18. tammikuuta 2008
Matkakuume nousussa!!
No niin!
Reissu lähenee jo kovaa vauhtia, tiistaina 22 pv olisi illalla lento Düsseldorfiin, ja keskiviikon-torstain välisenä yönä Bangkokiin. Paluulento samaa reittiä on sitten 24-25.4.
Suunnitelmana on edetä ensin junalla Chiang Maihin, siitä edelleen Chiang Raihin, josta Chinag Saenin kautta Laosiin. Siitä monen mutkan kautta Kambodzaan, josta edelleen Thaimaan läpi aina Sumatralle asti. Ja sieltä varmaan lento BKK:lle, ja edelleen kotiin..
Kaikki ylläoleva on toki vain suunnittelua, ja moni asia varmaankin muuttuu matkan varrella.. Kunhan pääsen Krabin kallioille kiipeilemään, sekä Lake Toballe uiskentelemaan, kaikki muu on plussaa!
Tässä vaiheessa viimeisetkin hankinnat alkaa olla hanskassa, ainut mikä jännittää on tilaamani gorillapod(kameran jalusta), että kerkeääkö reissuun vai ei.. Mutta kaikki elintärkeä on jo saatu haalittua! Huomenna vietetään vielä kaveriporukalla läksiäisiä, kaikki jotka tunnistaa tervetuloa mukaan! :)
Reissu lähenee jo kovaa vauhtia, tiistaina 22 pv olisi illalla lento Düsseldorfiin, ja keskiviikon-torstain välisenä yönä Bangkokiin. Paluulento samaa reittiä on sitten 24-25.4.
Suunnitelmana on edetä ensin junalla Chiang Maihin, siitä edelleen Chiang Raihin, josta Chinag Saenin kautta Laosiin. Siitä monen mutkan kautta Kambodzaan, josta edelleen Thaimaan läpi aina Sumatralle asti. Ja sieltä varmaan lento BKK:lle, ja edelleen kotiin..
Kaikki ylläoleva on toki vain suunnittelua, ja moni asia varmaankin muuttuu matkan varrella.. Kunhan pääsen Krabin kallioille kiipeilemään, sekä Lake Toballe uiskentelemaan, kaikki muu on plussaa!
Tässä vaiheessa viimeisetkin hankinnat alkaa olla hanskassa, ainut mikä jännittää on tilaamani gorillapod(kameran jalusta), että kerkeääkö reissuun vai ei.. Mutta kaikki elintärkeä on jo saatu haalittua! Huomenna vietetään vielä kaveriporukalla läksiäisiä, kaikki jotka tunnistaa tervetuloa mukaan! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
